Kun sydänääniä ei heti kuulunutkaan – Raskausviikko 11

Raskausviikko 11, syyskuussa 2021: 

Ensimmäisen neuvolan kanssa meillä kävi niin hassusti, että olimme paikalla oikeaan aikaan, mutta terveydenhoitajaa ei kuulunut. No, emme huolestuneet, voihan ne vastaanotot joskus venähtää.

Kun aika oli 30 minuuttia myöhässä, lähdin koputtelemaan neuvolan oville. Uusi työntekijä oli kuulemma kuljeskellut käytävällä, mutta ei missään vaiheessa kutsunut meitä sisään. Mistäpä olisimme tienneet vilkutella hänelle, kun emme tunnistaneet omaksi terveydenhoitajaksemme?

Noh. Meillä oli vielä 20 minuuttia aikaa ja hän laittoi meille vain pikaiseen lähetteet seulontaverikokeisiin ja eipä sen kummempaa.

Tämä toinen neuvola oli sitten meillä oikeastaan se virallisempi ”eka neuvolakäynti”. Jälleen vastassa oli sijainen, eikä edes sama kuin tämä edellinen. Mutta oikein hyvä maku jäi ainakin itselleni neuvolakäynnistä.

Lähete synnytyspelkopolille jälleen vetämässä – raskausviikko 11

Eniten saimme terveydenhoitajan kanssa juttua aikaiseksi synnytyspelosta.

Nykyään en voi enää samalla hurjalla tavalla sanoa pelkääväni synnytystä, kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Haluan silti ehdottomasti lähetteen pelkopolille, jotta voimme käydä edellisen synnytyksen ja siitä jäljelle jääneet harmit jälleen läpi. Tiedän nimittäin, että synnytyksen lähestyessä polvi alkaa kovemmin tutista.

Toisaalta minulla on nyt vahva tunne myös siitä, että kykenen selviytymään tulevasta synnytyksestä. Näin ei ollut ensimmäisen synnytyksen jälkeen.

Voisin oikeastaan kirjoitella erillisen postauksen jälleen siitä, mikä edellisessä synnytyksessä jäi harmittamaan ja minkälaiset ovat toiveeni seuraavaan synnytykseen.

Lue lisää: Synnytyspelko – apua on saatavilla

Lue lisää: Isin kynäilyt -Miehen synnytyspelko

Lue lisää: Miehenä synnytyspelkopolilla

Muuten neuvola meni siis oikein mukavasti. Pissanäyte ok, hemoglobiini oli lähtenyt jo kymmenellä pykälällä laskuun, mutta vielä ok. Aloittelen siis raudan syöntiä jo tässä vaiheessa, kun tiedän, että 2kk päästä arvo on jo huonompi, ainakin aiempien raskauksien perusteella.

Myös verenpaine oli ok, mutta se oli tutusti lähtenyt jälleen laskusuuntaan. Olen jokaisessa raskaudessa kärsinyt alhaisesta verenpaineesta, mutta verenpaine ei ole koskaan laskenut pahasti alle 60/90, vaan pysytellyt aika lailla noissa lukemissa. Tässä raskaudessa ei huippaustakaan ole vielä toistaiseksi esiintynyt, joten hyvin mennään tuollakin asteikolla.

Sydänäänien etsiskelyä – Raskausviikko 11

Eniten neuvolareissulla raskausaikana olen odottanut sydänäänien kuulemista. Ne konkretisoivat mukavasti raskautta myös puolisolle. Ja itselle toimivat tietenkin turvan tuojana – kaikki on hyvin.

Ensimmäisessä raskaudessa en osannut lainkaan pelätä sitä, etteivätkö sydänäänet kuuluisi, koska ne saatiin aina lähes heti, kun neuvolatyöntekijä toi laitteen mahan läheisyyteen. Kahdessa viimeisessä raskaudessa olen kuitenkin syystä tai toisesta tuntenut enemmän jännitystä.

Tässä viimeisimmässä raskaudessa sydänäänien löytäminen ei olekaan ollut niin helppoa, kun mitä muistelen aiemmilta kerroilta. Melkein alkoi jo pelko vyöryä päälle, kun terveydenhoitaja ei meinannut ollenkaan löytää sydänääniä. Ensin meni viisi minuuttia ja sitten kymmenen. Pieniä sykähdyksiä äänistä kuitenkin löytyi, eli jotain mahassa oli pakko olla.

Lopulta äänet löytyivät mitattaviksi hoitajallekin. Itse emme kuitenkaan saaneet kuulla ääniä samalla tavalla kuin edellisissä raskauksissa. Tiedättekö sen tasaisen ja pitkän laukkaavan äänen, mihin mielellään vaikka nukahtaisi? Jota voisi mielellään kuunnella pidemmänkin aikaa.

Mutta. Kaikki hyvin. Tähän on uskominen! Onneksi sikiöseulontaan ei enää ole pitkä aika!

Muut fiilikset – hyvin menee!

Juuri tällä hetkellä olo on päänsärkyä lukuunottamatta aika hyvä. Pahoinvointi on väistynyt, kahvi maistuu paremmalta (muttei silti viettele juomaan), nukun tosi hyvin, niinkuin aiemmissakin raskauksissa.

Erityiset kiitokset annan Kangasalan varhaiskasvatukselle, joka on hienosti ottanut huomioon raskauteni, ja laittoi tänä vuonna virikekerhot alkamaan vasta klo 13. Saadaan siis nukkua joka aamu niin pitkään kun nukuttaa, ja tätä olemme todella käyttäneet hyväksemme.

Kiitän aina vaan myös lapsistani, jotka nukkuvat joka yö, riippumatta nukkumaanmenoajasta, sen 10-12h putkeen.

Ainoa oire raskaudesta tällä hetkellä ovat jäätävän kipeät rinnat (tämä on uusi oire verrattuna edellisiin raskauksiin) ja niinkuin aiemmissakin raskauksissa, jo varhaisessa vaiheessa tuntuu, että mahalaukun koko on pienentynyt huimasti. Tulen täyteen ruoasta jo todella nopeasti ja kylläisyys kestää pitkään. Tästä seuraa syömisen unohtaminen ja välillä heikotus, ennen kun tajuan taas syödä jotain.

Makea minulle ei maistu lainkaan, mutta kaikki suolainen – nam, imetysaikaa odotellessa.

Edellisen synnytyksen jälkeen makea maistui ja vetäisin ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen helposti geishasuklaalevyn kerralla. Oi noita aikoja!

Lue edellisestä raskausviikosta: Koronarokote ja varhaisultra – raskausviikko 10

Lue seuraavasta raskausviikosta: En usko ennen kun näen! – raskausviikko 12

Tällaisia fiiliksiä oli raskausviikolla 11. Mitäköhän seuraavaksi?

Miten teillä? Onko sydänäänet olleet alkuraskaudessa helposti mitattavissa?

 

// M-E