Raskausviikolla 7, elokuussa 2021: Raskaus ja ruokahimot
Ensimmäisessä raskaudessa minulla oli tasan yksi pahoinvointipäivä. Toisessa raskaudessa niitä oli ehkä neljä. Tässä raskaudessa pienoinen pahoinvointi alkoi jo viikolla 5 (4+5?) ja kesti ehkä sen 16 päivää.
Naureskelin Markukselle, että huono olo taitaa lisääntyä eksponentiaalisesti suhteessa raskauksien määrään.
Tällä perusteella en uskaltaisi enää hankkia lisää lapsia..
Lue edellisistä raskausviikoista: Epäilyä, ärsytystä ja kuolemanpelkoa – Raskausviikot 5 ja 6
Kuvotus alkoi jo viikolla 5 – Raskaus ja ruokahimot
Kaikissa raskauksissani olen nukkunut yöt hyvin alusta loppuun, mutta nyt heti ylös noustessa huonovointisuus alkoi ja sitä kesti ilta kymppiin asti. Oksentamaan en onneksi joutunut tässäkään raskaudessa.
On vaikea edes yrittää selittää huonoa oloa. Mikään ruoka ei oikein maistu, tai jos maistuu, on se jotain hyvin rajattua. Epämääräinen etominen kestää koko päivän. Lisäksi pahoinvointi erityisesti migreeniin yhdistettynä laskee mielialaa aika lailla.
Lue lisää: Migreeni alkuraskaudessa vei ensiapuun
Päiväkirjamerkintä 19.8: ”Kahvi ei enää maistu samalla tavalla. Huh, onneksi. Raskaus taitaa edetä toivotusti.”
Päiväkirjamerkintä 21.8: ”Aamulla unohdin juoda aamukahvin. Tätä ei vaan tapahdu.”
Se, ettei kahvi maistu, on itselleni kaikkein selvin merkki raskaudesta. Tässä raskaudessa se tuli kuitenkin suhteellisen myöhään ja mietin jo, että pitäisikö testi uusia.
On todella omituista, että jopa kahvin haju muuttuu todella tympeäksi. Kahvia ei enää tee mieli koko raskauden aikana, mutta juon sitä kyllä vajaan kupin päivässä. Loppuraskaudessa kahvi alkaa myös maistua paremmin, mutta ei niin, että joisin sitä saman verran kun perustilassa.
Kahviloissa notkuminen menettää raskausaikana merkityksensä ja ymmärrän paremmin niitä ihmisiä, jotka eivät perusta kahviloista. Olen itse selvästi assosioinut kahvin tuoman kofeiinitason nousun ja siihen liittyvän hyvänolontunteen kahvilaympäristöihin ja siksikin fiilistelen kahviloissa vierailuita ihan täysillä.
Sinulle, jolle kahvi maistuu:”Tampereen parhaat kahvilat 2020″
Kaikki lasten lemppariruoat maistuu! – Raskaus ja ruokahimot
Ensimmäisessä raskaudessa naureskelin hyväntahtoisesti muiden ihmeellisille ruokahimotuksille. En kokenut, että oma hajuaistini olisi juurikaan herkistynyt tai, että alkuraskaudessa olisin kaivannut nimenomaan jotain tiettyjä ruokia.
Näin myöhemmin katsottuna huomaan kyllä, että myös silloin minulla olivat mielessä tietyt ruoat, eivät kuitenkaan niin vahvasti kuin kahdessa viimeisessä raskaudessa.
Jauhelihaa ja tomaattia
Tässä raskaudessa aloin himoita kuivakkaaa jauhelihapizzaa, pasta bolognesea ja bruschettaa. Eli tomaattia ja jauhelihaa kaikissa muodoissaan. Syön tomaattia kaikkialla, aina ja joka päivä myös perusolotilassa, eli tässä ei sinänsä ole tapahtunut muutosta.
Huvitti myös, kun oli pakko päästä yksi päivä Nanda Deviin (vahva lounassuositus Tampereella!) syömään, sitä ihanaa tomaattista ja mausteista kastiketta! Tämä paikka tuli tutuksi myös edellisessä raskaudessa.
Sen sijaan ajatuskin kalasta saati äyriäisistä eri muodoissaan tai mistään epämääräisestä kasvismössöstä – ei kiitos. Ihmettelen myös ihmisten sushihimotuksia raskaana. Puistattaa pelkkä ajatus kylmästä kalasta..
Etäinen suhde imelään
Myöskään makean syöminen ei kiinnosta lainkaan. Paitsi: kas kas, löysin itseni ostamassa berliininmunkin. Ensimmäisessä raskaudessa söin useita berliininmunkkeja, vaikka en ikinä normiarjessa niihin koske.
Myös salmiakki himottelee, samoin keitetyt kananmunat leivän kanssa (en normaalisti syö kananmunaa muualla kun munavoissa, ja sekoitettuna taikinaan), suolakurkut, maito, erilaiset tuoremehut (greippi ja appelsiini) ja ah, peruna! Peruna kaikissa muodoissaan!
Pihvin himo!
Ainiin ja käytiin Markuksen kanssa syömässä ja mun oli vaan pakko saada lehtipihvi. Oltiin myös kaveripariskunnan kanssa syömässä ja sama toistui! Olisiko se tuo hemoglobiini, kun ajaa syömään nimenomaan punaista lihaa. Mulla hemoglobiini on laskenut molemmissa raskauksissa parikymmentä yksikköä, mutta noussut melko nopeasti synnytyksen jälkeen takaisin normaalilukemiin.
Ainakin edellisissä raskauksissa nämä ruokahimotukset ovat olleet melko ohimeneviä. Kestävät korkeintaan neljännelle tai viidennelle kuulle ja alkavat sitten helpottaa. Taidan olla monin tavoin aika klassinen tapaus.
Hajuaistikin palautuu melko normaalille tasolle raskauden edetessä
Esikoisen raskaudessa en koe, että hajuaistini olisi muuttunut miksikään. Nyt en enää edes oikein muista noita aikoja, mutta tällainen muistikuva minulla siitä on.
Toisen lapsen kanssa sen sijaan muistan todella kärsineeni erityisesti astianpesukoneen hajusta, ja noh, esikoisen kakkavaipoista. Ulkoistin nämä hommat täysimääräisesti Markuksen hoidettaviksi.
Tässä raskaudessa pahoinvointi ja päänsärky tuntuu vieneen huomion kaikelta muulta, mutta edelleen nuo samat asiat kun edellisessä raskaudessa ovat olleet hankalia. Myös kaikki epämääräinen ruoanhaju on saanut voimaan pahoin.
Raskaus ja ruokahimot – Raskausviikko 7
Tällaisia ruokahimoja olen kohdannut tässä ja edellisissä raskauksissa.
Raskaus tosiaan muuttaa ruokahaluja ja tuottaa monille myös ruokahimoja. Niiden kanssa oppii elämään, varsinkin jälkimmäisissä raskauksissa, kun lähes mikään ei enää tule yllätyksenä.
Millaisia ruokia sinä tykkäsit syödä raskaana? Tai mitä välttelit? Kerropa kommentteihin!
Lue seuraavasta raskausviikosta 8: Migreeni alkuraskaudessa vei ensiapuun
// M-E
