Lontoonreissun helmiä ja kotiinpaluun tuska

Postaus sisältää suosittelulinkin

Kaksi Lontoon halpaa hotellia:
Ahdas koppero ja viiden tähden elämys!

Yövyimme Lontoon Cityssä kaksi yötä, reissun ensimmäisen sekä viimeisen. Saimme kaksi hyvin erilaista kokemusta!

Tiesimme etukäteen, että Lontoossa hotellien hintataso on korkea, eikä laatu vastaa samanhintaista hotellia muualla, esimerkiksi Suomessa. Itse olen ollut aiemmin Lontoossa hostellissa, joten tiesin hinta-laatutason epäsuhdan verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan.

Hotel Enrico, London Victoria – Lontoo halpa hotelli

Varasimme etukäteen Booking.comista ensimmäisen yön. Kriteereinä oli järkihinta ja järkevä sijainti Victorian juna-aseman läheltä. Järkihinta oli meille tällä kertaa maksimissaan 100 euroa. Yleensä pyritään menemään halvemmalla, mutta eipä Lontoon keskustan alueelta helposti privaattia huonetta paljoa alle satasella saa. Olimme valmistautuneet kestämään laadullisesti lähes mitä tahansa, kunhan nyt vain saisi katon päälle ja sängyn alle, eikä kovin paljoa olisi ötököitä huoneessa.

Pitkähkön pähkäilyn jälkeen päädyimme varaamaan huoneen Hotel Enricosta. Katsoin vain että lapset ovat tervetulleita hotelliin, ja se sijaitsee about siellä missä haluttiin. Hinta oli halvimmasta päästä, 87 puntaa eli tasan sata euroa.

Hotelli löytyi helposti, ja oli yllättävänkin lähellä Victorian asemaa. Henkilökunta oli mukavaa, ja laukkujen jättö säilöön ennen huoneen saamista onnistui mukavasti. Rakennus oli vanha, ilmanvaihtomenetelmä oli perinteinen ”ikkunat auki”. Rappukäytävät olivat kapeat, mutta niistä mahtui juuri ja juuri rattailla.

Saimme huoneen kerroksesta -1. Se oli maanpinnan alapuolella, mutta onneksi sentään siellä oli ikkuna ulos. Huone oli pieni, ja kylpyhuone vielä pienempi. Vessassa ei ollut kunnon ovea, vaan ohut taiteltava paneeli näkösuojana. Muistelin varanneeni yhden double bed -huoneen, mutta huoneessa olikin kaksi sänkyä, leveämpi ja kapeampi. No sekin oli ok. Mahduimme juuri ja juuri huoneeseen tavaroinemme, ja sehän riitti.

Alue oli rauhallinen, ja yö sujui aivan moitteetta. Hintaan sisältyi vielä aamiainenkin, mikä oli ihan jees. Kahvia, paahtoleipää, muroja, hedelmiä jne. Aamiaisen kruunasi Nutellapaahtoleipä! Kokonaisuudessaan yöpyninen tässä perustason hotellissa sujui aivan ongelmitta. Se vastasi odotuksia ja oli ikäänsä nähden ihan siisti.

Hotel Montcalm at London Brewery, London City – Lontoo halpa hotelli

Reissun viimeinen yö oltiin myös Lontoon Cityssä, mutta yöpaikkaa ei oltu varattu valmiiksi ennen reissua. Olimme luottavaisia, että kyllä me joku paikka keksitään.

Aiemmilla reissuillamme, etenkin Amerikassa tuli käytettyä Hotwire.com-sivustoa viime hetken hotellivarauksiin. Kokemuksemme sivustosta ovat vallan mainioita. Ideana sivustossa on se, että varaaja saa hotellia etsiessään tietää vain alueen, jolla hotelli sijaitsee, hinnan ja tähtiluokituksen. Hinta on hieman edullisempi kuin ”avoimesti” kyseisen tason hotelleja varatessa.

Varatessa ottaa siis pienen hypyn tuntemattomaan. Vasta maksamisen jälkeen saa tietää hotellin nimen ja tarkan sijainnin. Logiikka perustuu siihen, että hyvät ja kalliit hotellit eivät halua mainostaa omalla nimellään halpoja hintoja, silloinhan ne eivät olisi enää hyviä ja kalliita. Mutta Hotwiren kautta he voivat täyttää tyhjiä huoneitaan viime hetken varauksilla, sekä myös laajentaa asiakaskuntaansa ihmisillä, jotka eivät muuten ikinä varaisi huonetta kyseisestä hotellista.

