Miksi ulkona ei näy lapsia?

Meillä on ollut leikkipuistoikäinen taapero jo kohta muutaman vuoden. Hänen kanssaan on tullut tutustuttua aivan uuteen ulottuvuuteen tässä maailmassa, eli leikkipuistoihin sekä lähellä että kaukana.

leikkipuisto on tyhjä
Yleinen näky kun saavumme leikkipuistoon: Keinut ovat vapaana.

Lähin ulkoleikkipaikka löytyy muutaman kymmenen metrin päästä kotioveltamme. Siinä olla jököttää taloyhtiömme ylpeys, yksinäinen hiekkalaatikko ja pari penkkiä. Vieressä on vilkas tie, ja tämän ”leikkialueen” rajaa ajoväylistä muutama polvenkorkuinen puska joita on harvakseltaan rivissä. Joskus illalla siinä saattaa istua muutama teini syljeskelemässä tai kerran vuodessa joku juomassa kaljaa.

Tämän kuvauksen jälkeen lienee sanomattakin selvää, että lapsia ei tässä hiekkalaatikolla koskaan näy. Tämän vuoksi mekin lähdemme aina siis merta edemmäs kalaan.

Lähistöltä löytyy muutama ihan hyvä leikkipuisto, joista yksi on tällä hetkellä suosikkimme. Se sijaitsee järven rannalla kauniissa ja rauhallisessa puistossa. Sieltä meidät löytää lähes päivittäin.

Muutaman vuoden, jonka olemme nykyisessä asunnossamme asuneet, olemme enemmän tai vähemmän aktiivisesti vierailleet lähileikkipuistoissa. Lähes aina puistoreissut ovat päättyneet samoihin fiiliksiin. ”Ei siellä ollut ketään muuta.”

Kokemattomina puistoilijoina mietimme, että me olemme siellä varmaan aina väärään aikaan. Kävimme enimmäkseen iltapäivisin ja iltaisin. Ajattelimme, että aamupäivisin ne on varmaan täynnä porukkaa, kun kaikki ovat silloin liikkeellä.

No ei ole.

Olen nyt käynyt jonkin aikaa joka aamupäivä lasten kanssa leikkipuistossa, eikä siellä ole sittenkään käytännössä ketään muuta. Kesäisten ilmojen vallitessa pientä liikehdintää toki oli. Varsinkin silloin kun uimaranta täyttyi helteellä lapsiperheistä, myös leikkipuistossa oli vilinää.

Mutta koulujen alettua tämä liikehdintä hiljeni. Hiljaista aamulla. Hiljaista iltapäivällä. Hiljaista illalla. Sama tarina myös viikonloppuisin.

Tiedän, että tälle on syynsä.

Kun arki alkaa, ihmiset ovat koulussa, töissä ja päiväkodissa. Lapsia käytetään harrastuksissa futiskentillä, jäähalleissa ja uimahalleilla. Lapset tekevät kotona läksyjään ja viettävät aikaa vanhempiensa kanssa. Varmaan osa myös pelaa tietokoneella tai kännykällä tai katsoo Youtubea.

Sinänsä ymmärrän, että arki-iltana leikkipuistoissa ei enää ole pieniä lapsia. Pitkän hoitopäivän jälkeen ei montaa tuntia jää aikaa ennen nukkumaanmenoa. Tässä välissä ei ilmeisesti sitten enää lähdetä ulos puistoon.

leikkipuistossa ei ole ketään
Meillä on mahtavat maisemat aivan kodin lähellä, ja kaikki tämä vain meille, yksinoikeudella!

Ihmetys

Mutta yksi asia minua todella ihmetyttää. Missä ovat kaikki isommat lapset? Ja missä on pihapelit? Jos emme ole ulkoillessamme nähneet pieniä lapsia, niin vielä vähemmän isoja! Missä ihmeessä he oikein ovat?

Missä ovat kaikki isommat lapset? Ja missä on pihapelit?

Jonain päivänä kuulin leikkipuistossa ollessamme läheisten puskien takaa sivukorvalla keskustelun, joka yhtyi suoraan minun ajatuksiini. Puhujana oli ilmeisesti joku vanhempi, paikallinen asukas. Kuulin kuinka hän selitti jollekin toiselle: ”Muistan kun tuossa kentälläkin aina pelattiin jotain. Täällä oli aina paljon lapsia. Mutta ei täällä enää ole ikinä ketään.”

Vieressä on siis hiekkakenttä, jossa on futismaalit. En ole koskaan nähnyt, että siinä kukaan pelaisi vapaa-ajallaan yhtään mitään! Pitää sanoa näin, koska kerran ohi kulkiessamme siinä oli koulun liikuntatunti menossa. Pelasivat jenkkifutista, mille pitää kyllä antaa iso peukku!

Eikä siinä mitään, jos potkupallo nyt olisikin mennyt pois muodista. Mutta eikös silloin tilalla olisi jotain muuta?

Tämä ranta jossa käymme, on aivan mahtava paikka kokonaisuudessaan. Sieltä löytyy myös beach-volley kenttä ja valtavat nurmialueet. Siellä vois vaikka lennättää leijaa tai heitellä frisbeetä. Tai kopitella pesäpalloa? Lennättää dronea? Ampua ritsoilla (niitä droneja alas)? Ihan mitä vaan…!

