Miten opettaa lapsi luistelemaan?
Luistelu on yksi näistä perisuomalaisista talvilajeista, jotka opetellaan kerran elämässä ensimmäistä kertaa.
Luistelu, hiihto, pyöräily, uiminen… kaikki ovat aikalailla samassa kategoriassa, hieman eri vivahtein.
Mutta miten opettaa lapsi luistelemaan?
Tässä meidän kokemuksia jääurheilun ihmeellisestä maailmasta ja vinkkejä luistelun opetteluun lasten kanssa.
Kuinka lapsi oppii luistelemaan?
Perus luistelutaito koostuu muutamista asioista:
- Luistimilla seisominen omin avuin (ei vielä jäällä).
- Luistimilla seisominen jäällä tuettuna.
- Liukuminen luistimet jalassa tuen avulla, joku muu antaa vauhtia.
- Liikkuminen tuen avulla itse (kävely, potkut, liuku).
- Luistimilla seisominen jäällä ilman tukea.
- Liukuminen ilman tukea.
- Vauhdin potkiminen itse.
- Pystyyn nouseminen tuen avulla.
- Nouseminen ylös itsenäisesti.
Näitä taitoja lähdetään sitten treenaamaan. Ei se sen kummempaa ole!
Mutta jotta juttu ei jäisi tähän, niin kerron vielä vähän miten meillä on edetty näissä taidoissa.
Lapsen luistelun opettelun vaiheet
Ensin hommataan ne luistimet, jotta päästään edes kokeilemaan.
Tämä ensimmäinen vaihe on itseasiassa aika vaikea!
Millaiset luistimet lapselle kannattaa hankkia?
Jos lapsi on aivan taapero, eli noin 2-3 vuotias, niin ensiluistimiksi käy joko tavalliset luistimet tai kaksiteräiset harjoitusluistimet.
Me hommasimme ensimmäisenä kenkien päälle asetettavat kaksiteräiset harjoitusluistimet joissa on kaksi terää vierekkäin (itseasiassa neljä lyhyttä teränpätkää). Vaikka niiden ergonomia ja käytettävyys ei ollut ihan huippuluokkaa, niin tämä hankinta osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi.
Ensinnäkin, lapsi pääsi seisomaan heti jäälle opettelemaan tärkeitä fysiikan lakeja. Eli sitä, että jäällä jalat liukuvat edes takaisin terän varassa.
Toiseksi, jo näillä ensiluistimilla lapsi pääsi luistelutuen avittamana kokemaan luistelun riemua. Hän potki itse vauhtia ja eteni luistelutuella ympäri kenttää, ja sekös oli voimaannuttava kokemus! Eli ilman varsinaista luistelutaitoa pääsee jo vähän maistelemaan, millaista se voisi olla, ja jopa tykästymään luisteluun.
Pidemmän päälle nämä kaksiteräiset eivät palvele. Ne ei edes mahdu kovin isoon kenkään, joten hyvin pian siirryimme oikeisiin luistimiin.
Luistimien hankinnassa minulle itselleni ainoa ehdoton vaatimus oli, että niissä ei saa olla kaunareista tuttuja kärkipiikkejä. En halua tuhota lapsen mahdollisuuksia oppia oikeaa luistelutekniikkaa, jossa potkitaan sivuille eikä tökitä luistinten kärjillä vauhtia.
Hieno löytö oli harjoitushokkarit, joissa on pitkä ja suora teräosa. Niillä lapsi oppi verrattain nopeasti perustaidot, joilla pärjäsi itsenäisesti. Kääntyminen on näillä pitkäteräisillä vähän kömpelömpää, koska niiden terät muistuttavat enemmän retkiluistimia kuin ketteriä hokkareita.
Yritimme siirtyä seuraaviin, enemmän tavallisiin hokkareihin, mutta terän kiikkeryys aiheutti haastetta. Kun lapsi oli jo osannut luistella tosi hyvin pitkäteräisillä, niin tuntui vääryydeltä, että häneltä vietiin tuo taito luistinten vaihdon yhteydessä. Tästä syystä palasimme takaisin vanhoihin, ja metsästimme seuraaviksi luistimiksi vielä yhdet vähän pidempiteräiset harjoitusluistimet. Nämä olivat sopiva välimalli, joista voi sitten ehkä seuraavaksi siirtyä perinteisiin hokkareihin, joissa teräkin on lyhyempi ja profiililtaan pyöreämpi.
