Raskausviikko 15, lokakuu 2021: Suuri salaisuus.
Ensimmäisessä raskaudessani oireettomuus teki itsestäni epävarman. En ymmärtänyt miten ihminen voi olla raskaana, jos mitään oireita raskaudesta ei ole. Ainoastaan kaksi viivaa tikussa.
Lue lisää: En usko ennen kun näen! – Raskausviikko 12
Ensimmäinen ultra helpotti tuolloin hieman ymmärrystä tilasta, mutta alkuraskauden epävarmuuden tunteiden takia päädyimme lopulta kertomaan raskaudesta vasta joskus raskausviikolla 17?
Lue lisää: Alkuraskaudet ja fiilikset
Kuopuksen raskaudesta olin aivan fiiliksissäni alusta asti ja hyvä, että maltoin odottaa uutisten kertomista ensimmäiseen ultraan. Eipä sillä, että tarvitsisi odottaa. Olen vain vahvasti sitä tyyppiä, joka haluaa olla kertomisen aikaan ns. varmemmilla vesillä.
Lue lisää: Meille tulee vauva! – isän ajatuksia
Taisimme lopulta kertoa lähisuvulle iloisesta uutisesta raskausviikolla 12.
Epävarmuus jäytää edelleen
Tässä raskaudessa (kirjoitan tätä itseasiassa raskausviikolla 17) on ollut niin paljon epämääräisiä oireita (eli ihan niitä normaaleja, heh), että en ole vieläkään halunnut hiiskua asiasta kenellekään. Lisäksi tunne uutisen yksityisyydestä on palannut ekasta raskaudesta.
Kävimme siis jo varhaisultrassa viikolla 7 tsekkaamassa, että mahassa tosiaan asustaa joku. Sen jälkeen olemme käyneet sikiöseulonnoissa (rv 10 alussa), jossa kaikki vaikutti olevan kohdillaan.
Lue lisää: Epäilyä, ärsytystä ja kuolemanpelkoa – raskausviikot 5 ja 6
Seuraavilla kahdella neuvolakäynnillä en ole kuitenkaan itse saanut kuulla perinteistä sydämensykettä kunnolla. Ja vaikka neuvolatyöntekijä onkin äänet kuullut, samoin neuvolalääkäri, niin itselle on tästä jäänyt mieleen jäytämään epävarmuus. Aiemmissa raskauksissa äänet ovat kuuluneet heti dopplerin koskettaessa mahan pintaa. Tällainen on ainakin hatara muistikuva.
Lue lisää: Kun sydänääniä ei heti kuulunutkaan – raskausviikko 11
Vauvan liikkeet eivät edelleenkään tunnu sen enemmän kuin viikolla 13. Tilanne on itseasiassa tismalleen sama. Välillä tunnen hipaisuja ihan ylhäällä tai ihan alhaalla vatsassa. Mutta en silti ole jotenkin varma noistakaan tuntemuksista.
Lue lisää: En usko ennen kun näen! – raskausviikko 12
Lisäksi jatkuva päänsärky ja siihen syödyt lääkkeet ovat saaneet ajatukset kulkemaan omia reittejään – voiko kaikki olla hyvin, kun päätä särkee ihan jatkuvasti?
Meillä on siis edelleen suuri salaisuus! – raskausviikko 15
Raskaudesta kertomista on vaikeuttanut se, että vaikka olisi ihan mukavaa kertoa siitä suvun aikuisille, haluaisimme silti, että lapset saisivat tietää tulevasta pikkusisaruksesta ensimmäisenä. Ja heille taas en haluaisi kertoa asiasta ennen kun ollaan jo raskausviikkojen suhteen tosi varmoilla vesillä.
Emme siis edelleenkään ole vahvistaneet raskautta kummankaan vanhemmille. Itse olen kertonut jo melko alkuvaiheessa yhdelle kaverilleni ja vahingossa toiselle.
En osaa sanoa, miten onnistuin lähettämään hänelle (yön pimeinä tunteina..) linkin: ”Koronarokotukset raskaanaoleville”? Eipä siinä, onneks oli mun ”kuin-pikkusisko”, jolle viesti sattui lähtemään.
Lähiviikkoina olen kertonut kahdelle muulle, kun asia on tullut jollain tavalla ajankohtaiseksi. Ja toinen ainakin taisi arvata, kun kertoili aiheeseen liittyvää juttua itsekin.
Mutta niin. Milloin aiomme kertoa läheisille?
Ajattelin ensin, että vasta rakenneultran jälkeen, mutta saa nähdä. Ehkä ennen sitä saattaa tulla jokin sopiva rako!
Milloin ja miten te kerroitte raskaudesta läheisillenne?
//M-E
Lue lisää: Raskaus ja kilpirauhasen vajaatoiminta – raskausviikko 14
Koronarokotukset raskaanaolevillepa hyvinkin! 😀 Hmm, mä taisin kertoa odotuksesta ihan ekoina viikkoina. En muista tarkalleen, mikä se syy oli. Varmaan se tuntui liian isolta uutiselta pitää sisällä, ehkä!
Se on kyl jännä miten ihmiset reagoi raskausuutiseen ja miten haluavat sen jakaa. Varmaan riippuu siitä, miten suuren kriisin se henkilökohtaisessa elämässä aiheuttaa, eli miten suunniteltua ja odotettua jne.