Selvisin ensimmäisestä raskaudestani lähes täysin ilman perinteisiä raskausoireita. Kertoilinkin alkuraskauden oireilusta jo aiemmin ”alkuraskaudet ja fiilikset” -postauksessani ja suurimmat haasteeni koko raskauden aikana olivat mielialaan tai tulevaan elämänmuutokseen liittyviä. Muuten en koe, että olisin voinut valittaa oikein mistään. Raskauteni oli siis omasta näkökulmasta katsoen fyysisesti maailman helpoin homma.
Ensimmäinen raskaus ja migreeni
Minulla on ”perussairautena” migreeni, eikä se minun kohdallani suinkaan helpottanut raskausaikana. Päänsärkykerrat ehkä vähenivät, mutta kun päätä alkoi särkeä, särkykierrettä ei meinannut saada katkeamaan. Tämä johtui tietenkin siitä, että pyrin minimoimaan lääkkeiden käytön. En ensimmäisessä raskaudessani väen vängälläkään suostunut ottamaan ainoatakaan lääkettä, ennen kuin huomasin, että päänsärky ei osoittanut enää minkäänlaisia loppumisen merkkejä. Jokainen särkypotilas tietää millaista elämä on, kun kipu on päivittäistä. Elämästä tulee selviytymistä.
Ensimmäinen paha 15 päivän piina oli raskausviikolla 16-18. Lähdin lopulta nöyränä päätä jyskyttäessä kolkuttelemaan terveyskeskuksen ovia. Olin vasta valmistunut yliopistolta, ja en ollut varautunut siihen, ettei päänsärkytietojani löydykään Kannasta, vaan tietoni olivat YTHS:n arkistoissa. (Näitä tietoja ennen vuotta 2016 ei muuten edelleenkään saa Kantaan..) Tästä hieman suivaantunut terveyskeskuslääkärini teki oman uuden diagnoosinsa päänsärystäni (jännityspäänsärky) ja käski minun mennä ulos haukkaamaan happea, juomaan vettä, ottamaan panadolia ja lepäämään riittävästi.
Kaikki te lukijat, jotka tunnette migreenin luonteen, voitte kuvitella, ettei tämä uusi diagnoosi nyt ihan mennyt putkeen, saati tyydyttänyt minua. Minusta tuntui, ettei lääkäri halunnut ottaa vastuuta siitä, että söisin migreeniin tarkoitettuja, minulle määrättyjä (niitä, joista sattumalta on olemassa eniten tutkimusta raskauden aikana) lääkkeitä ja suorin suivaantuneena kotiin varaamaan aikaa erikoislääkärille.
Erikoislääkäriltä sain suoraan lähetteen terveyskeskukseen tippaan ja pään magneettikuvaukseen. Äidilläni on ollut raskausaikana lukinkalvonalainen verenvuoto, ja äidin puolen suvussa on infarktitaipumusta, minkä takia kuvaus ilmeisesti tehtiin. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt ja kuuden tunnin tippa (indometasiini + kortisoni) vei säryn mennessään. Seuraavana päivänä päätäni vielä pisteli, mutta tämän jälkeen sain olla ilman kipuja 3kk! Uskomatonta ja harvinaista minulle.
Seuraavan migreenin sairastin jossain rv 30 huitteilla ja siitä selvisin lääkärin ohjeen mukaisesti parilla täsmälääkkeellä. Tulehduskipulääkkeitä kun ei enää raskauden viimeisellä kolmanneksella suositella syötäväksi.
Migreenit lisääntyivät ensimmäisen raskauden jälkeen
Nyt mennään siis elämäni toista raskautta. Tilanne on muuttunut siten, että ensimmäisen raskauden jälkeen migreenejä on ollut minulla varmaankin puolta enemmän. Tämä johtunee suurelta osin siitä, että raskauden jälkeen olin selän takia ensinnäkin sairaalassa, ja toisekseen sairaslomalla monta kuukautta. Iso osa tuosta ajasta meni makaamiseen. Makaaminen ei minulla auta särkyyn, päinvastoin. Sairausloman jälkeenkin ”omien lajien” harrastaminen on ollut vähäistä. Selkä kipeytyy herkästi, enkä siis uskalla enää harrastaa niin rajusti, ja se on vienyt liikkumisesta paljon iloa. Vuoden aikana olen pikkuhiljaa alkanut siirtää itseäni lempeämpien lajien pariin, mutta muutos on ollut hankala. En ole löytänyt lajia, joka veisi mukanaan.
