Meille tulee vauva!

Nyt se on totta:

Meille tulee vauva!

Ilouutinen, vol.2!

On mahtavaa saada kertoa, että odotamme perheeseemme toista lasta!

Pohdin aiemmin kynäilyssäni, milloin olen valmis isäksi, ja olisiko minusta vanhemmaksi useammalle kuin yhdelle lapselle. No, nyt se sitten toivottavasti nähdään.

On erikoista, miten erilainen kokemus toisen lapsen odottaminen on verrattuna ensimmäiseen. Kun ensimmäisen kohdalla kaikki oli aivan täysin uutta ja tuntematonta, nyt kaikki tuntuu tutulta. On vaikeaa edes löytää tunteita. Se vaan on tulossa, ja siinä se. Kaikki sitten järjestynee omalla painollaan.

Toinen lapsi – paljon se antaa

Itse olen kasvanut perheessä, jossa on useampi lapsi. Koen, että se on antanut elämään todella paljon näkökulmaa. Ikinä et ole yksin maailman napa, vaan pitää ottaa myös muut huomioon. Saat jakaa asioitasi muille, ja myös muut jakavat sinulle. Minulla on sekä siskoja että veli, mikä on myös ollut rikkaus.

Pienelle lapselle aina kotoa löytyvä leikkikaveri on ehkä parasta mistä hän voi haaveilla. Varsinkin kohtuullisella ikäerolla olevat sisarukset ovat tunnetusti usein kuin paita ja peppu. Kaikki tehdään ja koetaan yhdessä. Opetellaan jakamaan, riitelemään, sopimaan riidat, ottamaan toinen huomioon, sekä etsimään myös itsenäisyyttä ja omaa tilaa.

Itse vanhempana näenkin, että toinen lapsi on hyvä asia nimenomaan ensimmäisen lapsen kannalta. M-E kokee olleensa lapsena hieman yksinäinen susi, johtuen suuresta ikäerosta sisaruksiin. Hän kokee vahvasti, että sisarus kohtuullisella ikäerolla voisi antaa elämään jotain, mitä ei voi muuten saada. Omat kokemukseni puoltavat myös tätä.

Vanhemman näkökulmasta enemmän kuin yksi lapsi on myös hieno asia. Jos se antaa lapsille paljon että heillä on sisaruksia, niin myös vanhemmille asialla on todella paljon merkitystä ja se vaikuttaa koko loppuelämään. Mietin millaista olisikaan elää vanhana siten, ettei olisi yhtään lasta. Elämästä puuttuisi yksi aika oleellisen iso osa. Mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisemmin minulla on vielä vanhanakin elämässäni joitain erityisen merkityksellisiä ihmisiä.

Mutta ottaako se myös paljon?

Väistämättä ajatukset ovat kulkeneet myös uuteen vauvavuoteen. Kuinka sitä jaksaa taas yöheräilyjä? Mitä jos se vaan huutaa yöt läpeensä?  Ensimmäinen kun oli suhteellisen helppo, niin entä jos tämä onkin vaikea?

Entä jos pahimmat skenaariot toistuvat jälleen? Jos M-E:n tai minun terveys pettääkin silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin? Ei näitä auta miettiä. Kaikki menee miten menee. Elämää tämä vain on.

Vauvan hoitamisen raskaudesta minulla ei ole suurta huolta. Koen, että nyt kun tiedämme mitä se on, jaksamme varmaan ihan hyvin tehdä sitä. Tai ainakin itse niin ajattelen. Ja kuvittelen, että nyt siitä voisi osata ehkä jopa nauttia eri tavalla. Ei ehkä jännittäisi niin paljoa, vaan antaisi asioiden vaan rullata. Ei olisi kiire minnekään, nopeasti se aika kuitenkin menee, sehän on nähty.

Uutta tulokasta odotellessa

Jokin aika sitten näimme hänet ensimmäistä kertaa ja kuulimme myös sydänäänet.

Tänään kuulimme jälleen hänen sydämensä sykkeen. Hän on elossa. Hän on pienen pieni ihminen. Hän on meidän toinen rakas pieni.

No, kumpi sieltä on tulossa?

Vielä emme tiedä, mitä sukupuolta tuleva lapsemme edustaa. Ensimmäisen raskauden aikana M-E ei halunnut tietää sukupuolta etukäteen, ja minullekin se oli mieluinen vaihtoehto. Oli meinaan aika iso juttu nähdä sitten vasta syntymän jälkeen, että mikä se sieltä oikein maailmaan putkahti.

Tällä kertaa haluaisin tietää, mitä ultrassa osataan sanoa sukupuolesta. Haluaisin kokea, miltä tuntuu tietää se etukäteen. Voisin sanoa, että sillä ei ole väliä kumpi se on, mutta se ei pidä täysin paikkansa. On sillä väliä, mutta kumpi tahansa on aivan yhtä tervetullut.

M-E on spekuloinut, että toinen tyttö olisi siinä mielessä kiva, että siskoksilla voisi mahdollisesti synkata henkisellä tasolla hyvin, ja heillä olisi mahdollisuus saada toisistaan vaikka elinikäiset sydänystävät. Poika taas olisi siinä mielessä kiva, että meillä ei ole poikaa. Ja kyllä varmaan mies kuin mies joskus toivoo, että hänellä olisi oma poika. Isä-poika -suhteessa on ilmeisesti jotain spesiaalia.

Sisarusparissa tyttö ja poika on myös jotain hyvin ainutlaatuista. Vastakkaista sukupuolta olevan ikätoverin kanssa eläminen avartaa mielestäni melkolailla maailmankuvaa. Se olisi siis siltä kannalta hyvä vaihtoehto.

Meillä on siis vain hyviä vaihtoehtoja! Erilaisia, mutta kummassakin on omat erityiset puolensa. Pohdiskeluun ”Kumpi toivoisit sen olevan, tyttö vai poika?” Olenkin jo monesti tokaissut, että ”Toivon sen olevan muu”.

Niin, sitä ennustetta sukupuolesta eivät taida rakenneultrassa kovin usein ilmoittaa.

// Markus

Lue myös: Ristiäisiin Juhlatila – Lykke Tampere