Vuosi 2020 lähenee loppuaan.
Minä ja perheemme olemme olleet monin tavoin onnekkaita ja olemme eläneet erikoisen, mutta myös ikimuistoisen vuoden.
Tässä 10 askelta alkusoinnuista nykyhetkeen.
1. Epätieto ja iso muutos
Palasin vuoden alussa töihin puolen vuoden vanhempainvapaalta. Töiden tekeminen oli virkistävää vastapainoa koti-isyydelle, ja tartuin innolla uusiin projekteihin.
Tein myös lyhennettyä työviikkoa, joka tuntui sopivan sekä minulle että perheellemme hyvin. Kolmen päivän työviikko oli ohi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, ja aikaa jäi runsaasti myös lapsille ja muuhun tekemiseen. Oli aikaa pitää esimerkiksi unikoulua nuorimmaiselle!
Eipä mennyt kauaa, kun maailmamme muuttui, ja oli aika aloittaa työt kotona.
Aluksi homma oli haastavaa, mutta myös mielenkiintoista. Päällimmäisenä mielessä oli epätietoisuus. Kauanko tätä tulisi jatkumaan?
Lue myös: Etätöissä lapsiperheessä – Hajoaako pää?
2. Hikinen huutokevät
Aurinko alkoi sulatella viimeisiäkin lumia, ja lämpötila kotitoimistolla alkoi nousta.
Korvat hiessä painoin menemään, kun lähes koko ajan päässä oli joko Peltorin järeät kuulosuojaimet tai kuulokkeet palaveria varten. Välillä ovea hakattiin, välillä oven takana oli menossa etäpianotunti. Tasaisin väliajoin kuului myös itkua. Sellaisia ne lapset ovat.
Kevät jaksettiin hyvin, ja palkintona odotti ansaittu kesäloma.
Sitä ennen saimme jo nauttia jälleen uudenlaisesta arjesta kuukauden kestäneessä mummolakuplassa.
3. Kotimaan superkesä
Kesälomalla kolusimme kiitettävästi kotimaan kohteita ja hoidimme oman osamme talouden elvytyksestä.
Oli kiva kiertää sekä tuttuja että tuntemattomia paikkoja, ja vaikka ulkomailla onkin kiva reissata, niin en koe että olisimme jääneet mistään paitsi.
Matkakohteistamme tuli kirjoiteltua aika paljon postauksia, jotka löytyy kaikki niputettuna matkailupostausten kategoriasta.
4. Toiveikas syksyn aloitus
Kesäloman jälkeen laskeuduimme jälleen lähemmäs normiarkea, kun omien töiden ohella alkoi taas kauan kaivatut harrastukset.
Lapset pääsivät pitkästä aikaa kerhoihin, ja itse pääsin jatkamaan omaa urheiluharrastustani. Elämä oli toiveikasta ja vaikka varuillaan pitkin olla, niin näistä asioista nautti täysin siemauksin.
5. Varautunut epäluulo
Kun toinen aalto oli odotetusti lähestymässä, tilannetta oli vaikea jälleen sisäistää.
Olisiko tämä nyt samaa kuin keväällä, vai miten nyt käy? Perutaanko kaikki, vai jatketaanko vielä?
Arki jatkui taas varautuneen odottelun tunnelmissa.
6. Stressitasojen nousu
Loppusyksyyn minulle kasautui uudenlaisia työpaineita, ja työn ja perheen yhdistäminen alkoi tuntua jälleen haastavalta.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin astetta kovempaa työstressiä. Kun töitä ei päässyt enää edes kotiin pakoon kuten ennen, tilanne opetti jälleen uudenlaista elämänhallintaa.
En tiedä kuinka hyvin siinä onnistuin, mutta minut pelasti käsillä olevan työprojektin lyhyt kesto, ja sitä seurannut isyysloma.
7. Breikki oikeaan aikaan
Kolmen viikon breikki keskellä harmainta syksyä. Ah, ei olisi voinut parempaan saumaan osua!
Käytin toiseksi viimeisen isyyslomajakson, ja se tuli todellakin tarpeeseen. Totaalidroppi vähäksi aikaa. Eikä muuta kuin lasten menot ja tarpeet hoidettavana!
Pääsin jopa kokemaan hetkittäin vanhempainvapaalta tuttuja fiiliksiä, kun sain ainakin kerran nukkua päikkärit yhdessä lasten kanssa! Oi niitä aikoja!
Lue myös: Koti-isän päivä – Markus avautuu
8. Ei taas, lamaantuminen
Sitten tultiin taas tähän…
Suositellaan lakkauttamaan harrastukset. Ja sitten ne loppuu.
Jämähdän työtuoliini. Selkä alkaa vihoitella.
Ärtymystasot nousee.
View this post on Instagram
9. Etätyöapatia
On vaikeampi motivoida itseä töiden tekemiseen.
Ulkona sataa vettä, ja lasten ulkoiluttaminen on enemmän tuskallista pukemista kuin nautinnollista ulkoilua.
Työlle ei tunnu olevan tarpeeksi vastapainoa. Kun missään ei tule käytyä, mieli tympääntyy. Koen alisuorittavani kaikessa.
View this post on Instagram
10. Tuleeko tänä vuonna pukki?
Laajamittaiset sukuloinnit on lähitulevaisuudesta peruttu. Joulu on vielä puoliavoin kysymysmerkki.
Mihin on siis tultu?
Minulla on kaikki hyvin. Minulla on asiat niin hyvin, että on vaikea olla tyytyväinen jostain oikein erityisesti.
Vaikka välillä tuntemukset seilaavat, olen silti kiitollinen, siunattu, onnellinen.
// Markus
Kirjoittaja on ensimmäisen vuosikurssin etätyöläinen, jonka kaksi pientä lasta pitävät elämän mielenkiintoisena ja arjen raikkaana. Ainakin noin kuvainnollisesti. Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista, paas kattoen.