Liikkuminen on aina ollut niin selälleni, kuin päänsärylleni hankala yhtälö. Liikunta tekee hyvää, kunhan se ei kipeytä lihaksia. Lihasten kipeytyminen liikunnasta saattaa venyttelystä ja rentoutus/palautusyrityksistä huolimatta aiheuttaa selän jumittumisen tai jännityspäänsäryn. Jännityspäänsärky taas provosoi migreeniä. Tämä on vaikuttanut siihen, että erityisesti raskausaikana vältän kaikkea sellaista liikuntaa, mikä saattaisi jumittaa niskojani tai selkäni: en halua syödä yhtään ylimääräistä kipulääkettä. Kärrylenkit ovat yksi pahimmista niskojeni jumittajista, vaikka kuinka yritän lenkin aikana miettiä asentoani ja rentoutusta ja heitellä kärryjä eteenpäin jne. Vinkkejä migreenipotilaille sopivista lastenrattaista otetaan vastaan!
Aiemmin ajattelin, että migreenini alkaisi aina jännityspäänsärystä, eli se menisi aina niin, että niskat kipeytyvät ja sitten alkaa päänsärky. Nyt olen kuitenkin huomannut, että päänsärky alkaa usein ensin, jonka jälkeen niskoistanikin tulee kosketusarat. Tämä kertonee migreenin neurologisesta luonteesta. Itsellänikin syitä migreenin laukeamiseen voi vaan arvailla: söin liian paljon, söin liian vähän, nukuin liikaa, nukuin liian vähän, stressaan, liikaa kahvia, liian vähän kahvia, söin sitä tai tätä jne. Näissä riittää spekuloitavaa, mutta en ole yhyttänyt selkeitä syy-seuraussuhteita, kun liian vähän unen ja migreenin väliltä.
Toinen raskaus ja migreeni
Jälleen samoilla viikoilla kun edellisessä raskaudessa päätäni alkoi jyskyttää. Ensin vasemmalle puolelle, parin päivän päästä kipu vaihtui oikealle puolelle ja muutaman päivän päästä taas vasemmalle puolelle. Kipu menee aaltoillen. Ensin vihloo korvantausta/yläniskaa, sitten kipu siirtyy varsinaiseen jyskytysvaiheeseen ohimolle, jolloin silmä saattaa alkaa vuotaa ja nenän vartta alkaa pistellä. Tämä on kivun pahin vaihe. Sitten se alkaa parhaimmillaan taas laantua, ja vaimentua niskaa kohti.
Kun särkyä oli kestänyt 9 päivää, sain neuvolalääkäriltä ohjeen mennä taas tippaan, mikäli kipu vielä jatkuu. Odotin vielä 3 päivää, eli saimme lapsenhoidon järjestettyä ja lampsin terveysasemalle kuudeksi tunniksi ”rentoutumaan”. Tipasta tulee pumpulinen ja turvonnut olo. Pää pehmenee mukavasti ja pikkuhiljaa särky vaimenee. Tällä kertaa tunsin vielä lievää kipua seuraavana päivänä, mutta sitten kipu laantui. Nyt mennään jo kahdeksatta (?) viikkoa ilman migreenisärkyä. Voitte kuvitella, että elämä on tuntunut viime aikoina kevyeltä!
Perinteisiä jännityspäänsärkyjä (?) minulla on kuitenkin ollut viikottain. Koen tämän kuitenkin lieväksi kivun muodoksi. Sen pystyy välillä unohtamaan, kun puuhailee muita asioita, siihen saattaa myös joskus auttaa pelkkä panadoli ja lepääminen.
Osa näistä jännityspäänsärkytyyppisistä säryistäni voi myös johtua huonoista rauta-arvoista. Ei ihme, kun salikortti on hyllyllä. Heh. Noh, olen alkanut paikata raudan nostamista raudan syömisellä purkista. Tehoaa varmasti.