Itse suosittelen vielä toistaiseksi lasten luistimiin pikakiinnityksiä mahdollisimman pitkään. Tämä johtuu vain ja ainoastaan yhdestä seikasta, eli helppoudesta ja nopeudesta. Katsotaan muuttuuko mielipiteeni kun siirrymme nauhaluistimiin. Todella vaikea uskoa.
Miten luisteluharjoittelu aloitetaan lapsen kanssa?
Tärkeimpänä luistelun opettelun aloittamisessa on, että vanhempien odotukset osataan pitää erittäin maltillisina.
Jos innokas lätkäfaija vie jälkikasvuaan ekaa kertaa jäälle, ja mielessä siintää oman lapsuuden tuntikausien ulkojääsessiot, niin on syytä laittaa reilusti jäitä hattuun!
Ensin tosiaan mielellään kokeillaan luistimia kotona ja seisotaan vaikka matolla hetki. Tätä kannattaisi varmaan tehdä useitakin kertoja, vaikka meillä ne on jäänyt kertaluontoisiksi luistinten testaamiseksi. Tällä voidaan jo totuttautua uuteen asentoon ja sen tuomiin tuntemuksiin, sekä mielikuvaharjoitella hieman mitä tuleman pitää.
Sitten kun lähdetään kovalla tohinalla jäälle, niin voi olla että lapsi ei halua kokeilla luistelua ollenkaan!
Vanhemman pitäisi pystyä nielemään tämä ihan ilman mutinoita. Miten vaikeaa!
Veikkaan että useimmat meistä maanittelevat sen kieltäytyvän lapsen kokeilemaan edes sekunnin, jos kerran ollaan nähty kaikki se vaiva, että ollaan päästy jäälle asti kaikkien mahdollisten varusteiden kanssa. Mutta hei, ei pitäisi olla pakko tehdä mitään mitä ei halua! Pitää antaa lapselle aikaa totuttautua jännitykseen ja ajatukseen luistelusta. Kyllä se siitä sitten ajan kanssa. Aikuinen voi näyttää esimerkkiä, mutta pakottamalla ei mistään tule mitään. Ainakaan nautinnollista kokemusta, jota haluaisi joskus vielä lisää.
Kun jään ääreen on päästy kerran, niin riippumatta mitä jäällä tapahtui tai oli tapahtumatta, alkaa se työvaihe. Sama rumba pitäisi toistaa x määrä kertoja, mielellään säännöllisesti!
Kuten mitä tahansa taitoa, myös luistelua opetellaan ja opitaan toistamalla samaa asiaa niin kauan, että se alkaa toimia. Aikuisen tehtävä on mahdollistaa lapselle nämä toistot. Helppoa ja rentoa se ei välttämättä aina ole, mutta lopulta todellakin sen arvoista!
Lue myös: Miksi ulkona ei näy lapsia?
Vinkkejä luistelun harjoitteluun
1. Luistelutuki
Kunnollinen luistelutuki on kuin onkin käypä apuväline, joka vauhdittaa luistelun oppimista.
Jos omasta jäähallista tai ulkojäältä ei tuollaista tukea löydy, niin voin suositella hankintaa. Tämä helpottaa sekä lasta mutta ennen kaikkea myös aikuista!
Tuen ideana on, että lapsi saa seistä omin jaloin ja laittaa koko painon omille jaloilleen. Tämä on todella vaikea toteuttaa niin että aikuinen toimii tukena. Lapsella on taipumus nojata tai roikkua aikuisessa niin, että hän ei saa painoa omille jaloilleen ja sitä kautta jäähän omien jalkojen alla mitään tuntumaa.
Mieluummin vaikka seisoo luistimilla tuen kanssa, kuin että häntä roikotetaan aikuisen haarovälissä milloin mihinkin päin riippuen.
Myös luistelutuella on haastetta saada lapsi hallitsemaan etu-takapainoa. Jalat lähtevät alta helposti vuoroin eteen ja vuoroin taakse. Itse autoin 2-vuotiasta niin, että hän piti luistelutuesta kiinni omin käsin. Minä työnsin tuesta vauhtia ja pidin myös samalla toisella kädellä haalarin selkäpuolelta kiinni. Näin sain ohjailtua häntä takaisin jaloille sitä mukaa kun jalat lähti alta. Näin saimme ainakin taas sitä vauhdin hurmaa ja luistelun omaista kokemusta. Tämä opetti lasta liukumaan omin jaloin, ja hallitsemaan jalkojen kulmia sekä painopistettä.
