Raskausviikko 30, helmikuu 2022: raskaus ja lonkkakipu. Ja 1kpl migreeniauroja.
Jotain pientä uutta aina jokaiseen raskausviikkoon, eiks joo??
Iskias yllätti – raskaus ja lonkkakipu
Olen kärsinyt pahoista selkäkivuista siitä asti, kun olin 19. Kivut olivat kakskymppisenä säännöllisesti n. 3kk välein luokkaa: konttaan vessaan kolme päivää, kunnes selkä paranee kokonaan noin viikossa ja on sitten täysin kivuton.
Kaikki muuttui esikoisen syntymän jälkeen. Neljä kuukautta synnytyksestä jouduin selän takia ensin viikoksi sairaalaan, sitten kahdeksi viikoksi kuntoutukseen ja lopulta olin sairaslomalla (vanhempainvapaasta) nelisen kuukautta.
Lue lisää keikastani sairaalassa Markuksen näkökulmasta
Tuon jälkeen vasemman jalan lonkkakipu jäi päälle, ja monista fyssareista, osteopaateista, fysiatreista, naprapaateista, hieronnoista huolimatta se ei ole kadonnut siitä mihinkään. Suurimman avun olen nyt saanut oikean jalan korokkeesta, jonka ansiosta pitkien matkojenkin käveleminen onnistuu lähes kivutta.
Mutta se selkä! Suoraan selkään johtavaa selkäkipua en ole kokenut yli kahteen vuoteen! Otan paaaaljon mieluummin jatkuvan pienen lonkkakivun, kun henkeäsalpaavan selkäkivun. Ikäänkuin näiden väliltä saisi valita..
Noh, nyt heräsin sitten eilen aamulla, nousin sängystä (perinteinen) ja tunsin lamauttavan iskun vasemmalla lonkassa/selässä. Jäin kiltisti makaamaan. Olin jo täysin unohtanut miltä tuo tuntuu.
Maatessa tunsin myös, ettei mikään mennyt pahemmin rikki ja nousin varovasti ylös. Pystyn kävelemään, jee!
Lonkka kipeytyi pikkuhiljaa enemmän päivän aikana, mutta kipu ei onneksi äitynyt sellaiseksi, että olisin tarvinnut kipulääkkeitä. Vain liikettä ja lepoa vuorotellen. Ja varovaisuutta liikkeissä.
Aamulla herätessä lonkka oli toodella herkkänä, mutta sanoisin, että valtakunnassa kaikki hyvin! Edelleen, lonkkakipu on niiin paljon parempi kun selkäkipu!
Lonkka oli kipeä muutaman päivän, mutta asettui sitten perinteiseen olotilaan. Tunnen olevani onnekas!
Migreeniaura – kun katsoisi maailmaa värisevän harson läpi
Viikon seuraava elämys: Kivuton migreeni. Pelottavaa, täysin oman huomion vievää, mutta miellyttävän lyhytaikaista. En ole siis koskaan ennen elämässäni nähnyt migreeniauraa, mutta nyt, raskausviikolla 30 sain sellaisen kokea.
Olimme Markuksen kanssa kuvauskeikalla paikassa, jossa oli paljon valoja ja peilejä. Mulla oli alusta asti jotenkin huono olo, ajattelin, että se ehkä johtui toppatakista, ja mahakin tuntui raskaalta.
En olisi millään jaksanut kuvata. Silmän siristeleminen etsimen läpi tuntui mahdottomalta. Lisäksi jotenkin ahdisti ja halusin vain pois.
Mietin että Markus varmaan ajatteli, että etkö nyt sen aikaa jaksa keskittyä, että saadaan tämä pieni homma alta.
Noh, saatiin kuvat otettua, ja mietin johtuuko huono olo syömättömyydestä tai kahvittomuudesta, kun en ollut aamulla syönyt kuin banaanin ja kahvi oli juomatta.
Lähdettiin siis etsimään ruokapaikkaa, ja käytiin muutamassa paikassa katselemassa ruokalistoja. Tuntui edelleen siltä, etten pysty keskittymään edes siihen ja tuntui vaikealta edes katsella ruokalistoja. Päädyttiin lopulta yhteen ruokapaikkaan ja menin istumaan pöytään.
Paikallaan olo sai keskittymään siihen, mitä näen, ja tuntui että valot välkkyvät silmissä ja en saa kohdennettua katsettani. Tuntui, että oli kauhean kirkasta ja sitten katseeni alkoi tavallaan tarkentua siihen mitä näen oikealla silmällä. Puolikaaren, jonka ulkoreunalla oli sahalaitakuvio. Se välkkyi suoraan oikean silmän edessä.
Todella pelottavaa. Onneksi Markus oli mukana, ja olimme julkisella paikalla.
Aura oli aika nopeasti ohi
Pikkuhiljaa kuvio siirtyi ensin sivulle, lopulta vähän niinkun jakaantui kahteen ja painui sekä silmän sivusta että alhaalta pois. Tähän kului aikaa yhteensä joku 20 minuuttia. Sitten se oli ohi.
Jäin miettimään, kannattaisiko migreenilääke ottaa nyt, kun kuulemma tämä olisi se tilanne, jossa se pitää ehdottomasti ottaa, jos haluaa sen auttavan särkyyn.
Varsinaista särkyä ei kuitenkaan alkanut kuulua, ja mietin meneekö tämä nyt kuitenkin vain jonkin asteisen näköhäiriön piiriin.. En tiedä.
Iltapäivän aikana pääni herkistyi perinteiseltä migreenipuolelta. Eli auran näin oikealla puolella, mutta pää oli hellänä vasemmalta. Ja pää ei siis kipeytynyt, vaan oli hellänä. Vähän niinkuin päivä pahan migreenikohtauksen jälkeen.
Noh. seuraavana päivänä alkoi migreeni, ei kuitenkaan kovin pahana, ja kesti kolme päivää.
Onko joku teistä kokenut ensimmäisen aurallisen migreenikohtauksensa raskausaikana?
Tai onko siellä muita raskauden jälkeisestä selkä- tai lonkkakivusta kärsiviä?
// M-E
Lue lisää edellisestä raskausviikosta 29: Miten elämä voi olla näin ihanaa ja helppoa?
