Synnytyskertomus, osa 2 – Hän on täällä!

Synnytystarina – osa 2

(Jos eka osa on jäänyt lukematta, se löytyy täältä)

SV: synnytyskipu

Hoitaja sanoi, että hän lähtee varaamaan meille synnytyssalin ja alkaa valmistella epiduraalia samantein.

Tämä tuntui mielestäni omituiselta. Eihän minulla ollut vielä edes kovia kipuja? Aiemmin olen saanut epiduraalit vasta siinä vaiheessa, kun minuun ei ole enää kivun takia saanut kontaktia. Ja olen ainakin omissa ajatuksissani “tehnyt kuolemaa”.

Mutta tämä oli myös juuri sitä, mitä olin toivonut. Halusin, että pysyn läsnä koko synnytyksen ajan, ja jos se on kiinni aikaisesta kivunlievityksestä, niin sitten sellaista peliin kiiitoos.

kolmas lapsi synnytys
Lopussa kiitos seisoo.

Maailman upein synnytyssali! – Synnytystarina osa 2

Siirryimme synnytyssaliin supistusten välissä ja voi mikä ihana paikka se olikaan! Synnytyssali oli iso, siinä oli ihanat suuret ikkunat vähän joka suuntaan ja aurinko paistoi sisään koko huoneen täydeltä! Huoneessa oli sohva, oma suihku ja wc ja tietysti kaikki muut synnytykseen liittyvä välineistö.

synnytyssali tays

Kotisynnyttäjälle tällainen moderni, avara ja aurinkoinen tila saattaisi olla kauhistus (tai mistä minä tiedän?), mutta itse olin haltioissani. Rauhan tyyssija!

Lisäksi sairaalassa oli edelleen hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Muistan miettineeni olenko ainoa synnyttäjä/potilas koko sairaalassa?

Sairaalalle saapumisesta oli tässä vaiheessa mennyt jo melkein tunti. Kello oli siis seitsemän maita kun hoitaja pyysi minua siirtymään sängylle epiduraalin valmisteluun. Tämä pelotti jonkin verran. Supistukset olivat tähän asti olleet aika helppo kestää pystyasennossa ja pelkäsin kovasti, että kivut lisääntyisivät makuuasennossa.

Kävi kuitenkin niin, että supistuksiin tuli jälleen 8min tauko sängyssä maatessa. Uskomatonta.

Epiduraali valmis ja kello 19.15 – Synnytystarina osa 2

Epiduraalin laitto oli helpoin tähän mennessä kokemani, ja mietin, että meniköhän se nyt ihan putkeen? Kello oli tässä vaiheessa 19.15.

synnytystarina
Epiduraalieuforiaa.

Seuraava supistus oli vielä kipeähkö, mutta sitä seuraavaa en juuri tuntenut. Kampesin itseni ylös sängystä, sillä ajattelin sen edistävän synnytystä paremmin. Lisäksi ajattelin kestäväni supistuksia paremmin jaloillaan.

Supistusten teho tässä vaiheessa vaihteli paljonkin. Välillä supisteli melko kivuttomasti, välillä taas tarvitsin avukseni ilokaasun. Ilokaasulla sain taitettua supistusten kipeimmän kohdan ja kun kaasua veti tarpeeksi kauan, edes supistuksen ”paluumatka” ei enää tuntunut niin kipeältä.

Markus otti epiduraalin jälkeen käyttöön myös lämpötyynyn, ja paineli sillä selkää supistuksen tullessa. Tällä kertaa se auttoi! Edellisissä kahdessa synnytyksessä lämpötyynystä (saati tensistä) ei ole ollut mitään apua kipuun.

synnytystarina
Armeijan harmaat – synnärin harmaat.

Kahdeksan maissa supistusten teho alkoi olla jo melkoinen. Tarvitsin ilokaasua ja mietin, miksi kokemus on nyt niin erilainen verrattuna aiempiin synnytyksiin. En muista tarvinneeni ilokaasua epiduraalin kanssa tässä määrin. Selviydyin kuitenkin edelleen mielestäni oikein hyvin, sillä supistusten välissä oli aina lepotauko. Tämänkin koen olleen ihmeellinen asia.

Vesienmenoa ja joku vauvakin syntyy

Oli mennyt vajaa tunti epiduraalin laitosta. Kello 20.10 nojailin sänkyyn ja Markus paineli selkääni lämpötyynyllä. Tuli tähän mennessä kaikkein voimakkain supistus. Mietin, että eikö supistus lakkaa lainkaan, kun tuntui että sen voima tai paine vatsassa vaan yltyy ja yltyy.

Sitten kuului poks ja vedet losahtivat lattialle. Itse vetelin ilokaasua ja kuulin Markuksen pidättelevän naurunturskahduksiaan. Itseänikin nauratti, mutta sattui samaan aikaan ja halusin vetää kaasua supistuksen loppuun asti, kunnes röhähdin nauramaan.

synnytystarina

Samaan aikaan kätilö astui ovesta sisään ja kerroimme vesien menneen. Hän hätyytti meitä nauramasta pois lammikosta ja ihmetteli lapsiveden suurta määrää. Kätilö ehdotti vessassa käyntiä, ja sanoi että sitten tehtäisiin sisätutkimus.

