Epäilyä, ärsytystä ja kuolemanpelkoa – Raskausviikot 5 ja 6

Raskausviikot 5 ja 6, Elokuu 2021: Raskaus ja kuolemanpelko

Ensimmäiset raskausviikot ovat jokaisessa raskaudessa olleet itselleni kaikkein vaikeimmat.

Mieliala heittää volttia, eikä pahoinvointi varsinaisesti auta asiaa.

Vaikka raskausoireet olivat itselläni hyvin selvät, tällä(kin) kertaa raskauteen oli jotenkin vaikea uskoa.

Ikää alkaa olla riittämiin, kilppariarvot ovat heitelleet viimeisen vuoden ajan, migreenipäiviä on ollut enemmän kuin ikinä.

Kaikenlaista muutakin on ollut, siitä ehkä lisää myöhemmin.

Lue lisää: Raskausoireet ennen plussaa

Epäilyä ja ärsytystä: klassiset raskausoireet itselleni

Päiväkirjamerkintä 7.8.21: ”Yövessailu ei ole vieläkään alkanut ja kahvi maistuu. Voiko tää oikeesti olla mitään? En uskalla tehdä raskaustestiä.”

Päiväkirjamerkintä 8.8.21: ”Vessahätä päivällä vähän koko ajan, mut yöllä – nada. Ekassa raskaudessa tein raskaustestin nimenomaan vessassa ramppaamisen takia.. En oo vielä hiiskunut asiasta Markukselle. Ja ärsyttää, kun se ei oo kysyny mitään. ”

Merkinnät kertovat tismalleen omista fiiliksistä tuolta ajalta. Olin jotenkin tosi epäuskoinen ja fiilikset vähän kaiken suhteen oli tosi negatiivisia. Vaikka oon myös edellisissä alkuraskauksissa tarponut melkoisessa suossa mielialan puolesta, nyt tuntui vielä aiempaakin raskaammalta.

Lue lisää: Alkuraskaus ja fiilikset

Erona ehkä se, että kun aiemmin olen jotenkin kuplautunut johonkin hiljaisuuteen, niin tällä kertaa mua vaan ärsytti kaikki ihan älyttömästi. Erityisesti tietty Markus joka ei tehnyt mitään oikein, tai jätti tekemättä asioita, joita olis pitänyt tehdä – klassista.

Mutta, sama siis kun kaikissa raskauksissa, mä vetäydyin, Markus vetäytyi ja sekös mua raivostutti vielä enemmän. Mut en vaan pystynyt rikkomaan kaavaa ja jurotin parisen viikkoa.

Syntymä ja kuolema, vastinparit – raskaus ja kuolemanpelko

Luin jostain joskus (onpa tarkka määre) pidemmän jutun vastakohtaisuudesta. Että koska kuolema ja syntymä ovat toistensa vastakohtia, juuri siksi ne kulkevat käsi kädessä. Hyvää ei voi tunnistaa tietämättä ainakin vähän siitä mikä on pahaa jne.

”Ihminen joka synnyttää elämän, synnyttää aina myös kaukana tulevaisuudessa siintävän kuoleman.”

Ihminen joka synnyttää elämän, synnyttää aina myös kuoleman, vaikka siihen saattaa mennä aikaa satakin vuotta. Tämä ajatuksellinen ristiriita saattaa olla syynä siihen, että raskaanaolevat tai vastasynnyttäneet äidit usein piehtaroivat kuolemanajatusten kanssa. Suuri rakkaus synnyttää menettämisenpelon. Ja mikäpä sen suurempi menetys kuin kuolema.

Tämä kolahti.

Saman tien kun tiedän olevani raskaana, alan usein ”katua”. Oikeastaan voisin sanoa, että tiedän olevani raskaana, kun ajatukseni synkkenevät ja alan miettiä kuolemaa ja kaikkea sitä mitä raskauden aikana voi sattua. Miten lapseni pärjäävät, jos minulle tapahtuu jotain? Mietin miten tyhmä olinkaan, kun kaikki oli niin hyvin ja lähdin uhmaamaan kohtaloa uudella raskaudella.

Minussa ei ole pätkääkään uhkapeluria, ja alan nähdä elämäni uhkapelinä.

Olisinpa ensimmäisessä raskaudessa tiennyt, että käyn nämä kaikki samat ajatukset uudelleen läpi jokaisen raskauden alussa. Ei olisi tarvinnut miettiä, että olen jotenkin vääränlainen. Silloin tuntui nimittäin, että kaikki muut olivat vain riemuissaan tehtyään positiivisen raskaustestin, kun itse kuljeskelin syvempääkin syvemmissä vesissä.

Nyt minulla on onneksi tieto siitä, että nämä ajatukset menevät ohi muutamassa viikossa. Myöhemmillä raskausviikoilla minun vaikea uskoa, että olen edes se sama ihminen, joka on ajatellut näitä ajatuksia. Onkin hyvä, että kirjoittelen näitä asioita muistiin, muuten ne unohtuvat.

Tilalle tulee toki aina uusia mietiskelyn aiheita – koska ei ole olemassa minua ilman ainakin pientä eksistentiaalista ahdistusta.

Raskaustestiä ja piikille?

Taisin lopulta tehdä raskaustestin vasta viikolla 5+2. Jotenkin epäilys oli jo pakko ohittaa, kun kuvotus alkoi olla jokapäiväistä ja rinnat olivat niin kipeät, että käveleminen saati juokseminen ei tullut enää kuuloonkaan.

Toisekseen mulle oli varattu koronarokotteen tehoste, ja halusin keskustella Markuksen kanssa sen ottamisesta näin aikaisessa vaiheessa raskautta.

Rokotteen ottamisesta raskaana ei tuolloin (kesä 2021) ollut vielä vahvaa suositusta, ja itseäni rokotteessa mietitytti mahdollisesti rokotteesta nouseva korkea kuume. Joidenkin lähteiden mukaan korkea kuume alkuraskaudessa voi olla haitallista näin pienelle sikiölle.

Lopulta tässä kävi niin, että siirsin tehosteen myöhemmäksi migreenin ja pienen flunssan tapaisen takia.

Lue lisää raskausviikosta 10: Koronarokotetta ja varhaisultraa

Mutta, tein raskaustestin siis lopulta vasta 17.8.2021. Ja viivat pärähtivät tauluun ennen kun liuska oli ehtinyt edes kunnolla kastua. Kyllä mä omalla kohdallani jo tiedän nämä jutut.

Lue seuraavasta raskausviikosta (Rv 7): Kuvotusta ja uusia herkkuruokia

// M-E