Raskausviikko 40, maaliskuu 2022: Tays, naistentauti- ja raskauspäivystys
Viikko sitten neuvolassa minulle varattiin kontolliaika tälle viikolle suuren Sf-mitan takia.
Terveydenhoitaja halusi varmistaa, että synnytys käynnistetään ajoissa, mikäli näyttää siltä, että vauva on jostain syystä ottamassa kovaa kasvuspurttia viimeisillä viikoilla.
Lue edellisestä raskausviikosta: Synnytys jännittää ja h-hetki lähestyy – rv39
Ohjaus naistentauti- ja raskauspäivystykseen – raskausviikko 40
Menin neuvolaan tällä kertaa yksin, sillä Markus jäi hoitamaan lapsia kotiin etätyöpäivänään.
Painoni oli noussut puolisen kiloa edellisestä viikosta ja Sf-mitta oli terveydenhoitajan mukaan edelleen noususuuntainen.
Valittelin terkalle myös päänsärystä, joka oli ollut hyvin migreenityyppisenä toisella puolella päätä jo kolmisen päivää. Veikkaan, että särky johtuu hampaasta, joka edelleen vaivailee minua.
Lue lisää: Lähteekö yksi hammas per raskaus? – rv 33
Virtsatestistä löytyi ekaa kertaa elämässäni proteiinia ja leukosyytit olivat koholla. Nämä arvot saivat terkkarin laittamaan minulle samantien lähetteen äitiyspolille Taysiin.
Eipä siinä – tuli vaan vähän äkkiä.
Päivystykseen, yksin. Ei ollenkaan mun juttu.
Noh, rehellisesti sanottuna hieman panikoin, kun piti itse yksin lähteä käymään Taysin päivystyksessä. Markuksella oli etätyöpäivä, lapset kotona ja ei lapsenvahtia mailla halmeilla. Jouduin siis vastentahtoisesti lähtemään itsekseni.
Kyllä riepoi.
Ja mikä niin jännitti? No ehkä se sairaalaan meno toi muistot mieleen synnytyksistä. Lisäksi pelkäsin, että lääkäri oheistaa minut syystä tai toisesta jäämään sairaalaan.
Olen kovin halukas jakamaan tällaiset tilanteet ja niissä syntyvät tunteet puolisoni kanssa.
Ja mietin, että jos taas tulee se tieto, että synnytys pitää käynnistää.. En mitenkään jaksaisi ottaa sitä uutista vastaan yksin.
Lue lisää: Synnytyskertomus; vol 2 – äidin näkökulma
Meidän upea uusi sairaala!
Ajelin autolla parkkihalliin ja tsemppasin itseäni sillä, et nytpä pääsen näkemään, mihin pitää mennä, jos synnytys vaikka käynnistyisi itsekseen.
Parkkihallissa ei oikeastaan näkynyt muita kylttejä kauas, kun isolla ”Synnytys”. Tai sitten raskaanaolevan silmäni vaan peitti muut kyltit. Ihan yhtä hyvin en saanut selvää, missä on naistentautien päivystys, mutta ajattelin mennä synnytys-kyltin suuntaan, ja sieltähän sekin löytyi.
Pääsin nopeasti kertomaan asiani päivystyksen työntekijälle ja minut ohjattiin lähes samantien käyrille.
Hienoja uusia huoneita, ja miten rauhallista! Pelkoni ja jännitykseni oikeastaan kaiken suhteen haihtuivat sängyssä makoillessa. Sain erinomaista ja rauhoittavaa palvelua jokaikiseltä minua hoitaneelta työntekijältä.
Käyrät olivat oikein hyvät, samoin verenpaine. Lisäksi minulle tehtiin uudestaan virtsatestit, joissa proteiinia ei näkynyt, mutta leukosyytit olivat edelleen koholla.
Tämän jälkeen minut ohjattiin odottamaan lääkärin vastaanottoa.
Korkeintaan keskikokoinen vauva viikkoihin nähden – raskausviikko 40
On aina yhtä ihanaa, kun lääkäri vaikuttaa sekä asialliselta että empaattiselta. Se huokuu jo melkein ovelta.
Lääkäri kysyi peruskysymykset ja sitten pääsin sisätutkimukseen ja katselemaan pitkästä aikaa ultran ruutua. Jotenkin tosi helpottavaa.
Lääkäri kyseli tutkimusta tehdessään, että millä mielillä kohti synnytystä. Sanoin, että jännittää kyllä kovasti. Hän kysyi, että miksi? Ja sanoin siinä hetkessä, että käynnistys pelottaa. Olisin ehkä voinut sanoa, että myös synnytyksen käynnistyminen ilman käynnistystä jännittää. Enhän ole koskaan kokenut sitä, enkä tiedä miten saamme lopulta hoitajan järjestymään. Mutta jätin jutun siihen. Myöhemmin näin kannasta, että hän oli lukenut synnytyspelkotaustastani, mikä tuntui mukavalta. Siis että lääkäri oikeasti lueskelee mitä siellä potilaan papereissa lukee ja kyselee sen mukaan.
Tämän erikoislääkärin mukaan, kohdunkaulaa oli jäljellä vielä pari senttiä ja kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki. Hieman erilainen näkemys kun terveyskeskuksen lääkärillä pari viikkoa sitten. Mutta eipä siinä. Noiden mittojen kertomisen jälkeen lääkäri sanoi, että älä turhaan sitä käynnistystä jännitä, sen voisi jo nyt tehdä helposti kalvot puhkaisemalla. Kuulemma hyvältä näyttää senkin suhteen.
En tiedä rauhoittiko tuo nyt varsinaisesti. No, suostun puhkaisuun, jos epiduraaliletku on selässä odottelemassa supistuksia.
Lääkäri mittaili siis vauvan kahteen otteeseen, eikä ”yrityksistä huolimatta” saanut vauvalle suuria mittoja. Kuulemma vauva on korkeintaan keskikokoinen viikkoihin nähden. Ja on virkeä ja tekee hengitysharjoituksia, ja kaikki hyvin!
(Toisaalta mietityttää se, että kuopuksemme oli samoilla viikoilla jo puoli kiloa painavampi.. No jokainen vauva erilainen!)
Mutta huoh. Kivi putosi sydämeltä. Ei tarvitse jäädä sairaalaan, saati käynnistää synnytystä.
Voisin kuulemma hyvillä mielin heittäytyä jälleen neuvolan hoteisiin, ja tulla synnyttämään sitten kun se alkaa siltä tuntua!
// M-E
Lue seuraavasta viikosta: Sitten olikin synnytyksen aika!
