Meillä on täytetty jo aikaa sitten 3-vuotta ja kirjasuosikit ovat vaihtuneet uusiin. Seuraavassa postauksessa meidän taaperomme vuoden takaiset lempikirjat. Näitä voi varmasti suositella myös vähän isommille lapsille!
Pikkupöllö -kirjat
Yllättäjä! Nämä kirjat ovat olleet itselleni ennestään tuntemattomia. Onneksi löysin ne nyt!
Satuin lainaamaan kirjastosta ensimmäisenä ”Pikku Pöllön suuri päivä” -kirjan. Selasin kirjaa kirjastossa nopeasti ja huomasin sivun, jossa Pikkupöllö huutaa ”Ei! Ei! Ei!”. Hmm, tämä kuulostaa tutulta. Laitoin kirjan samantien lainattavien pinoon.
Tämä kirja vaatii oikeastaan hiljaisen hetken.
Siitä tuli nimittäin taaperollemme niin tärkeä kirja, että se ihan herkistää. Tämä kirja on ensimmäinen pidempi kirja, jonka hän opetteli ulkoa, ja jota hän luki ääneen itsekseen kerta toisensa jälkeen. Kaikki näin pienet eivät vielä edes juurikaan puhu ja hän luritteli tekstiä ilta toisensa jälkeen itselleen. Sydäntäsärkevän suloista.
Myöhemmin meillä on ollut lainassa myös sarjan kaksi muuta kirjaa. Nekin ovat niin kovin suloisia, mutta samanlaista hurman tunnetta ne eivät ole tuoneet. ”Pikkupöllö ei saa unta” – kirja tosin toi iltoihimme uuden fraasin: ”Mitä nopeammin nukahdat, sitä nopeammin huominen tulee.” Ehkä olemme käyttäneet tuota jo ennen kirjaakin, mutta nyt se sai jotenkin ihan uuden sävyn.
Kirjat ovat myös aikuisen silmään ihania. Kuvat ovat suloisia ja kirjan äitipöllön äitiydestä voi vaan haaveilla. Hän on viisas, kärsivällinen, täynnä lämpöä ja hänen pelisilmänsä on pettämätön.
Äitipöllö on idolini.
Tutki kakkaa/tähtiä/pöpöjä/ötököitä
En osaa sanoa, miksi taaperomme koki nämä kirjat omakseen juuri ensimmäisen ikävuoden lopulla ja 2-vuotiaana, mutta silloin luimme näitä oikeastaan ihan jatkuvasti. Sitten kirjat menivät hetkeksi paitsioon ja voilà: Korona. Pöpö-kirja is back! Kirjoissa riittää siis katseltavaa ja jotain erikoisella tavalla mielenkiintoa herättävää näinkin pienille. Noh. Ovathan kirjoihin valitut aihealueet kieltämättä aika herkullisia!
Pöpö-kirjasta taaperollemme on jäänyt erityisesti mieleen: ”Muista pestä kädet”, mikä on ollut aivan loistava ohje toisteltavaksi arjessa. Käsiä kun pitää jaksaa pestä niin monta kertaa päivässä. Ja hän niin hienosti ja itsenäisesti jaksaa.
Toinen hauska mieleen jäänyt juttu on ollut ”koproliitti”. 2-vuotiaamme tietää ja muistaa, mitä sillä tarkoitetaan. Tiedätkös sinä? Jos et, niin käypä lainaamassa ”Tutki kakkaa kirja”. Sieltä se löytyy. Tai tylsemmin: katso googlesta. Ja unohdat sen samantien.
Puppe-kirjat: Eric Hill
Mummo tietää mistä lapsenlapsi tykkää. Äitini löysi tämän kirjan kirppikseltä, kun esikoinen oli ehkä 1,5-vuotias. Kirja osui ja upposi heti. Seuraavan vuoden luimme tätä kirjaa aivan takuulla joka päivä.
Älä siis osta tätä, jos et ole valmiina toistoon! Muistimme kuvassa olevasta Puppe-kirjasta ”Puppe lääkärissä” -tarinan ulkoa jo koko perhe. Ja voi kuinka kohta, jossa Helena tutkii sairaalassa Tommia, saikaan joka kerta taaperoisemme nauramaan. Se on koko kirjan paras kohta!
Puppe-kirjoja ostaessa kannattaa ola tarkkana ja miettiä minkä verran tekstiä lapsi jaksaa kuunnella. Kuvan kirjassa on ollut kaksivuotiaalle paras tekstin määrä suhteessa kuviin, eli kirjassa on muutakin kun kuvia. Monissa puppe-kirjoissa on tyydytty lähes yksinään kuviin ja ne ovat selkeästi pienemmille tarkoitettu.
Teemu ja Sanna -kirjat: Gunilla Wolde
Suoraan omasta lapsuudesta. Parasta kirjoissa on se, kun vähän sattuu, auh! Eli kun Sannaan sattuu hammaslääkärissä tai Teemuun, kun neuvolassa rokotetaan. Mutta ei satu kauan ja sitten kaikki on hyvin.
Nämä kirjat saavuttivat hittihuippunsa meillä toisen ikävuoden lopussa kun taaperollamme oli kurja kokemus kanyloinnista sairaalassa. Ehkä sanoisin, että toimivat tuohon hetkeen jopa terapeuttisesti.
Nämä alun alkujaan Ruotsista peräisin olevat kirjat ovat 70-80 -luvulla kirjoitettu ja kuvitettu, ja niissä on ilahduttavan moderni vivahde. Sieltähän se isompi muutos on tosiaan lähtenyt liikkeelle. Kirjoissa isi imuroi ja hoitaa lapsia siinä missä äitikin. On mukava ajatella, että itsekin olen noita kirjoja lapsuudessani kuluttanut ahkerasti.
// M-E