Jos sairastat migreeniä, ja suunnittelet raskautta
Suosittelen lämpimästi kaikille migreeniä tai jatkuvia päänsärkyjä sairastaville sekä raskaudesta haaveileville tai jo raskaana oleville seuraavaa:
- hankkiudu migreeniin ja raskauteen erikoistuneelle erikoislääkärille ja vaadi erittäin tarkka hoitosuunnitelma tyyliin: Minulla särkee niskoja -> tämä voi olla merkki migreenistä -> mitä teen, minkä lääkkeen voin ottaa, vai odotanko?
- varmista, että voit ottaa lääkäriin yhteyttä milloin tahansa. Suurimman osan meistä ei tarvitse kärsiä migreenistä edes raskausaikana.
- Jos jostain syystä joudutkin ensiapuun, pidä huoli, että tiedot päänsäryistäsi, lääkärikäynneistä ja resepteistäsi löytyvät Kannasta tai että sinulla on niistä paperiversiot mukana lääkärikäynneillä.
- Lääkkeidensyömispelkoon: huomaa, että lääkeselosteessa oleva teksti: ”Ei suositella käytettäväksi raskauden aikana” ei tarkoita automaattisesti sitä, että lääkettä ei voi lainkaan syödä ja että lääkkeestä olisi automaattisesti haittaa sikiölle. Osaan lääkkeistä laitetaan tämä teksti, koska lääkettä ei ole testattu raskaanaolevilla (testaaminen on kallista / epäeettistä) tai tarpeeksi pitkäaikaista näyttöä ei ole olemassa.
Huom. Keskustele lääkkeiden käytöstä aina lääkäreiden ja apteekkarien kanssa. Heillä on viimeisimmät tiedot lääkkeen sopivuudesta raskaana oleville!
Myös HUS:in teratologinen tietopalvelu ohjaa raskaanaolevia ja raskautta suunnittelevia lääkkeiden käytössä.
Huh eipä kiva kärsiä migreenistä raskausaikana! Itselläni onneksi rajoittui alkuraskauden kahteen kohtaukseen. Nyt imetyksen aikana niitä onkin ollut useampia ja tuo tunne tuosta kumpi tulee ennen se särky päähän vai jumi koko selkään on niin tuttu tunne! Juuri sitä mietin toissa päivänä! En ymmärrä miksi koko takaosa kropasta vaan menee täysin jumiin ja samalla pää! tai sitten tosiaan pää ja sen jälkeen koko kroppa! Kuitenkin sitä on melkoisen lamaantuneessa kunnossa. Tiedät varmasti tunteen myös siitä, kun se mihen tulo kotiin tuntuu valovuoden päässä olevalta ja lasta on hoidettava vaikka pelkkä silmän liikuttaminen tuntuu ylivoimaiselta? Juu ei kiva vaiva! Ja miksi se muuten tulee yleensä aina täysin yllättäen? Mulla ei ainakaan ole mitään ennakkovaroitusta…yhtenä aamuna tai yönä vaan herään siinä jäätävässä jumitilassa! Ja sitten yhtä ihmeellisesti se vaan katoaa pois…Ja lääkekokoelmasi näyttää hyvin samalta kuin omani!
Juu. Ei ole kyllä kivaa. Tai just se, että kun päätä alkaa särkeä, ei loppua tunnu tulevan. Kipu vaan vaihtelee ”perussärystä” migreeniin..
Aika jännä, jos sullakin tommonen jumin tunne! Aika vähän tunnen ketään migreenipotilaita, niin ei ole tullut ns. vertailtua särkyjä. Saati, että joku tunnistaisi lääkesatsin tutuksi. 😀
Ja kyllä. Vaikeinta tässä päänsärkyasiassa on lapsen kanssa yksin kotona oleminen. Tunnit matelevat ja tuntuu, ettei mikään huvita. Tulee äkäiltyä pienellekin paljon turhemmista asioista. Lisäksi kun päänsärkyjä on niin usein, niin ei niistä jaksa kenellekään edes sanoa. Tuntuu tyhmältä valittaa päivä päivältä samasta asiasta, vaikka särky itselle onkin aina yhtä totta. Siihen tavallaan tottuu, mutta omaa käytöstä se myös muuttaa särkypäivinä. Siksi pitäisi aina muistaa sanoa, että taas se on päällä. Helpottaa muita ymmärtämään omaa omituista tai kiukkuisempaa käytöstä.