Rooman eri sävyt – pizzaa, jäätelöä ja rantaa

Tämä oli toinen yhteinen matkamme Roomaan. Pidimme matkan aikana kuviin keskittyvää blogia, jonka postauksien osista tämä matkakertomus on koostettu.

Koska olimme olleet jo kerran aiemmin yhdessä Roomassa, ja kumpikin oli käynyt siellä myös omilla nuoruusvuosien matkoillaan, niin kokeilimme tällä kertaa ottaa valokuvaamisen motivaattoriksi uuden ulottuvuuden: väripäivät. Valitsimme jokaisen matkapäivän aamuna päivän teemavärin. Päivän aikana tavoitteena oli kuvata sen värisiä asioita. Näin tuli tarkkailtua ympäristöä eri tavalla, ja usein napattua kuvia jostain muusta kuin siitä ilmeisimmästä. Homma toimi kivasti, ja blogipostauksetkin saivat mukavasti väriteemoja. Menetelmää kannattaa kokeilla, varsinkin tällaisessa tapauksessa, jossa matka tehdään ennestään tuttuun kohteeseen. Ja jos muutenkin harrastaa kuvaamista vaikka ihan kotinurkilla, niin menetelmä tuo varmasti uusia kohteita esiin.

Tässä postauksessa väriteemat tosin eivät tule niin esiin, koska tämä sisältää sekaisin kaikkea matskua. Alunperin teimme jokaisesta väristä omat postauksensa.

Hotel Raganelli – edukkaasti laatua

Ensimmäinen hotellimme oli Raganelli, kauempana keskustasta. Metromatkan jälkeen piti vielä kävellä jokunen kilometri. Sijainti selitti halvemman hinnan (jotain 70e/yö), mutta laatu oli erittäin jees. Ennalta meillä oli varattuna vain kaksi yötä täällä, loput majoitukset aioimme hoitaa fiiliksen ja tarpeen mukaan paikan päällä.

Raganellin kattoterassi oli varsin kiva. Rooman kesä oli kuumimmillaan ja joka puolella oli kuivaa kuin autiomaassa. Siihen liittyen saimme kokea myös paikallisen ”yllätyksen”, kun yksi ilta menimme katolle ja siellä kirjaimellisesti paloi. Yksi kukkapuskista oli liekeissä. Tilanne oli niin hämmentävä, että kesti vähän aikaa tajuta, että kyllä, kyseessä oli ihan oikea tulipalon alku. Hämillämme emme keksineet muuta kuin mennä respaan sanomaan asiasta. Respan henkilö ihmetteli, ja sanoi että joo ihan kohta hän tsekkaa tilanteen. Hän palveli ensin asiakkaan loppuun, sitten otti vesipulloon vettä ja lähti katsomaan tilannetta. No, paloi siellä edelleen. Hän sai sen sammutettua, ja selvisimme hengissä… Mitäköhän tekisin seuraavaksi toisin…Ehkä hakisin vaan itse sitä vettä jostain pikimmiten…

Hotellin läheltä löytyi vahingossa oivallinen pizzapaikka. Kiviuuni hohkasi kuumana, pieni ja hikinen artesaanipitsapaikka, joka ei itsestään isommin huutele. Pizza oli erittäin maukasta, autenttista ja edullista. Vahva suositus, Pizza e Basta! Sijainti.

Romanttinen auringonlasku, check.

Sinisen päivän kuvasatoa:

 

Me luultiin, et ne espanjalaiset portaat, on joku turistien suosima paikka. Ihan lähdettiin ihmisiä katsomaan, mut ei ketään missään. Ihan tositosi harmi.

Roomassa about monta kertaa käyneenä, makutestausta ahkerasti harrastaneena, voin ilolla kertoa voittajan löytyneen. Pistaasijäätelö, se ettet osaa tilata ja italian kielen sorina asiakaspuolella toimivat diskreetteinä laatumittareina.

Gelateria La Romana. Jos haluat jäätelöä, mene tänne! Sijainti

Piti käydä heti putkeen testaamassa vanha ykkössijan pitäjä. Niukka häviö kuitenkin, pistaasi on armoton. Samoin testaajan rooli.

Parco degli Acquedotti

Saatiin vahva suositus akveduktien alueella vierailuun ja paikka oli kyllä Rooman sykkeen jälkeen oikein rauhoittava paikka.

Puuston ja kuumuuden puolesta olisin voinut vannoa olevani afrikan savanneilla, mutta kartta näytti toisin.

