Raskaus voi olla kriisi parisuhteelle – Raskausviikko 18

Raskausviikko 18, marraskuu 2021: Raskaus ja parisuhde

Meidän parisuhteellamme on kokemusta jo kahdesta raskaudesta ja nyt menossa on kolmas raskaus. Millaisia ajatuksia parisuhde raskauden aikana herättää?

(Lupailin edellisessä postauksessa, etten tässä postauksessa valittaisi päänsärystä, mutta se on viime aikoina ollut niin oleellinen osa parisuhdettamme, että en voinut välttää myös siitä kirjoittamista. Pahoittelen!)

Ensimmäinen raskaus – Raskaus ja parisuhde

En voi kyllin kehua fyysistä oloani ensimmäisen raskauden aikana. Minulla ei ollut pientä loppuraskauden närästystä lukuunottamatta minkäälaisia fyysisiä ongelmia. Tai ainakaan en kärsinyt mistään, mistä en olisi kärsinyt jo ennen raskautta.

Lue lisää: ”Alkuraskaudet ja fiilikset”.

Jälkeenpäin on helppo huudella, että vaikeaa raskaudessa oli ainoastaan alku eli totuttautuminen ajatukseen lapsen saannista ja tulevaisuuden muuttumisesta. Koen olevani onnekas, kun Markus ei ollut ahdistuksistani millänsäkään ja luovi tunnemyrskyjeni läpi tyylillä. En usko, että olisin itse pystynyt samaan.

”Ajattelen, että ensimmäisen raskauden keskustelut huolista, peloista ja toiveista tulevaisuuden suhteen lähensivät meitä.”

Senkin verran täytyy vielä aviomiestä kehaista, että hän ei ole koskaan vaatinut minua olemaan tietynlainen tai muuttumaan muuksi, kuin mikä olen. Tästä on ollut apua myös raskausaikoina, sillä niin henkinen kuin fyysinenkin muutos on jatkuvaa (ja valtaisaa kirjaimellisesti) ja sen kanssa pitää vain elää. Siinä on kylliksi tulevalle äidille ja olisi kamalaa, jos aviomies olisi muutoksen suhteen vastahankainen. Embrace the change!

raskaus ja parisuhde
Eka raskaus herätteli parisuhteen ihan uudelle tasolle.

Ajattelen, että ensimmäisen raskauden keskustelut tulevaisuuteen liittyvistä huolista, peloista ja toiveista lähensivät meitä. Vaikka lapsen saaminen oli itselleni lähinnä pelottavaa, oli ajatus pienokaisesta samaan aikaan kutkuttava yhteinen seikkailu.

Muutoksenpelkoa

Minulle oli alusta asti selvää, että lapsen syntymän jälkeen kaikki tulisi muuttumaan, siksi pidin tärkeänä, että itse raskaus ei vielä muuttaisi mitään elämässäni. Huvittavaa, miten kovin tosissaan tuon asian kanssa voi olla, vaikka tietää faktat.

Toitotin sitä itselleni ja varmaan muillekin usein ja halusin kovasti uskoa siihen. En halunnut apuja, varoituksia tai ottaa jotenkin rennommin vaan mennä juuri niinkuin ennenkin. Jos Markus tarjosi apuaan tai vihjaili lepäämisestä, saatoin sähähtää, että: ”Raskaus ei ole sairaus!”. Tuosta ehkä huomaa, miten herkillä on itse asian suhteen ollut.

Raskausviikko 18
Parisuhdematkalla Barcelonassa ekassa raskaudessa.

Toisaalta, minulla ei myöskään ollut mitään fyysisiä rajoitteita. Vajaa kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen tein 10h jouluostosreissun, enkä koe, että olisin siitä ollut rasittunut. Päin vastoin. Niin sain ajan kulumaan parhaiten. Raskaus ei oikeasti ”tuntunut missään.”

Mitä edelliseen ja parisuhteeseen tulee, Markus sai varmasti ensimmäisestä raskaudesta sen käsityksen, että raskaana oleminen on fyysisesti helppoa, eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä. Elämä jatkuu samalla tavalla kuin aiemminkin. Puoliso ei tarvitse eikä halua apua tai erityiskohtelua, kun ehkä laskettuna aikana läpällä kenkien laitossa.

Tästä kuvitelmasta on ollut ehkä hieman haittaa seuraavissa raskauksissa.

Toinen raskaus – Raskaus ja parisuhde

Toisessa raskaudessa vaivoja alkoi jo olla enemmän. Kärsin pahoinvoinnista/kuvotuksesta muutamana päivänä (joo tää ei oo mitään, tiedän) ja erilaisia kipuja lantion ja lonkan alueella oli jo puolesta välistä asti enemmän. Silti sanoisin, että myös tämä raskaus oli fyysisesti helppo.

raskaus ja parisuhde
Melkein kolme viikkoa Ameriikassa teki hyvää parisuhteelle toisessa raskaudessa.