Junassa matkalla Whitstablesta Lontooseen klikkailin sitten itseni kännyllä hotwire.comiin, ja aloin katsella hotellidiilejä. Hmm… filtteriin vain 4- ja 5-tähden hotellit… hmm…

”Hei tos ois 5 tähden hotelli 100 euroon, otanko?”
”Juu ota pois!”
”Äh, tähän tulee vielä jotain palvelumaksuja 25 euroa…”
”No ota silti!”

Varasin sitten ”5 tähden” hotellin hintaan 125 euroa/yö. Saas nähdä mitä sieltä löytyy…

Suunnattiin ”The Breweryyn” Moorgaten alueelle, lähelle St Paul’s Cathedralia. Sieltä löytyi kuin löytyikin ihan aito viiden tähden hotelli, jossa ovimikko ottaa meidät vastaan, nappaa laukut ja ohjaa meidät huoneeseemme. Respassa vielä kerrottiin että ollaan saatu huoneluokan korotus, nice!

Huone olikin ihan kiva! Iso kuin mikä, ilmastoitu tietenkin, King Size sänky, hieno kylppäri, pöydällä vesipulloja ja hedelmäkori, kahvimasiina… mitä vielä? No tietenkin älypuhelin, jota saa käyttää vierailun ajan huoneessa sekä kaupungilla liikuskellessa. Ihan perussettiä!

Ovimies esittelee meille huoneen, asettaa matkalaukun matkalaukkutelineelle ja poistuu sutjakkaasti paikalta. Hyvä niin, koska ei meillä mitään käteistä ollut että olisi voinut antaa tippiä! Noloa!?

Saimme kuin saimmekin siis ehdan viiden tähden hotellin käytännössä samaan hintaan kuin ensimmäisen yön kopperon. Tämän perusteella voin suositella Hotwire.comia! Meillä ei ole sivuston kanssa mitään yhteistyötä, mutta olemme todenneet palvelun hyväksi.

Booking.comiin sen sijaan meiltä löytyy suosittelulinkki, jolla saa 10% matkan hinnasta takaisin. Jos olet varaamassa booking.comin kautta, niin kannattaa käyttää etu.

Paluumatkan junahäslinki

Olimme suunnitelleet lähdön paluumatkalle harvinaisen hyvin. Sovimme etukäteen ajan, jolloin lähdetään liikkumaan kohti Victorian juna-asemaa. Meillä oli liput Gatwick Express -junaan, joka on nopein yhteys Lontoon ja Gatwickin lentokentän välillä. Reilulla aikataululla varmistimme, että ehdimme kerrankin sujuvasti, ilman stressiä kentälle. Loput tarinasta on helppo arvata…

Lähdimme Oxford streetiltä kahtena ryhmänä etenemään. M-E meni rattaiden kanssa odottamaan Victorialle, että minä haen laukut hotellilta säilöstä. Metroilin suorinta tietä hotellille, mutta sinne päästyäni ja laukut noudettuani aloin tajuta, että kyllä tässä vielä aikaa menee hyvä tovi, että pääsen takaisin Victorialle.

Pikaista whatsappia M-E:lle, että lähde vaan jo lentokentälle, niin nähdään siellä. Istuin hikisenä kuumassa metrossa pysäkkejä laskien ja kelloa vilkuillen, tässähän voisi jopa tulla vielä kiire… mutta kyllä mä kerkeen… Saavuin Victorialle, ja katson puhelinta: ”Mul on 12% akkuu. Tääl on jotain hässäkkää. En tiiä yhtään mitä tapahtuu. Voi olla et oon vääräs junas…” Noniin, tää tästä ny vielä puuttui.

Katson Gatwick Expressin sisäänkäyntiä, kauhee ryysis. Junat peruttu. Just joo.

Ihmismassat juoksee, joku virkailija opastaa seuraavalle raiteelle. ”Gatwickiin, tänne päin.” No, massan perässä vaan, ei oo muuta vaihtoehtoa. Sieltä tulee sitten pian juna jonka pitäisi mennä Gatwickiin. Kaikki ryysii puolipaniikissa sisään, että saisi paikan junasta. Mahdun onneksi, jopa vielä istumaan.

Juna lähtee, ja väliasemilta ei mahdu ihmiset kyytiin, kun se on niin täynnä. Vielä whatsappia M-E:lle, että olis hyvä jos hän pystyis jo tsekkaamaan kärryt sisään tiskillä, kun mulla ilmesesti kestää vielä. Lähetän hänelle vielä boarding passit, joita tarvitaan check-inissä. Saan vastaukseksi viestin ”Akkua 4, en tiedä riittääkö. Oon bag dropilla, tuu tähän.”

