Kaupallinen yhteistyö: Slurp
Voisitko elää ilman kahvia?
Markus vastaa:
Kyllä minä väitän että voisin! En ole riippuvainen kahvista, vaikka sitä tuleekin juotua silloin tällöin.
Olenhan varsin kokematon kahvisieppo. Aloitin maistelun vasta reilulla aikuisiällä, eikä kahviin ole kehittynyt omakohtaista rutiinia juuri koskaan. Pidin kyllä jo hyvin nuorena kahvin mausta muualla kuin kahvissa, mutta sitä itseään ei tehnyt mieli lipittää edes vielä armeija-aikana.
Joskus myöhemmin astelin sitten portista sisään, ja aloin maistella tätä suomalaisten kansallisjuomaa. Keskityin heti alusta lähinnä nautinnon maksimointiin erikoiskahvien muodossa. Minulle oli tärkeää, että juomani kahvi maistuisi kokonaisvaltaisesti hyvältä. Pelkän kofeiinin takia en ikinä suostunut sitä juomaan.
Varsinkin matkoilla Italiassa tai Espanjassa maitokahvi maistui erityisen hyvältä. Espanjassa Café con leche haki vertaistaan, ja Italiassa Caffè latte tai ”Cappucho” teki aina yhtäläisen vaikutuksen. Eihän noita kahveja voi laittaa edes samaan lauseeseen jonkun huoltoasemalla seisseen suodatinkahvin kanssa. Niissä on yhteistä lähinnä vain nimi.
Nykyään Suomesta saa toki monesta paikasta kunnon tuoretta kahvia sellaisesta isosta masiinasta, mutta mielestäni Etelä-Eurooppalainen kahvikulttuuri on edelleen kadehdittavaa. Siellä kahvilan kahvi tarkoittaa aina sitä takuuvarmaa elämystä ja nautintoa. Täällä meillä pitää monesti vielä vähän varmistella, että minkälaisesta kahvista mahtaa olla kyse, että kannattaako ottaa ollenkaan.
Viimeistään kun tapasin M-E:n ja ajauduin hänen mukanaan kahvilakulttuurin syövereihin, minulle alkoi olla luonnollista tilata kahvilassa kahvia. Edelleen valintani olivat enimmäkseen erikoiskahveja, useimmiten cappuccino tai latte. Mutta M-E onkin sitten aivan erityyppinen kahvisielu!
Kerro meille M-E, voisitko sinä elää ilman kahvia?
M-E:
Never! Minut on orjuutettu.
Tuntuu täysin uskomattomalta, että aloitin kahvinjuonnin vasta 27-vuotiaana. Lähdin tuolloin TTY:lle opiskelemaan ja en maanantain teollisuustalouden iltapäivätunneilla kyennyt mitenkään pitämään itseäni hereillä, vaan pilkin rehellisesti joka viikko ison auditorion penkeillä (terkut vaan sinne!).
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun minut nähdään julkisella paikalla pilkkimässä, mutta tuolloin ajattelin, että jospa kokeilisi sitä kahvinjuontia. Että auttaisiko. Auttoihan se. Ja siitähän se homma sitten lähti lopullisesti. Lapasesta..
Aika moni opiskelukaveri varmaan muistaa minut yliopiston käytäviltä tai luentosaleista kahvikuppi kädessä. Myöhemmin myös assarina töissä kuppi kulki vakiovarusteena luennolta toiselle ja työhuoneesta kahvihuoneeseen. Kolme mukia päivässä, oli sellainen mukava minimi, jolla hyvä tuuli kulki koko päivän mukana.
Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin kahvi vaikuttaa uneeni niin voimakkaasti, että pyrin pitämään kahvin juonnin aamupäivissä. Viimeisen kahvin pyrin juomaan iltapäivällä neljän aikaan, ja aijai, miten tekisikään joskus mieli iltakahveja kahdeksan yhdeksän maissa illalla. Äärimmäisen harvoin astun tuohon ansaan, mutta muutaman kerran vuodessa tulee hörpittyä iltaisin kofeiinitonta kahvia.
Jännimmän kahviin liittyvän antielämyksen sain ensimmäisessä raskaudessa. Minulle ei oikeastaan tullut minkäänlaisia ruokiin liittyviä himotuksia, enkä koe, että hajuaistini olisi silloin erityisesti herkistynyt. Mutta sen muistan, että todella aikaisessa vaiheessa raskautta, kahvi ei enää maistunut hyvälle ja sitä ei tehnyt mieli. Kamalaa!
Kahviloista haen tunnelmaa
Olen viimeisen päälle kahvilakulttuuri-ihminen, ja olennaisena osana kahvilla käymiseen liittyy minulla kahvinjuominen. Kuulostaa varmaan itsestäänselvyydeltä, mutta tiedän, että monet käyvät kahviloissa mutustelemassa myös muita herkkuja. Minä haluan vain ja ainoastaan suodatinkahvia 😀 Ei mitään leivonnaisia tai muita hörtylöitä. Pieni kahvi kiitos!
Jos kahvi ei maistu, myös kahviloissa notkuminen kokee inflaation. Kahvin juominen ja siitä seuraava vaikeasti todennettavissa oleva hyvänolon tunne on olennainen osa kahvihetkeä. Raskaana ollessani huomasin, ettei kahviloissa käymisellä oikein enää ollut samanlaista arvoa. Minun kahvilakulttuuriini kuuluu siis kahvi nimenomaan nautintoaineena.
Vaihtelu virkistää
Ja mitä kahvilaatuihin tulee, tykkään vaihtelusta, mutta arkena juon mokkamasterilla juhlamokkaa tai presidenttiä. Kerran kahdessa kuussa villiinnyn ja ostan vaikka Segafredon kahvipaketin tai vaniljakahvia. Mutta sen jälkeen palaan jälleen hyväksi todetun vanhan ystävän seuraan. Kevytmaidon (rasvaton pilaa kahvin) sijaan kaadan nykyään sekaan kauramaitoa. Siitä harmaasta purkista.
Sekin on jännä elämyksellisyys kahveihin liittyy, että tietyn kaverin luona tulee juotua tiettyä kahvimerkkiä. Ja ah, miten hyvää se onkaan. Esimerkiksi Jyväskylän kaverin luona nautiskelen usein erästä tummapaahtoista laatua, ja se vaan kuuluu siinä paikassa juotavaksi. Toisinsanoen jo matkalla sinne herahtaa kielelle tuon kahvin maku. Toisessa kyläpaikassa juon aeropressiä, ja miten törkeän hyvältä se maistuukaan, jopa ilman maitoa!
Jos saisin valita kahvilaatuni, niin joisin Espanjassa tarjoiltavaa Café con Lecheä. Sitä on tarpeeksi ja se on h y v ä ä. Erikoiskahveista en muuten juurikaan välitä. Cappuccino on hyvää tietyissä hetkissä, mutta joka aamu? Njääh. Haluan ison sammion suodatinkahvia!
Sekin on tosiaan tärkeää Suomen kylmyydessä, että kahvia on niin iso mukillinen että se lämmittää. Italian lämmössä tilanne on ihan toinen.
Markus jatkaa:
Aika hauska tuo, miten kuvailit itseäsi yliopistolla kahvikuppi kädessä joka paikassa… se on juuri se kuva mikä minulla sinusta oli ennen kuin tutustuttiin!
Monet kahviharrastajat omistavat kaikenlaista peliä ja rensseliä joilla voi puristella optimaaliset kahvit. Aeropress on ainakin nykyään kovin suosittu. Monille se kahvin valmistusprosessi on yksi osa kahvista nauttimista. Itsekin pidän sitä useimmiten ihan kivana puuhana. Ainakin siis muut valmistustavat kuin suodatinkeittimen lataus. Se ei ole ollut kovin eksoottista hommaa sitten lapsuuden.
Meidän kodista löytyy vain Moccamaster ja Italiasta tuliaisena tuotu Bialetti-mutteripannu. Nämä riittävät meille varsin hyvin.
Joskus kokeilin myös pressopannua, mutta pidemmän päälle se ei jäänyt käyttöön. En kokenut että saavuttaisin sillä mitään sellaisia sfäärejä, joihin ei muilla meidän vehkeillä pääsisi.
Koska olen tällainen insinööriluonne, niin minulle esimerkiksi kahvinkeittimen puhdistus on tärkeä osa kahvista nauttimista. Joskus luin jostain vastaavat puhdistusohjeet mitä Slurpin sivulta löytyy edellä olevasta linkistä. Niissä kerrottiin miten kahvinkeitin tulee puhdistaa optimaalisen kahvin maun takaamiseksi.
Kun luin mitä kaikkea töhnää keittimeen ajan mittaan kertyy, en pystynytkään enää nauttimaan kahvista sataprosenttisesti, ellen puhdistanut keitintä aika ajoin. En minä siis mitään makueroa havaitse, mutta ajatustasolla keittimen puhtaus vaikuttaa kokemaani kahvielämykseen!
Slurp kahvielämys testissä
Kirjoitin aiemmin keväällä jo postauksen palveluista, joilla voi helpottaa arkea tai saada vaan kivoja pikku elämyksiä puurtamisen keskelle. Mainitsin silloin Slurpin, joka toimittaa kahvia pienpaahtimoista suoraan kotiovelle.
Slurp on siis kahvikauppa verkossa, josta voi tilata kahvia kotiin sekä yksittäisinä toimituksina, että kestotilauksena. Slurpin konsepti painottaa erilaisten kahvien mahdollistamia elämyksiä. Slurpin mukaan kahvi on muutakin kuin pahvimukillinen kofeiinipitoista nestettä. Se on moniulotteinen ja kokonaisvaltainen elämys, joka voi tuoda päivääsi paljonkin iloa.
Saimme Slurpilta kokeiluun kolme erilaista kahvilaatua, jotka toimitettiin suoraan postiluukkuumme. Oli kiva tulla kotiin, kun ovella odotti yllätyspaketti jonka sisältä paljastui joka kerta joku erilainen kahvi. Jokainen niistä oli aivan uusi tuttavuus, jota emme olleet ennen maistaneet. Kuten M-E aiemmin jo totesi, eipä sitä tule normi kauppareissulla kovin usein Juhla Mokasta poikettua.
Jokainen paketti oli elämys jo itsessään. Se fiilis, kun avaat paketin ja löydät sieltä uuden kahvin. Nuuskaisu, pussi auki, tuoksutus… aaah! Eiköhän keitetä kahvit!
Yksi kahveista oli sattumoisin Lehmus Roasterysta, joka tuli meille tutuksi Lappeenrannassa vieraillessamme Satamatie 6 -kahvilassa. Lue lisää Lappeenrannan elämyksistämme.
Voisitko sinä elää ilman kahvia?
Kerro kommenttikentässä!
// Markus