Suurimpia vaikeuksia aiheutti kotona temmeltävä 2-vuotias ja hänen läsnäolovaatimuksensa. Olen tainnut olla melkoisen väsynyt, sillä en saanut raskauden aikana kun pari blogipostausta kirjoitettua, vaikka haaveissa oli viikottainen katsaus.

Muistelen silti tuota aikaa lämmöllä. Ne olivat minun ja kuopuksen viimeiset ajat kaksin kotona arkipäivisin. Nukuttiin pitkään, luettiin paljon kirjoja, maalattiin, väritettiin ja piirrettiin. Hän heräsi usein aamulla ennen minua, ja toi minulle leikkikeittiöstä kahvin ja donitsin sänkyyn.

raskaus ja parisuhde

Yhtä paljon kun noista ajoista on kultaisia muistoja on myös muistoja valtaisasta yksinäisyydestä, tylsyydestä ja väsymyksestä. Elämä on antanut ns. täydellä laidalla. Ja se on vaikuttanut myös parisuhteeseen.

”Ensimmäisen raskauden jälkeen jonkun määrittämättömän tuen ja hellyyden pyytäminen on tuntunut hankalammalta.”

Mitä enemmän raskausvaivoja on, oli se sitten väsymystä tai muuta, niin sitä enemmän kaipaa puolisolta tukea ja huomiota raskausaikaan. Ensimmäisen raskauden jälkeen jonkun määrittämättömän tuen ja hellyyden pyytäminen on kuitenkin tuntunut hankalammalta.

Koska en tarvinnut sitä ensimmäisessäkään raskaudessa.

Koska aikaa mihinkään ekstraan ei vaan ole.

Koska molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa.

Ja koska kaikki ylimääräinen huomio ja energia suunnataan esikoiseen jne.

Omien tarpeiden täyttäminen jää heittämällä kauas arvoasteikolla, kun perheessä on lapsia.

Kolmas raskaus – Kun ajatukset pyörivät sairaudessa, parisuhde jää auttamatta taka-alalle

On pyörryttävää ja pelottavaa kun kahden helpon raskauden jälkeen eteen tulee todella hankala alkuraskaus. Tämän perus: ”mielialani mataa monen monta viikkoa” -jakson lisäksi kimppuuni hyökkäsi raskauspahoinvointi ja koko elämäni heittämällä pahin ja pisin päänsärkyjakso. Todella mietin, miten kukaan selviää koko raskauden kestävästä hyperemeesistä elossa?!

Lue lisää: Päänsärkyyn kyllästymistä – Raskausviikko 16

raskaus ja parisuhde

Noh, koska migreeni on minulla perussairaus ja harvoin jaksan siitä arjessa valittaa, tuntui että tämän raskauden uuden päänsäryn myötä en oikein saanut siihen tukea, ja apua, jota olisin puolisoltani kaivannut.

Sitten kun kipujakso on ohi ja alan heräillä eloon, kyselen Markukselta, että miksi et auttanut enemmän, pyytänyt meille apujoukkoja? Eikö maailmassa oikeasti ole mitään paikkaa tai ketään, joka voisi auttaa lasten kanssa kun päätä särkee 24/7?  Ja onko se apu oikeasti aina pakko hankkia itse, jos lapset, joiden kanssa apua tarvitsee ovat kuitenkin yhteiset? Onko minun kipuni aina siirryttävä sinun rasitukseksesi ja taakaksesi?

”Tässä raskaudessa parisuhteemme suurin ponnistus on siis ollut minun päänsärkyjaksoni.”

Lapsiin minun päänsärkyni vaikuttaa vähintään yhtä paljon kuin itseeni, vain eri tavalla.

raskausviikko 18

Lisäksi kun päänsärky on oireineen jotenkin epämääräistä (lue: ei tuttua migreeniä), ja jopa pelottavaa, en haluaisi olla lainkaan yksin kotona. Toisin sanoen lasten kanssa ei saisi lähteä mihinkään, eikä toisaalta jäädä myöskään kotiin, sillä koko perheen ollessa kotona ”äiti” – huudot ovat jatkuvia.

Minua on siis mahdoton miellyttää. Ja tämä aiheuttaa hankausta myös parisuhteeseen.

raskaus ja parisuhde

Tässä raskaudessa parisuhteemme suurin ponnistus on siis ollut minun päänsärkyjaksoni. Siitä selvittiin ja sen jälkeen kaikki on ollut paremmin.

Nyt tosin Markus alkaa oireilla väsymystään, täysin ymmärrettävästi. Sekin asia pitäisi saada hoidettua paremmalle tolalle ennen pienen syntymää.

Saa nähdä mitä loppuraskaudella on vielä meille annettavana!

Mihin suuntaan teillä parisuhde on kehittynyt raskausaikana? Ovatko haasteet samoja, kuin ennen raskautta, vai vaihtuneet uusiin? Kerro kommentteihin!

// M-E

Lue lisää edellisestä raskausviikosta 17

Hyvä Terveys -lehti: ”Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *