Meillä on ollut onnea, kun lapsemme on ollut pääsääntöisesti hyvin nukkuva. Imetystaival oli meillä katastrofi, joten kaikki mahdolliset imetystä tukevat syöttötavat (hörpytys, ruisku, imetysapulaite = letku) kokeiltuamme päädyimme juottamaan lapsellemme pullosta (näitäkin kokeiltiin aika montaa erilaista) pumpattua maitoa ja myöhemmin korviketta.
Ihan pienenä vauvana lapsemme nukkui yöt 1-3 herätyksellä. Joskus nukutus saattoi venyä aamuviiteen, kerran muistelen, että nukahdimme vasta yhdeksän maissa aamulla. Mutta kun väsynyt vauva on lopulta nukahtanut, on hän nukkunut kuin tukki. Ensimmäisen täyden yön hän nukkui vajaan parin kuukauden ikäisenä ristiäisten jälkeisenä yönä. Taisi olla rankkaa juhlia ekaa kertaa!
Nukutustapoja on matkallemme osunut monia. Yhdessä vaiheessa nukahtaminen onnistui vain Mandukaan (rintareppu), niin että kuljeskelimme ympäri huoneistoa 50 minuuttia (siis vähän reilun ensimmäisen unisyklin), ja tämän jälkeen laskimme nukkuvan vauvan hellästi omaan sänkyyn nukkumaan.
Toisessa vaiheessa uni saavutettiin hellästi pyllystä taputellen. Vierastamisvaiheessa viime syksynä nukuttaminen vaati iltalenkin kärryssä. Viimeisimmässä vaiheessa nukahtaminen on onnistunut jomman kumman meistä viereen, jonka jälkeen on siirretty nukkuva lapsi jossain vaiheessa yötä omaan sänkyyn.
Miksi sitten olemme kokeilleet noin monia nukuttamiskeinoja? Jos neiti alkaa itkeä kovaa, hän oksentaa. Johonkin pisteeseen asti tätä jaksaa, mutta kun on muutamana peräkkäisenä iltana yltäpäältä oksennuksessa itkuun päätyneen nukutuksen jälkeen, sitä tekee aika paljon, että saa vauvan rauhallisesti nukkumaan.
Kuusikuisena neuvolasta oheistettiin, että maidon voisi vaihtaa veteen ja kokeilla tällä tavoin yösyöttöjen lopettamista. Tämä tuntui ensin toimivan, mutta aika nopeasti vettä alkoi mennä enenevässä määrin ja tuntui siltä, että vauva haluaa vaan lutkuttaa tuttipulloa nukahtaakseen. Syöttökerrat yön aikana lisääntyivät pikkuhiljaa ja vaippa oli aamuisin räjähtämiseen asti täynnä. Oli jälleen aika vaihtaa taktiikkaa.
Unikoulu
Kun neiti täytti 10kk ja veden juonti öisin tuntui vaan lisääntyvän, päätimme yrittää hellää unikoulua. Itselleni oli tärkeää, että unikoulua kokeiltaessa lapsemme oli alkanut osoittaa eri tavalla kiintymystä ja luottamusta meihin. Pahin vierastusvaihe oli ohi, ja olimme ulkoiluttamisen sijaan päässeet pisteeseen, jossa hän nukahti tyytyväisenä iltaunille viereemme.
Aloitimme unikoulun nukuttamalla vaunuun sisällä, ja itkun tullen Markus hytkytti vaunuilla vauvan uneen. Tätä jatkui kaksi yötä ja sitten sekin alkoi riittää. Itkun sai hillittyä vaunuja heiluttamalla, mutta heiluttaa saikin sitten ihan olan takaa. Heti kun itse sai vähän unenpäästä kiinni neiti heräsi jälleen vaatimaan heilutusta.
Otettiin siis käyttöön unikoulun seuraava vaihe. Tyttö tuli nukkumaan meidän väliimme ja sovimme, että vaikka hän itkisi, niin emme antaisi pulloa, vaan silittelisimme ja lohduttelisimme häntä kainalossa, kunnes hän nukahtaisi. Noh, joskus kahden maissa hän heräsi itkemään tavalliseen tyyliinsä. Tämä ei todellakaan ollut mitään alistunutta hätäitkua, vaan raivokasta ”antakaa minulle mitä minä haluan” -itkua. Tätä jatkui 10-25 minuuttia. Vaikea sanoa tarkkaa aikaa, kun minuuttikin tuntuu pitkältä ajalta lapsen kanssa, joka ei lähes ikinä itke.
Lopulta neiti nukahti ja nukkui aamuun asti. Ja nukkui seuraavana yönä 12h ja seuraavana ja seuraavana.. Ja tätä on jatkunut enemmän ja vähemmän tähän päivään asti. Nyt hän on siis 1 v 7kk ja unet eikun syvenevät ja paranevat. Uusien asioiden oppiminen ja stressaavat päivät yhden vuoden tienoilla toivat toki öihin hieman häsläystä. Hän saattoi herätä seisomaan, tai vaan vaihtamaan paikkaa parin tunnin ajaksi, mutta yleiseltä linjalta meillä nukutaan 11-13h öitä + 1,5-3h päiväunia. Luksusta.
Ojasta allikkoon?
Noh. Nyt meillä on edessä uusi haaste. Miten saada lapsi nukahtamaan omaan sänkyynsä ja nukkumaan siinä läpi yö? Hän nukkui siis elämänsä ensimmäiset 11 kk sivuvaunussa meidän sänkymme vieressä, mutta unikoulusta asti hän on nukkunut vieressämme. Jonkin aikaa nostimme hänet illalla nukahtamisen jälkeen omaan sänkyynsä, mutta hän heräsi sieltä aina yöllä itkemään ja nukahti taas onnellisena kun nostimme hänet viereemme. Kaksi selkävaivaista ei mielellään nostele melkein 15 kg punnusta yöllä pinnasängystä, joten viimeisen puoli vuotta hän on nukkunut meidän vieressämme. Itse en koe tätä ongelmaksi, sillä nukun yhtä syvästi kuin lapsemme, mutta tilaa sängyssämme saisi olla enemmän.
Miten siis opettaa tällainen iltaisin äitiään kovasti kaipaava ja itkiessään oksennusherkkä lapsi nukkumaan omaan sänkyynsä? Ensimmäinen vaihe olisi saada neito edes hetken viihtymään omassa sängyssään. Pelkkä sänkyyn nostaminen illalla aiheuttaa nimittäin itkun, saati että etenisimme vaiheeseen, jossa ”tassuttelu” olisi mahdollista.
Miten teillä nukutaan?
Mikä on toiminut parhaiten, miten saatte lapsen nukahtamaan omaan sänkyynsä iltaisin?
Lue lisää aiheesta:
1,5 vuotiaan eroahdistus pisti kaiken sekaisin
Unikauhukohtaukset tulivat taas!
Meiän T siirtyi pinnasängystä jatkettavaan lastensänkyyn (jossa pieni turvalaita) 1 v 5 kk ikäsenä. Meillä oli patjat siinä vieressä, ja heti kun tuli jotain hässäkkää niin käsi lapsen selälle ja uninen mumina ”äiti on tässä ihan vieressä” auttoi. Ei pinnasängyssä rehjumista, nostelua tai pinnojen välistä (auts) tassuttelua enää!! Toimi erittäin hyvin. Tosin T oli nukkunut omassa sängyssään aina. Mutta jotenkin tossa lastensängyssä pääsee siihen ihan melkeen kiinni itse, eikä oo niitä kaltereita siinä välissä. Sitten kun ollaan ihan kiinni mutta eri sängyissä, niitä voi lähteä pikku hiljaa erottamaan sentti kerrallaan? 😀 Monet sanoo että lasten sängystä tulee hirveä rumba, mutta meillä siirtyminen oli pelkkä helpotus 🙂 Tää toinen on kyllä sellanen yöeläjä, että sen kanssa ei varmaan tuu toimimaan mikään koskaan, vähiten lastensänky 😀
Tuo kyllä kuulostaa kokeilemisen arvoiselle! Monet vinkit, joita annetaan lapsen siirtämiseksi omaan sänkyyn kuulostaa just sille, että ei tuu onnistumaan tässä elämässä. Menee vaan hirveeks huutamiseks ja sitä ei kyllä oma pää kestä.
Uusi sänky siis hankintaan ja kokeilemaan! 🙂