Onneks mukaan tuli kunnon reissueväät, niin ei tarvinnut vettä alkaa varvulla etsiä.

Hieno paikka kerrassaan. Ihan käsittämätöntä, että paikalliset juoksi puistossa lenkkejään lähes hikoilematta..  Markus kokeili vanhaa tietä.

Rivarinpätkä Cinecittaasta.

Aikamoiset herkut kannettiin kaupasta kotiin. Mukava tuossa terassilla naatiskella lämpimässä illassa 🙂

 

Saatiin myös karvaista seuraa retki-illalliselle. Kaverille maistu mozzarella kuten kunnon italialais gattinolle kuuluukin maistua. Nuoli huuliaan puolisen tuntia yhteisen aterian jälkeen.

Päivän väri oli vihreä

Mutta aika vähän mitään erityisen kiinnostavaa vihreää osui kohdille.

Ilta pimeni, niin resortiltamme löytyi tähtitaivaan lisäksi muutama kaunis kuvauskohde.

Tämän yön majapaikka on lomahuoneistokylässä Rooman laitamilla, Aqueductipuiston suunnalla. Yksi harvoista (edullisista) paikoista jossa on uima-allas. Saatiin mielestämme hyvään hintaan tasokas paikka. Diili perustuu resort-konseptiin, jossa asukeille tarjotaan kaikki palvelut saman katon alta, ja kaikesta kulutuksesta veloitetaan lisähintaa. Aamiainen 7€, allaspyyhevuokra 2€, pakollinen uimalakki 😀  2€, jne. Ravintola ja kioski ei ilmeisesti mistään halvimmasta päästä. (M-E otti pultit kun mä kieltäydyin ostamasta itelleni ainuttakaan pientä kolaa 3 eurolla 🙂

Ja yks asia mitä ei jostain syystä käynyt hotellin kuvauksesta ilmi on että tästä lentää matalalla isoja matkustajakoneita yli ja meteli on aina välillä korviahuumaava. Olishan tuo selvinnyt karttaa ja Ciampinon kiitoratojen suuntaa tutkimalla, mutta eipä tullu mieleen. Mutta nyt yötä kohden on alkanut jo hiljentyä.

Ja just kun kerkesin edellisen kirjoittaa, niin ulkoa alkoi kuulua kauhea pauke. Tällä kertaa syynä iloiset tulitteet. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä vähän matkan päässä vedettiin puolen tunnin ”täyslaidallinen”. Eli kaikki mitä kuvitella saattaa ja sitten sama uusiksi pienen tauon jälkeen. Oisko paukuttelun Italian mestaruudet jaossa tms.

Keltaisen päivän satoa.

 

Keltainen päivä oli myös taidepäivä.

Tänään iPhonen mukaan noin 16km kävelyä, Markuksen mukaan ehkä 10km.

Ensin uudelle majapaikalle keskustaan kamat. Elintaso laski selkeesti kun otettiin vaan keskustan halvin mikä löytyi. Eikä tää edes ollu mikään superhalppis (46€/yö). ”Onksiellä ilmastointi? -Onjuu, hyvä ku muistettiin varmistaa ennen ku varattiin.” No ei ollut.

Tällaiseen jin&jangiin luulisi törmäävän esim. Salossa.

Sunnuntaimarkkinat oli 1.5km pitkä katu täynnä roipekojuja, feikkivaatteita, kenkiä, ym. krääsää. Eipä tullu kuvaa otettua.

 

Testaccio

Sitten kävelytouri jatkui Testaccion puolelle, jossa vanha teurastamo oli muuttunut taidepläjäykseksi. Katutaide myös kukoisti.

Teurastamolla. Mm. wanhat karsinat edelleen pystyssä.

Auto jolla on ilme.

 

Takaisin keskustaan

Vielä kerran koitettiin onneamme, ja valittiin kohtuuhintainen kämppä keskustasta viidelläkympillä per yö. Tällä kertaa onni suosi, sillä Alex Inn oli kuin olikin ihan hieno yöpaikka! Oma kattoterassi Rooman yllä, hiljainen ja moderni paikka ilmastoinnilla 🙂

Otettiin eka kaks yötä, mutta tänään päätettiin olla viiminenkin yö täällä, kun sen sai vielä 43 euroon. Partsille paistaa aurinko koko päivän, myös tänään maanantaina, jolloin oli luvattu sadetta 😀

 

Citta’ del Vaticano

Sääennuste luvannut jo kolmatta päivää ukkosta ja sadetta. Tänään sitten satoikin muutaman pisaran, ja suunnattiin tsekkaamaan Pietarin kirkkoa. Oli kyllä loistava päivä- ja aikavalinta: ei jonoa! Viimekshän en jonotuksen jälkeen alastomuussyistä päässy sisään..

