Pääsiäinen on jännä juhla. Eniten siinä normaalisti odottaa kahta ylimääräistä vapaapäivää, mutta nyt kun Markuksella on työpäiviä vain kolme viikossa, emmekä edes voi liikkua mihinkään suuntaan, nuo ekstrapäivät eivät tunnu niin juhlallisilta.
Juhlan tuntua normaalitilassa voisi lähteä hakemaan vaikkapa kirkkokonsertista, mutta nyt sekään ei ole mahdollista. Itse en ole livekeikkojen tai striimien ystävä, eli jotain muuta pitäisi keksiä. Tässä koottuna meidän pääsiäisperinteitä. Jotain uutta, jotain vanhaa jne. Aikalailla perinteisesti mennään, heh!
Vitsat ja virpominen
Tsekkailin pajuja lähiympäristössä jo hyvä tovi ennen pääsiäistä. Silti päädyin ottamaan vitsat samasta pensaasta kun kaikki muutkin tienoon vitsojenetsijät. Pajunkissat olivat siinä kasvaneet upean isoiksi pullukoiksi ja oksat katkesivat helposti ilman apuvälineitä.
Vitsoja koristelimme taaperon kanssa palmusunnuntaita edeltävänä päivänä. Tällä kertaa laitoimme vain sulkia ja niistä tuli näin yksinkertaisesti erityisen kauniita. Edellisen vuoden vitsat olivat melkoisia hirvityksiä.. Innostuin muistelelmaan vitsatalkoita yli 20 vuoden takaa askartelun muodossa. Ne olivatkin eri aikoja ne!
Muistan kerran kun vitsoja oli jo tovi väännetty ja lattia oli täynnä paperisilppua, niin ystäväni keksi valella vitsansa liimalla ja uitti sitä sitten roskakasassa. En tiedä erottiko kukaan, mikä oksista oli ns. jätteillä kuorutettu ja mikä tarkemmin koristeltu.
Yleensä olemme viettäneet pääsiäisen jommassa kummassa mummolassa, eli toiset isovanhemmat on pitänyt virpoa aina etänä. Tätä etävirpomisperinnettämme ei siis edes korona pystynyt murtamaan!
Pääsiäiskukat
Rakastan kukkia. Otetaan pieni hiljainen hetki kukille ja ihastellaan niitä. — .
Torstaina ovikello soi ja lähetti toi meille pääsiäisylläriksi kukkakimpun! Ihania inkaliljoja ja neilikoita. Tästä en ehtinyt vielä kuvaa napata postaukseen, harmi! Mutta kiitos vaan Mummo ja Ukki! Ilahduttivat kovasti sekä tulevaa synttärisankaria että koko perhettä.
Tänä vuonna ylitin itseni kahdessa asiassa, joista toinen oli ulkokukat. Ne olivat parvekkeella jo huomattavasti ennen pääsiäistä. Osasyynsä oli hyvillä ilmoilla ja ah, meidän niin ihanilla uusilla parvekelaseilla. Toinen syy taisi olla kelju ystävämme korona. Aikaa kotona puuhailuun on ollut enemmän.
Hienosti istutin kukat, mutta lopputulos ei ollut niin täydellinen. Laitoin astioihin pohjalle liikaa multaa ja nyt kukkien kasteleminen on lähes mahdotonta, sillä vesi valuu yli ruukun. Kuinka moni teistä on uusintaistuttanut kukkia?
Rairuoho
Rairuohon haastavin vaihe on heti alussa: miten muistat laittaa sen kasvamaan ennen kiirastorstaita? No, tällä kertaa onnistuin!
Lisäksi tämä on (ehkä) ensimmäinen pääsiäinen kun sain rairuohon kunnolla onnistumaan, hurraa! Salaisuus piili siinä, että siemeniä ropisteltiin mullan päälle reilu määrä. Aiemmin olen ollut todistamassa muutamaa harvaa kuihtunutta karvaa laossa.
Suklaamunat ja munajahti
Meillä ei kotona ole perinteisesti munia jahtailtu. Eikä meillä ole pääsiäiskananenkaan käynyt munimassa. Kävimme pienenä virpomassa pääsiäissunnuntaina ja saatu palkkio syötiin vähän verotettuna viikon päästä.
Kolme vuotiaan kanssa tuo tuntuu aikamoiselta ajalta odottaa, että saa tarttua jo kertaalleen kädessä olleeseen palkkaansa. Kehittelimme siis munien piilotus- ja etsintäleikin pääsiäissunnuntain ajanvietteeksi. Hienosti taaperomme on tätäkin odottanut jo neljä päivää – sormilla jäljellä olevia öitä laskien.
Tätä samaista leikkiä olemme leikkineet arkenakin yllätysmunista saaduilla muovisilla munansisuksilla ja se on toiminut ihan ilman suklaatakin.
Pääsiäiskakku
Kerran tai pari on tullut tehtyä kakku pääsiäiseksi ja ajattelin sellaisen sorvailla sunnuntaina tai maanantaina. Eniten ehkä mietityttää se, minkä sortin kakkua saisi vielä alas suklaamunien jälkeen? Voisko pääsiäiskakku sittenkin olla suolainen? Heittäkää ideoita! Vaikka sitten niistä sokerisista. Mikä on tämän vuoden trendikakku?
Mämmi
En tiedä pitäiskö tähän kelkkaan lähteä. Mämmi on vähän sellainen ”paremman herkun puutteessa” tai ”no ehkä just kerran vuodessa” – ruoka. Njääh. Kai sitä on pakko perinteitä esitellä taaperolle.
Pääsiäisruoka vegenä kiitos.
En ole ikinä ollut lampaan enkä karitsan ystävä. Voi johtua siitä, etten ole syönyt todella hyvää lammasta muussa muodossa kun kebabissa. Jäin tässä mietiskelemään, että jos haluaisi viettää vegepääsiäisen, niin mikä olisi oivallinen pääsiäisruoka? Pääsiäinen – pupu – porkkana -> porkkanapatee? 😀
Meillä on ruokaboksista jäljellä vielä pari ruokaa tälle viikolle, eli voi olla että mennään vaan niillä. Mutta vinkkejä otetaan vastaan?
// M-E