Aah, juna etenee hitaasti. Pysähtelee väliasemilla. Lennon lähtöön on vielä onneksi aikaa vajaa tunti. Saavun kentälle. Etsin bag dropin. Ei näy missään. Pian saan viestin: ”Oon ylhääl lataamas akkua.” Sinne siis!

Reilun kahden tunnin erillään matkustamisen jälkeen, vihdoin koko perheen iloinen jälleennäkeminen! Olemme vihdoin kaikki kentällä, ja meillä on jopa vielä aikaa! Mutta saan heti kuulla surullisia uutisia, tyttömme vaikuttaa huonovointiselta, ja M-E:llä on niskat aivan jumissa eikä pää käänny. Nice.

Ravaamme securityyn family-linjaa pitkin, joka on todella hyvä etu lapsen kanssa matkustaessa. Jonoa ei ole, joten pääsemme heti tositoimiin. Eli revitään laukuista, joissa ei ole sitä pikkutaskua, nesteet ja muut erilleen otettavat kamat ulos, hoitolaukusta lapsen ruuat ja juomat, ja niin edelleen. Tarkastus on tiukka, Briteissä kun ollaan. On jenkkityyliset kuvantamiset pömpelin sisällä, kengät pois, ja erityisesti matkatavaroiden tarkka syynäys.

Lapsiverukkeella sai viedä sisään juomana vain korvikemaitoa. Pillimehut, joita esimerkiksi menomatkalla meillä oli, otettiin kylmästi pois. Huvittavin tapaus oli, että M-E:llä oli mukana koskematon hampurilaisateria, jota hän ei yksinkertaisesti ollut ehtinyt syömään junamatkan hässäkässä. No juustokastikkeet vedettiin muovipussiin ja räjähdeanalysaattoriin, ja lopulta koko ateria pääsi turvatsekkauksesta turvallisesti läpi.

Securityssa vietetyn ajan jälkeen monitoreilla luki lentomme kohdalla ”Boarding”. Onneksi portti oli lähellä, ja oikeasti konetta ei oltu vielä edes alettu boardaamaan kun saavuimme portille. Loppu siis näyttäisi olevan kuitenkin hyvin ja kaikki hyvin.

Kerta se on ensimmäinenkin

Ainoa kysymysmerkki oli huonovointinen lapsemme. Hän oli kuuma, ihan hiljaa ja itkuinen jos yritti mitään jutella tai koskea häneen.

Nousimme koneeseen tapamme mukaan vihoviimeisinä, kuten aiemman lentovinkkipostauksen perusteella voikin jo arvata. Kaikki näytti menevän ihan normaalisti.

Tyttömme ei vain ollut ihan normaali. Hän istui hiljaa M-E:n sylissä, eikä ollut yhtään kiinnostunut mistään. Koneen juuri lopettaessa nousuvaiheen, hän yskäisi. Sanoin M-E:lle, että hei tyttömme suupielessä on pieni räkä. Ja sitten alkoikin pulputa. Mm. kreikkalainen jugurtti pulppusi vuolaasti M-E:n kouraan ja syliin. Nam! Tämähän se vasta kruunaakin stressittömän kotimatkamme!

Vieressämme käytäväpaikalla istui ystävällinen henkilö, joka auttoi meitä hakemalla apua henkilökunnalta ja pitelemällä roskapussia. Todella iso kiitos kuuluu tällaiselle ymmärtäväiselle kanssamatkustajalle! Eihän se kivaa ole, mutta ei sille vain voi mitään. Taisi tämä perheellinen henkilö kutakuinkin tietää kokemuksesta, mistä on kyse.

Hapan haju leijaili loppumatkan kohdallamme. Käväisimme vessassa yrittämässä pesemistä, mutta ei sitä hajua oikein saanut millään pois. Kun saimme puhtaat vaatteet vaihdettua ja palasimme paikallemme, tyttömme nukkui loppulennon sylissämme. Hän oli aivan puhki.

Se tunne, kun viimein saavuimme Helsinki-Vantaalle, pääsimme koneesta ulos, jonotimme passintarkastuksen läpi, ja lähdimme ajamaan kotia kohti! Ja kaikki tämä ilman lisää siivottavaa. Maistui oma suihku ja sänky tämän kotimatkan jälkeen melkoisen hyvältä!