 

Pihalta täytyy viel erikseen mainita vessa, jossa hyvä UX. Molemmat tuli, harvinaista kyllä, ilosena italialaisvessasta ulos.

Oikeella olevasta hanasta saa saippuaa, keskeltä vettä ja vasemmalta tuuletuskuivauksen. Ei hanan kosketustarvetta. Lisäks vessapaperi yksittäisarkkeina kelpaa varmasti Paavinkin vierailla.

Mun mielest aika paljo nätimpi postilootakokoelma kun rivi muovisia.

Ovenkahvatkin ovat Italiassa kauniita taideteoksia!

Rannalle Roomasta – Anzio

Auringonottoa ei olla harrastettu koko matkan aikana, joten pieni irtiotto biitsille viimesenä matkapäivänä. Suunnattiin Anzioon, tunnin päähän Roomasta. Oli tarkotus lähteä 9.40 junalla, muttei jaksettu nousta. 10.40 junaan ei ehditty metrolakon takia. Mentiin siis vetää aamucappucciot ja käytiin parissa kirjakaupassa, jonka jälkeen regionalella kohti rannikkoa.

Ennen biitsiytymistä käytiin tsekkaa vähä Anzion keskustaa, ja tankkaamassa. Pizzasetti juomineen makso jonkun 7e. Rooman hintatasoon verrattuna edukasta!

Eka käppäiltiin eteläiselle biitsille, jossa ei juurikaan tuullu. Käytiin uimas, otettiin arskaa ja nahisteltiin. Sit vaihdettiin rantaa, eli käppäiltiin pohjoiselle biitsille. Siellä saatiin seuraks ”Hare krishna” jengiä. Ilosia veikkoja.

Biitseilyn jälkeen käytiin viel vetää pizza al taglio ja jätskii. Daa. Sitten suunnattiin asemalle, josta löytyi melkoinen mosaiikki. Nokia yhdistää mosaiikin muodossa Anzion asemalla edelleen.

Väsyneet matkalaiset suuntasivat Roomaan nukkumaan. Matkan pituinen hieronta joudutti matkaa 🙂

”Tuntui sillä hetkellä hyvältä idealta”, kun tungin matkaliput junan ”roskikseen”, joka osoittautuikin väliksi, josta ne olisi saanut ulos vain irrottamalla roskiksen.. Onneks niiden perään ei kyselty enää junan pysähdyttyä..

Aamulla mentiin juomaan seisomakahvit lähikahvilaan, jonka jälkeen suunnattiin Santa Maria della Vittoriaan tsekkaamaan mun lemppariveistos, Berninin ”Pyhän Teresan hurmio”. Edellisellä reissulla osuttiin tohon kirkkoon vahingossa, mikä oli aika ihana yllätys 🙂

Kirkkovierailun jälkeen vietiin reput Terminin säilytykseen. Oli huonosti organisoitu sekin homma. Jonotusnumerot, mut ihmiset jonotti normijonossa numeroista välittämättä. Puolisen tuntia meni, kun päästiin itse luukulle, että ei sinänsä paha.

Seuraavana vihdoin suunta Colosseumille verestään edellisen reissun nuoruusmuistoja 😉 matkalla käytiin hotkimassa kanahampparii, siipiä ja salaattia.

Colosseumilta suunnattiin sokkona yhtä tietä pitkin eteenpäin. Ajateltiin sen vievän johonkin suuntaan kaupunkiin, mutta tie lähtikin ylöspäin, ja matkan alottaneina ei maltettu kääntyä takaisin. Päädyttiin ”johonkin kirkkoon”, johon tie päättyi.

Umpikujan jälkeen jotain tietä pitkin takaisin Terminin suuntaan. Matkalla poikettiin jätskillä, ja muutamassa kaupassa.

Terminiltä metrolla Tiburtinan asemalle, jossa vika cappuccino&cornetto con crema. Paikallisjuna lentokentälle makso 8e/nuppi.

 

Lento oli jonkin verran myöhässä ja yläilmoissa katseltiin salamoita.

Tuohon lausahdukseen päättyi alkuperäinen matkablogi. Pientä reissuväsymystä havaittavissa? 🙂