Joku ei suosittele tukea ollenkaan. Ymmärrän tämän pointin, mutta varsinkin jos lapsia on useampi, tuki mahdollistaa lapsia jäälle vieville aikuisille edes jollain tasolla säädyllisen elämän. Myös ne edes pienet onnistumisen kokemukset, jotka ovat lapsen innon kannalta kaikkein tärkeimpiä saavuttaa, saavutetaan alkuvaiheessa helpoimmin luistelutuen avulla!
2. Jääkiekkomaila avuksi
Minulla on usein oma lätkämaila mukana, jolla voin auttaa lapsia nousemaan jäästä. Kun mailan lavan laittaa jäähän ja pitää siitä normaalilla otteella kiinni, siitä muodostuu lapselle hyvä tukikahva. Lapsi voi ottaa sopivalta korkeudelta tukea ja nousta jäästä itse. Näin ei tarvitse koko ajan olla nostamassa, ja lapsi oppii samalla tärkeää nousemista ja käyttää omia lihaksiaan.
Myös lapselle mailasta voi olla hyötyä tasapainon ylläpitämiseen. Yksi tukipiste enemmän voi auttaa. Toisaalta pitää muistaa, että pelkästään mailan kanssa ei varmaan kannata opetella luistelemaan. Sama juttu kuin niiden pahamaineisten kärkiterien kanssa…
Esikoinen ei ole niin kiintynyt mailapeleihin, mutta meidän keskimmäinen oli heti alusta asti mailan kanssa jäällä melko hyvä. Kiekollakin ollaan päästy jo syöttelemään heti sen jälkeen kun hän oppi pysymään itse jäällä pystyssä edes hetken.
Omalla lätkämailalla olen myös vetänyt lapsille vauhtia, ja he sitten päästävät irti ja liukuvat itsenäisesti. Tämä on ollut erittäin hyvä harjoite!
3. Usein ja vähän kerrallaan!
Tämä on alkutaipaleella se tärkein neuvo.
Miten ikinä treenaattekaan, niin lapsi ei jaksa mitään asiaa kovin pitkään.
Yritä asennoitua aikuisena siihen, että käytte jäällä vain piipahtamassa. Odotettavissa on, että varusteiden ja luistimien pukemiseen ja riisumiseen menee enemmän aikaa kuin itse suoritukseen jäällä. Tämä fakta on vain tiedostettava ja hyväksyttävä!
Jos oikeasti haluat opettaa lapsen luistelemaan, niin ota rutiiniksi käydä vaikka kerran viikossa yleisöluisteluvuorolla, samoin kuin missä tahansa muussakin harrastuksessa. Välineiden hankkiminen on kuitenkin sen verran iso vaiva, että niitä kannattaa käyttää enemmän kuin kerran tai kaksi.
Jos lähellä on ulkojää, niin käy vaikka joka toinen päivä!
Tulosten näkeminen on tietenkin yksilöllistä, Meillä on mennyt suurin piirtein niin että ensimmäinen talvi on totuttelua, ja toisena on sitten opittu luistelemaan edes auttavasti. Mitenkään säännöllisesti emme ole käyneet, mutta ehkä kuitenkin ihan vähän keskimääräistä enemmän.
Esikoinen taisi oppia luistelemaan neljä vuotta täytettyään, ja keskimmäinen alkaa nyt vähän ennen neljää ikävuotta jo pärjätä aika hyvin. Sisaruksissa huomaa juuri sen, että kun vanhimman osaamisen ja innostuksen myötä on ollut enemmän syitä käydä jäällä, niin nuorempi on saanut ikäisekseen jo enemmän jääaikaa ja on siksi oppinut luistelemaan melko nuorena.
Miten opettaa lapsi luistelemaan?
Tässä vielä oma tiivistys luistelun opettelusta pienen lapsen kanssa:
- Hanki tarkoitukseen sopivat harjoitusluistimet.
- Anna lapsen seisoa omin jaloin luistelutuen kanssa.
- Käy usein jäällä, vain vähän aikaa kerrallaan.
Näille vinkeillä ja tsempeillä kohti mukavia luisteluhetkiä!
// Markus
