Raskausviikolla 8 ja 9, syyskuussa 2021: Migreeni alkuraskaudessa.
Rakas ystäväni migreeni, sinua olinkin jo odotellut.
Migreeni alkoi raskausviikolla 7+5. Tismalleen samana päivänä illalla, kun aamulla olin juhlinut pahimman kuvotuksen loppumista (no ei se siihen jäänyt..) ja synkimmistä syövereistä ylösnousua. Ehkä jotkut hormonitasot laskivat ja toiset pomppasivat ja aloittivat migreenin.
Lue edellisestä raskausviikosta 7: Raskaus ja ruokahimot
Migreeni alkoi luonnollisesti vasemmalla puolella. Yritin saada sitä alkuun aisoihin Panadolilla ja Buranalla, mikä oli tietenkin melkoinen virhe. Niistä ei ollut mitään apua, ja migreeni sai jatkua ja vahvistua. En näköjään ikinä opi.
Lue lisää edellisistä raskauksista: raskaus ja migreeni
Mökötystä ja hierontaa – migreeni alkuraskaudessa
”Päänsärky alkoi samantien kun kuvotus lieventyi. Yritin levätä säryn pois, ja Markus kysyi: ”Miksi olet mököttänyt koko illan?” Ärsytti. En saa levätä, ilman että se on mökötystä. Ja jos mököttäisin, niin siihen olisi todennäköisesti syy, jonka hän kyllä tietäisi.” Sarjassamme päiväkirjamerkintöjä..
On todella vaikeaa yhdistää perhe-elämä, migreeni ja alkuraskauden mielialan nousut ja laskut. Migreenipotilas tarvitsee lepoa, mutta milloin se on kotona lasten kanssa olevalle vanhemmalle mahdollista? Ei ikinä. Päivät on pakko jaksaa ilman sen suurempia lepäilyjä ja illalla haluaisit olla apuna töistä palaavalle vanhemmalle. Ja viettää sitä maailman parasta perheaikaa.
Lue lisää: Kuukautismigreeni – riesa, joka repii päätä ja koko perhettä
Noh, lepäily harvoin varsinaisesti auttaa itselläni pitkittyneeseen migreeniin. Ainoastaan silloin, kun kipu on hakkaavana ohimolla, silloin on pakko maata. Muuten yritän olla pystyssä, ja puuhailla omiani, sillä kivun miettiminen makuuasennossa ei auta asiaa lainkaan. Mitä paremmin pääsen pakoon ajatuksia kivusta, sitä paremmin kestän kipujakson.
Otan täsmälääkkeen silloin, kun en enää jaksa kipua, ja haluan pienen hengähdyshetken. Tämän vaikutus ei itselläni ole kuitenkaan pitkä, vaan saan nauttia säryttömästä olosta ehkä muutaman tunnin. Toisaalta joskus kipu saattaa myös loppua. Omaa parhaiten toimivaa migreenilääkettäni en voi ikävä kyllä käyttää raskausaikana.
Kahdeksan särkypäivän jälkeen tunsin aamulla, että kipu oli ehkä hieman lievittynyt. Varasin iltapäivällä ajan purentalihashierontaan ja seuraava päivä oli lähes kivuton. Lauantaina särky kuitenkin palasi toiselle puolelle päätä.
Ensiapu ja migreenitippa – pisteet sairaanhoitajalle!
Seuraavana maanantaina mittani tuli täyteen ja soitin terveyskeskukseen. He ohjasivat minut päivystykseen ja lopulta päivystyslääkärin lähetteestä tippaan.
Tässä yhteydessä täytyy antaa pisteet minua hoitaneelle sairaanhoitajalle.
Edellisen kerran kun olin tipassa, minua hoitanut sairaanhoitaja voivotteli minulle, että enkö juo ollenkaan kun hän ei löydä suonta, johon tipan saisi laitettua. Hoitaja tökki kolmeen kohtaan kättä, ja lopulta löysin suonen. Tuntui siltä, että häntä ärsytti ihminen, jolta suonta ei löydy.
Tunsin lievää syyllisyyttä, vaikka tiesin juoneeni tarpeeksi: kiinnitän siihen aina migreenissä erityistä huomiota, ettei nestehukka ainakaan olisi osana aiheuttamassa särkyä.
Samainen sairaanhoitaja ei myöskään halunnut tuoda minulle kahvia, vaikka lääkäri sen minulle ”määräsi”. Heitti vain, että ei täällä ole mitään kahvitarjoilua! Ymmärränpä tuonkin tavallaan: ”Keitäs tyttö kahvia!”, saattaa olla vähän liikaa, jos on jo ennestään vähän huono päivä.
Kofeiinitippa on kuitenkin raskausaikana yksi ensiavuista migreeninhoitoon. Ja koska olin tullut ensiapuun aikaisin, juomatta aamukahvia, lääkäri arveli sen yhtä tärkeäksi osaksi hoitoa, kun minäkin. Sain sitten aamukahvini lopulta illalla Markuksen töiden jälkeen, kun hän pääsi käymään luonani ensiavussa.
(Ja niille, jotka miettivät, kannattaisiko tämän migreenikon kokeilla kofeiinitonta elämää, että pääsisin eroon migreenistä, niin olen elänyt migreenin kanssa seitsemän vuotta, jolloin en juonut kahvia. Ei lähtenyt päänsärky kahvittomuudella.)
Noh, palataan siis tämänkertaiseen sairaanhoitajaan! Tällä kertaa sairaanhoitaja (eri kun edellisellä kerralla) ei sanonut huonoista suonista mitään, ja itse ikäänkuin kokeillakseni, totesin, että: ”Aika huonosti löytyy minulta noita suonia, että usein saa tökkiä moneen kohtaan.” Ja että: ”Ei haittaa, olen tottunut.” Sairaanhoitaja sanoi, että: ”Niinhän se usein pitkäaikaisen kivun kanssa on, että ääreissuonistossa verenkierto vähenee. Älä hätäile, kyllä me joku kohta löydetään!”
Ja hän löysi suonen ensimmäisellä tökkäisyllä.
Ihan vaan jäin miettimään, miten helposti terveydenhuollossa henkilökunta voi saada potilaan tuntemaan syyllisyyttä, kun asioihin voi reagoida myös eri tavalla. Millainen lähestymistapa voisi auttaa potilasta paranemisprosessissa?
Pieni helpotuksen hetki – migreeni alkuraskaudessa
Noh, tipalla sain tainnutettua säryn, mutta se siirtyi seuraavan päivän iltana toiselle puolelle päätä. Ehkä kortisoni oli kuitenkin vaikuttanut sen verran, että tämä särky hälveni täsmälääkkeen puolikkaalla parin päivän jälkeen. Siitä asti olen ollut ns. terveen kirjoissa. Eli tätä kirjoittaessa viimeiset kaksi päivää, heh. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
En voi edes kuvata sitä tunnetta, kun on jälleen terve. Ei ole järisyttävää pahoinvointia, ei päänsärkyä. Pää ei ole enää hellänä kivusta, niskat eivät ole kipeät, eikä minun tarvitse kuulostella oloani, onko kipu taas alkamassa. Olo on täysin normaali. Ainakin tämän hetken.
Ihmeellistä. Ja ihanaa. Ja nautin!
Oletko sinä kärsinyt päänsärystä tai migreenistä raskausaikana, kerro kommentteihin?!
Lue myös seuraavasta raskausviikosta 10: Koronarokotetta ja varhaisultraa
// M-E