Näkyy siellä välillä joku yksinäinen harhailija tai kaveruspari. Silloin aina säpsähdän: ”Mitä, tuleeko joku oikeesti tänne ihan vaan nautiskelemaan?”

Nopeasti käy ilmi, että kyseessä on useimmiten aikuinen tai aikuisia, jotka pysähtyvät ensin tiettyyn paikkaan hetkeksi näpräämään luuriaan, jonka jälkeen harhailevat naama kiinni kännykässä jonkin aikaa edes takaisin. Pokémon on siis edelleen in?

Okei, no ovatko kaikki lähialueen lapset siis leikkimässä omilla pihoillaan ja hyppimässä jättitrampoliineillaan? No eivät ole. Ei millään pihalla näy ketään. Trampat ovat tyhjinä. Lasten ääniä ei kuulu mistään. Puskissa ei piileksi kakaroita joka pelaisi kirkonrottaa, eikä talojen nurkilla näy lapsia leikkimässä nurkkajussia.

Okei, myönnän… tää nyt meni jo vähän liian pitkälle ysärilapsuuden fiilistelyssä.

lapsi ei ulkoile
Saa valita kahdesta hiekkalaatikosta.
rannalla ei ole lapsia
Ei ketään mailla halmeilla.

Todistus

Mulla on tähän koko vuodatukseen myös peruste ja todisteet sille.

Kun lämpömittari näytti hellettä, tuo kyseinen ranta oli täynnä lapsiperheitä. Silloin pelattiin ja leikittiin vedessä ja rannalla, sekä ympäröivällä nurmella. Oli kiva tulla porukalla ulos piknikille ja viettämään kesää. Kesällä kun on kuuma, kuuluu mennä rannalle.

Johtopäätös: Alueella ja sen ympäristössä asuu sen verran ihmisiä, että ranta ja puisto voisi olla täynnä vaikka joka päivä.

Kun ei ollutkaan enää hellettä, vaan oli VAIN noin 20 astetta lämmintä, ranta oli tyhjä. Silloin ei vaan kuulu mennä rannalle, kun lämpömittari ei nouse tarpeeksi ylös ja Pekka Pouta ei ole päivitellyt helleaaltoa. Pysytellään mieluummin sisätiloissa ja katsotaan vaikka mitä tubettajat ovat tehneet kesällä.

Tuolloin kun me olimme siellä samaisella rannalla leikkipuistossa, totesin että täällä on aivan yhtä hieno ilma olla kuin silloin helteellä. Paikoin jopa miellyttävämpi, kun ei ole liian kuuma. Silloin mietin, että siellä pystyisi tekemään ihan samaa mitä silloin kesäkuumalla. Ainoastaan vedessä olemisen voisi pikkuhiljaa jättää vähemmälle.

Siitä kun mentiin vielä pidemmälle syksyyn, lämpöä oli enää alle kaksikymmentä astetta. Aurinko kuitenkin vielä näyttäytyi, ja paikoin oli edelleen varsin lämpimät oltavat. Silloin mietin taas samaa asiaa: ”Täällä on mahtava olla, mutta täällä ei ole ketään.”

Kun tämä toistui vielä sunnuntaipäivänä, keissi oli selvä ja loppuunkäsitelty. Suomalaiset eivät osaa mennä rannalle muulloin kuin kesällä, silloin kun on hellettä.

leikkipuistossa isin kanssa
Leikkipuistoissa ei näy juuri muita lapsia, varsinkaan isompia.

Talvea kohti

Viime ajat olemme saaneet viettää puistossa aivan rauhassa ja ylhäisessä yksinäisyydessä.

Yhtenä pilvisenä ja harmaana aamupäivänä tunnelma oli jopa aavemainen, kun ketään ei näkynyt eikä kuulunut missään. Olo oli kuin olisimme kulississa. Jos tää vehreä puistoalue onkin osa hyvinvointivaltion prototyyppiä  Pohjois-Koreassa, joka on olemassa vain hämäysmielessä. Jotta näyttäisi siltä, että täällä ne lapset temmeltää pitkin nurmia kaikki päivät. Juuri nyt täällä ei vaan satu olemaan ketään…

// Markus

Kirjoittelen kokemuksia koti-isyydestä. Ota meidät seurantaan Instagramissa, Facebookissa tai Blogit.fi-sivustolla, niin pysyt ajan tasalla uusista postauksista!

2 vastausta artikkeliin “Miksi ulkona ei näy lapsia?

  1. Moi!
    Olipa hyvä juttu.
    Samaa minäkin olen ihmetellyt kun olen siellä teilläpäin liikuskellut lapsien kanssa.
    Yhden kerran löydettiin muitakin lapsia kun mentiin päiväkodin tai se taisi olla iltapäiväkerhon leikkipiha.
    Siellä oli äitejä ja lapsia kaiken ikäisiä.
    Viimeksi kun oltiin samaisella rantapuistolla sinne tuli päiväkotiryhmä vähäksi aikaa leikkimään.
    Mutta yleisesti ottaen lapset ovat jossain muualla kuin ulkoilemassa.

    1. Kiitos kommentista!
      Näinpä, se omaehtoinen ulkoilu taitaa olla nykyään vähemmällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *