Jukka Hankamäki julkaisi vastikään kirjan, jossa hän kertoo omista filosofisista tutkimuksistaan, tulkinnoistaan ja mielipiteistään. Kirjan tekeminen maksettiin osittain minun rahoillani, reipas veronmaksaja kun olen.
Ei siinä, tutkimusta ja tulkintoja tarvitaan, jotta kehitys kehittyy ja maailmasta tulee parempi paikka. On hienoa, että minäkin voin osallistua monenlaiseen tutkimukseen omalla panoksellani!
Mutta mitä sitten, kun rahoittamani tutkimuksen tekijä päästelee suustaan tällaista tekstiä:
”Monta kertaa nuoret neidot ovat feministisen politiikan tuloksena omaksuneet näkökannan, jossa pyritään vahvistamaan omaa naisidentiteettiä tavalla, jossa nuoret miehet syrjäytyvät.”
”Ihmiskunta on hengissä sen merkiksi, että ihmiset tällä planeetalla tekevät aloitteita ja harjoittavat ”seksuaalista häirintää”.”
Kun häneltä kysytään pyytämättä toisen ihmisen kourimisesta, hän vastaa:
”…ihmiset ovat vapaita päättämään siitä, millä tavalla ottavat kontaktia toisiin ihmisiin.”
Ylen Juttua lukiessani en ollut uskoa silmiäni. Onko tämä oikeasti totta, vai luenko tässä nyt jotain Hikipediaa?
Onko tuo ihminen oikeasti tuota mieltä mitä hän väittää olevansa, vai onko tämä vain onnistunutta provokaatiota?
Meitä on moneen junaan, ja niin on myös mielipiteitä. Tästä heräsi myös kysymys, että mikä osa tätä tuotosta on sitä tutkimuksen tulosta, ja mikä on tutkijan omaa mielipidettä? Yliopistolla tutkimusta tehneenä elin siinä uskossa, että tutkimus on mielipiteistä vapaata aluetta, jossa pyritään vain parhaaseen mahdolliseen objektiivisuuteen.
Mielipiteenvapaus
Ylen jutun lisäksi tarkastelin hieman lähemmin, millaista ajatustyötä olen ollut rahoittamassa.
Vaikka kirjan julkaisija on toistaiseksi lopettanut tämän teoksen jakelun, niin se löytyy edelleen netistä.
Tutkailuni keskittyi tietenkin siihen eniten kohua herättäneeseen osioon, jossa puhuttiin naisista ja miehistä ja heidän välisistä suhteistaan.
Lueskelin hetken aikaa, kunnes en enää pystynyt. Sivistin itseäni hetken, kunnes totesin, että enempään kykene.
En tiedä miten sen sanoisi noin niinkuin kauniisti, että ei paljon kauempana voisi tuon teoksen tulkinnat olla omistani. Suomessa on onneksi mielipiteen vapaus, joten jokainen saa olla mitä mieltä tahansa. Se jos mikä on ihan loistava asia.
Koska ainakin alun perin olen ollut tätä mestariteosta rahoittamassa, niin tässä vähän otteita siitä:
Me too -hanke:
Kyseessä oli feministien yritys saattaa miehet potemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan ja seksuaalisuudestaan.
Helsingin Sanomat (mukailtu lainaus):
Feministis-vihervasemmistolainen propagandalehti, joka levittää miesvihamielistä agendaansa häikäilemättömästi.
”Itsellisten naisten” nikseillä kasvatetaan persoonallisuushäiriöisiä poikia, joiden seksuaalisuus tuhotaan ja nujerretaan jo lapsuudessa.
”Me too”- ja ”Suostumus”-hankkeet sekä niiden mediakäsittely indikoivat vihervasemmistolaisten mimosojen yleispsykoosista, joka näkyy aivan kaikessa alkaen ilmaston-muutosvouhotuksesta ja päätyen lihansyönnin kieltämiseen.
Vastaavia tieteellisen työn tuloksena syntyneitä suuria viisauksia teoksessa riittää. Pitäisikö sittenkin lukea se kokonaan?
Harmi jos tuet nyt otetaankin pois, ja en saakaan olla ylpeästi kyseisten tuotoksen rahoittaja.
Vai onko sittenkään.
// Markus
