Mikä oikeuttaa matkailuun vuonna 2023?
Suuri kysymys nykyään on, että mikä oikeuttaa meille edelleen matkailemisen?
Onko kyse omien mielihalujen toteuttamisesta, vai jostain muusta?
Löytyykö matkailulle enää ollenkaan moraalis-eettistä perustetta?
Lähtökohta, miksi olen matkaillut aiemmin?
Olen matkaillut pienestä asti, ja jopa yllättävän paljon nyt kun asiaa miettii.
Etelänlomiin ei ollut mahdollisuuksia, mutta retket ja matkat kotimaassa kuuluivat silti arkeen. Myös naapurivaltiot tulivat tutuksi, kun sekä perheen kanssa että harrastuksen kautta pääsin aika ajoin joko pienemmälle tai isommalle seikkailulle.
Matkailun peruste oli tuolloin kai ihan vain perinteinen vaihtelu virkistää -ajattelu. Oli mielenkiintoista päästä näkemään muuta kuin kotikulmia. Matkailun mieltä laajentava vaikutus oli ilmeisesti jo silloin ainakin minua holhoavien aikuisten päässä aivan selviö.
Lapsena tehdyt matkat jäivät mieleen pysyvinä muistoina ja virstanpylväinä. Eksoottisemmat reissut itänaapuriimme saivat jopa hieman syvempiä merkityksiä, ja opettivat minua arvostamaan kotimaatani aivan uudella tavalla.
Matkailu näyttäytyi minulle lapsena ja nuorena kokemusten kartuttamisena, viihteellisenä ja maailmankuvaa avartavana asiana.
Matkoihin yhdistyi myös jollain alkeellisella tavalla ekologisuus ja budjettimatkailu, ehkäpä käytännön elämän reunaehtojen sanelemana. Mutta hyvä niin. Ei ollut pelkoa että luksus olisi näyttäytynyt minulle normaalina.
Lue myös: Kotimaanmatkailun ilmastovaikutus – Hiilijalanjäljet vertailussa
Ympäristö, vastuullisuus
Lähes kaikki matkustaminen aiheuttaa jotain päästöjä.
On hieman hankalaa todentaa ja ymmärtää esimerkiksi lentämisen todelliset ympäristövaikutukset, mutta ei niitä voi enää nykypäivänä olla huomioimatta ollenkaan.
Lentokoneeseen noustessani koen, että minun pitää pystyä perustelemaan tekoni entistä paremmin.
Mutta eihän se ole pelkkä lento. Matkaillessani kulutan myös muita varoja ja resursseja. Syön ehkä enemmän yksittäispakattua ruokaa, läträän lasten kanssa jossain vesipuistossa tai huvipuistossa, ihan vain huvikseni, ja siihen kuluu energiaa vaikka kuinka.
Matkalla saatan törmätä myös muuhun epäilyttävään.
Pidänkö yllä yhteiskunnan huonoja rakenteita?
Päätyykö rahaani alamaailmaan tai veronkiertäjille?
Kannatanko orjatyötä?
Jos näitä alkaa miettiä, niin suo on loputon. Ostanhan minä mustikoitakin. Eikös ne ole monesti päätyneet Suomen metsistä Prisman pakastealtaaseen ihan puhtaan orjatyön voimin?
Lue myös: Hiilibudjettimatkailu – Uusi trendi?
Maailmanpolitiikka, etiikka, moraali
Viime vuosina maailmamme on ollut myllerryksessä jo melko lähellä meitä. Maailmantilanne on laittanut pohdiskelemaan asioiden tärkeysjärjestystä.
Onko minun matkailuni tärkeämpää, kuin jonkun toisen auttaminen hädässä?
Voiko koskaan laittaa euroakaan omaan viihdyttämiseeni, kun jossain isolla joukolla ihmisiä asiat on todella huonosti?
Oikea vastaus olisi varmaan että en voi. Mutta minun on myös myönnettävä, että en kykene toimimaan moraalisesti täydellisesti.