Lähdin vessaan Markus mukanani ja sain juuri ja juuri pissattua, kun tunsin jäätävän kakkahädän tunteen. Taisin huudella hädäntunteesta Markukselle, ja kätilökin taisi kuulla sen. Samalla tajusin mitä se tarkoittaa. Tuolloin myös kipu yltyi valtaisaksi. Huusin Markukselle, että ota musta kiinni ja lähdin juoksemaan sänkyyn.

Pääsin sänkyyn puolittain (muistan, että en vaan saanut siirrettyä vasenta jalkaani hyvin) ja huusin supistusta. Kätilö sanoi, että ”Olet 8-9cm auki. Ja hetkinen, tämä supistus vie reunat pois, voit alkaa ponnistaa!”

Mitäh?

Ponnistusvaiheen kesto, huikeat 60 sekuntia

En muista taukoa tämän ja seuraavan supistuksen välissä, muistan vain käsittämättömän lamauttavan kivun ja mietin, miten voisin siitä ikinä selvitä.

Taisin huutaa kuolevani ja herraa avuksi jne. Tämä oli minulle uutta, sillä aiemmin en ole kokenut ponnistusvaihetta erityisen kivuliaaksi, vaan kipu on ollut helposti siedettävää ”venytyskipua” verrattuna kouristuksenomaisiin supistuskipuihin. En siis muista juuri huudelleeni edellisissä synnytyksissä.

synnytystoivelista
Tohon torveen kuulemma huutelin!

Tuntui ristiriitaiselta, kun Markus oli täysin rauhallinen, silti innokas, ja itse koin hirvittävää kipua. Markus toisteli jotain, että “hyvin menee”, “hiukset näkyy”, “pää on kohta syntynyt”. En muista nähneeni hänen kasvojaan, vaan kuulin vain äänen ja jotenkin takerruin sanoihin ja yritin imeä niistä rauhaa.

Kätilön ponnistuskehotus tuntui huvittavalta. En minä mitään ponnistanut, yritin vaan sietää kivun, joka syntyi vauvan tullessa väkisellä ulos seuraavalla supistuksella.

Muistan ajatelleeni, että tämä kipu on nyt tässä, en voi sille mitään ja yritin hengittää kipua pois. Sain hurjasti voimaa Markuksen (ja kätilön) sanoista, sillä tiesin homman edistyvän ja pahimman kivun olevan nopeasti ohi, kun pää vaan on syntynyt.

Ja olihan se! Koko vauva molskahti ulos tuolla toisella supistuksella.

Ponnistusvaiheen kesto: 1min.

Ja se vauvan ensirääkäisy! Tämä oli ensimmäinen synnytykseni, jossa kuulin sen! Miten ihanaa!

kolmas lapsi synnytys

Ja niin, meille tosiaan syntyi terve vauva klo 20.19. Painoa nelisen kiloa, pituutta reilu puoli metriä.

Tyyppi oli kiloa painavampi, kuin kokoarvionsa, eli aika hyvä, että tuli ulos juuri nyt!

Ohi on, milloin uusiksi? – Synnytystarina osa 2

Sain vauvan oitis syliini. Hän näytti aivan samalta kuin esikoinen syntyessään.

Muistan vasta paikalle hälytetyn kätilön onnittelut vauvasta, ja että hän sanoi synnytyksen olleen todella kaunis. Mietin, että sanooko hän kaikille noin, vai erehtyikö synnytyksestä?

Lisäksi hän tökkäsi reiteeni piikin, jolla ilmeisesti avustettiin istukkaa syntymään.

Muistan edellisistä synnytyksistä, että mahan painelu tässä vaiheessa synnytystä olisi todella kivuliasta, mutta tällä kertaa en kokenut sitä niin kovin pahaksi. Istukka syntyi nopeasti ja täydellisenä.

Olin hyvin nopeasti jalkeilla ja suihkussa, ja on se ihmeellistä, miten nopeasti sitä synnytyksen jälkeen voi olla, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tekstaamassa sohvalla ja vauva ihokontaktissa isin paidan alla.

synnytystarina
Lempparikarkkeja kiitos!

Vauva on täydellinen, jos unohdin sanoa <3

Ja nyt ymmärrän, kun ihmiset sanovat toivovansa voivan kokea synnytyksen uudestaan. Tällaisen synnytyksen minäkin ottaisin mieluusti uusiksi! (Vaikka taisin kyllä ponnistuksen jälkeen sanoa, että ei ikinä enää kiitos :D)

Tai jos saisi vielä valita, niin ekat 9 tuntia tästä synnytyksestä ja viimeinen tunti esikoisen synnytyksestä. Siinä olisi ultimaattisen täydellinen synnytys kootusti!

Lue lisää: Esikoisen synnytyksestä

//M-E

Lue lisää: Synnytystarina – osa 1

Lue myös: Isän näkökulma – synnytyskertomus

hän on täällä
Potilashotellin onnelliset vanhemmat – 1,5h yöunilla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *