Raskausviikko 17, marraskuu 2021:
Sunnuntaina varasin ajan sekä hammaslääkärille että yksityiselle neurologille. Hermot päänsärkyyn menivät ns. lopullisesti.
Lue lisää koko alkuraskauden kestäneestä päänsärystä
Maanantai-aamuna heräsin siihen, että päätäni ei ollut särkenyt KOKO YÖNÄ. Enkä myöskään herännyt yöllä päänsärkyyn. Aamulla päätäni vihloi tuttuun tapaan vasemmalta puolelta, niinkuin migreenistä toipuessa yleensä, mutta niska- ja kaulakipu loistivat poissaolollaan. Hieronnasta tämä tuskin johtuu, sillä edellisestä kerrasta oli jo puolitoista viikkoa.
Tiistaiaamuna tunsin jälleen niskassa pientä migreeninalkua, mutta se meni ohi melko nopeasti.
Ei voi olla niin, että kun varaat ajan, niin särky loppuu.. Tai no, juuri niinhän se usein on. Lähtee uhkailulla.
Keskiviikkona päätäni ei särkenyt, joten peruin neurologin ajan.
Nyt on seuraavan viikon tiistai, ja päätä ei ole särkenyt kunnolla VIIKKOON. Voitteko kuvitella?
Krooninen kipu on usvassa elämistä
Ne jotka kärsivät kroonisesta kivusta, tietävät kyllä, miltä tuntuu, kun kipu vihdoin loppuu. Ensin olo on varovaisen toiveikas ja kun lopulta uskot kivun loppuneen, voisit valloittaa maailman.
Tai no, ehkä ennen sitä maailmanvalloitusta saattaa vielä aikaa mennä toipumiseenkin.
Tämän migreenijakson loppuessa huomasin erityisesti eron toimintakyvyssä. Tuntui, kun olisin tahmonut puurossa viimeiset kaksi kuukautta. Toimin kyllä ja suoriudun päivittäisten asioiden hoitamisesta. Vien lapsia ulos ja kerhoon ja harrastuksiin, mutta oikea eläminen tapahtuu oman pään sisällä kipua, sen siirtymistä ja sen loppumista miettien.
Ulkoa tulevat ärsykkeet tuntuvat välillä niin voimakkailta, että niitä on vaikea sietää.
”Haluat vetäytyä yksin kipusi kanssa, mutta silti kaipaat seuraa, koska yksin hajoilu vie sinut vain kauemmas todellisuudesta.”
Itseasiassa, tunnetta on todella vaikea selittää. Migreenin noustessa kipua alkaa vaistomaisesti tarkkailla ja kommunikoiminen vaikeutuu. Alat elää vuoropuhelua migreenin kanssa sen sijaan, että eläisit ympärillä olevien ihmisten kanssa. Toimit kyllä todellisessa maailmassa, mutta et ole siinä aidosti läsnä. Haluat vetäytyä yksin kipusi kanssa, mutta silti kaipaat seuraa, koska yksin hajoilu vie sinut vain kauemmas todellisuudesta.
Lue lisää: Kuukautismigreeni – riesa joka repii päätä ja koko perhettä
Kun migreeni loppuu, heräät eloon. Ihmettelet, missä ihmeen usvassa olet elänyt ja ihmettelet miten et ole saanut tiettyjä asioita mitenkään tehtyä. Miten siivoaminen voi olla niin käsittämättömän vastenmielistä ja tuntua vuorelle kipuamiselta. Miten tunteetkin tahmovat migreenissä, pääsemättä kunnolla pintaan, ja kun särky loppuu, koet tunteita rajummin laidasta laitaan.
Migreeni ja mielenterveys – raskausviikko 17
Jotenkin edellistä lukiessa, huomaa, miten paljon krooninen särky vaikuttaa mielialaan. Että migreeni ei todellakaan ole vain päänsärkyä vaan kokonaisvaltaisesti kuormittava sairaus, jonka mielenterveysvaikutukset voivat olla todella dramaattiset. Migreenin takia saatan tosiaan olla pohjalla pitkään, ja tämän jälkeen koen kykeneväni supersankarielämään. Melkoista vuoristorata-elämää.
Eli ystävät, jos minusta ei pitkään aikaan kuulu mitään, olen todennäköisesti syvällä särkykuopassa. Kun taas sovin treffejä, olen todennäköisesti kivunnut kuopasta ylös.
Samaan aikaan kun sadattelen sitä, että perheenäitinä migreeni tuntuu mahdottomalta sairaudelta, tunnen iloa ja onnea siitä, että minulla on perhe ympärilläni, joka pitää minut kiinni arjessa. Tuntuu toivottomalta ajatukselta, että tällaista jaksaisi yksin.
Noh, toisaalta, olisin myös pienemmällä todennäköisyydellä raskaana, ja voisin kiltisti syödä lääkkeeni ja nauttia säryttömyydestä..
No mites se raskaus? – raskausviikko 17
Meni sitten edellisen kanssa vellomisen puolelle. Mutta tätä se elämä nyt on vain ollut. Ensi viikolla lupaan, etten edes mainitse päänsärkyä.
Viime viikolla käytiin neuvolassa, ja oli mukavaa, kun meitä vastassa oli pitkästä aikaa tuttu terveydenhoitaja. Hän sai myös ne kauan odotetut doppler-sydänäänet kuulumaan hienosti. Sydänäänien taajuus oli erilainen kun muistin. Ei kuulunutkaan sellaista kiitolaukkaavaa hevosta, vaan hitaampaa laukkaa.
Muuten on mennyt hyvin. Ainoa raskausoire päänsäryn lisäksi on närästys. Se alkoikin tässä raskaudessa todella aikaisin, eli joskus pari viikkoa sitten. Lisäksi kohtu on pariin kertaan kovettunut kovaksi palloksi.
Minulla ei ole edellisissä raskauksissa ollut kivuliaita supistuksia lainkaan ennen synnytystä, mutta näitä mahan kovettumisia enenevässä määrin, aina ponnistellessa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Turvallisen tuttu tunne.
// M-E