Tämä kysymys saikin minut pienimuotoiseen kaninkoloon, josta oli vaikea löytää ulos.
Jonkinlaisen perustelun elämiselleni ja elämäntapaani kuitenkin löysin, josta hieman lisää seuraavassa.
Lue myös: Älä matkusta näihin maihin – Eettisen matkailun alkeet
Perustelut matkailulle vuonna 2023
”Jotta voisin tehdä maailmasta paremman, minun on opittava tuntemaan, millainen se on.”
Tähän kiteytyy iso kuva ajatuksistani.
Vaikka ensisijainen tavoite matkoilleni on voinut olla puhtaasti viihteellinen, niin lopputuloksena olen kuitenkin saanut jotain vielä suurempaa.
Lähtemällä maailmalle, olen oppinut itse paljon. Sekä itsestäni että maailmasta.
Toki nyt osaan tarkkailla paremmin sitä tapaa, jolla maailmaamme tutustun. Minun on syytä valita mahdollisuuksien mukaan se paras tapa, josta olisi toivottavasti vähiten haittaa ja eniten hyötyä.
Lapsuudessa sain matkailukokemusten kautta lisää ymmärrystä siitä, miten hyvä paikka kotimaamme oikein onkaan. Toivoisin omien lasteni kokevan jotain samaa.
Et voi olla täysin tyytyväinen, jos et tiedä huonommasta?
Lue myös: Lapsiperheen matkahaaveita – Milloin seuraava lento lähtee?
Saako elämästä ylipäätään nauttia?
Tätä kysymystä pysähdyin pohtimaan jo edellä.
Vastaukseksi kaivoin esiin pohdinnan, jonka mukaan vauraan ihmisen vastuu on käyttää varansa ja mahdollisuutensa järkevästi, niin että ympärillä olevat hyötyisivät myös hänen varoistaan mahdollisimman paljon.
Eli se, että jollain on varaa ostaa vaikka kalliita palveluita itselleen ei ole toisilta pois. Päinvastoin, tämä varakas henkilö voi työllistää ostoksillaan monta ihmistä, ja tarjota näin heille ja heidän perheilleen leivän pöytään.
Tarkkana tulisi olla resurssien ylenmääräisestä kuluttamisesta, sekä tietysti kaikenlaisten haittojen tuottamisesta. Eli jos kerran on sen verran rahaa että on mahdollista valita, niin tulisi sitten valita niin sanottuja ESG-asioita! (Environmental, Social and Governance)
Jos kuluttamisessa on otettu huomioon ympäristö, sosiaaliset- sekä hallinnolliset asiat, niin silloin se on ihan ok. Silloin siitä on eniten hyötyä, että joku kuluttaa, koska kulutetut rahat ohjautuvat järkevien asioiden edistämiseen järkevällä ja kestävällä tavalla.
Jos kukaan ei kuluttaisi mitään, niin kaikilta lähtisi työt ja elanto saman tien.
Kun kulutan vastuullisesti, edistän samalla myös muiden hyvinvointia.
Näillä saatteilla annan itselleni luvan matkailla, mutta vastuullisesti.
Sivutuotteena saatan saada siitä itse sekä nautintoa että kokemuksia. Ja sitä niin arvokasta ja tärkeää maailmankansalaisen pääomaa. Sitä mitä ilman ei voi muuttaa maailmaa.
Täysillä ja vapaana elämiseen kuuluu myös oikeus matkustaa.
Pakko ei ole, mutta niin saa tehdä. Kunhan sitä tekee järkevästi.
// Markus
Kirjoittaja on kaninkolosta varovasti kurkistava perhematkailija, joka puntaroi joka päivä kannattaako lapset viedä pulkkamäkeen kotipihaan vai alpeille. Ota meidät seurantaan myös Instagramissa, niin pääset kurkkimaan mitä kaneja hatusta lisäksi nousee.
View this post on Instagram
