Kylläpä on aika mennyt nopeaan. Nyt mennään jo rv 23 ja mitään ”en ole ehtinyt” kirjoittelemaan.
Kirjoittelin alkuraskauksista kertovassa postauksessa pohjalla olleesta mielialastani. Tai en tiedä onko matala mieliala kovinkaan kuvaava sana. Enemmänkin tunsin kääntyneeni sisään päin syvään hiljaisuuteen. Huomasin olevani enemmänkin omissa ajatuksissani, kuin läsnä.
Mieliala noussut selvästi
Onkin hämmentävää miten jyrkkään nousuun mieliala lähti viikoilla 11-12. Markus tokaisi tuossa muutama viikko sitten, että ”oot ollu viime aikoina paremmalla tuulella, kuin vuosiin.” Noh. Mitä tuohon nyt sanoisi. Kuulostaa parisuhdekriisiltä, jos miettii menneitä vuosia. Heh.
Hieman ennen mielialan nousua, loppui pahoinvoinnin tapainen, josta kärsin pari-kolme viikkoa. Tai rehellisesti, en voi sanoa juuri kärsineeni, mutta toki koin muutoksen normaaliolooni. Aika moni ruoka ei siis maistunut, ja teki mieli syödä melkein koko ajan. Nyt tekee myös mieli syödä koko ajan, ja kaikki maistuu. Olo on siis normaali. Olen oma itseni.
Väsymys on helpottanut, muttei loppunut. Hemoglobiini oli laskenut 15-20 pykälää ja ferritiini oli 25. Aloitin raudan mättämisen ja tuntuu, että olo olisi hieman kohentunut jo kolmessa viikossa. En esimerkiksi hengästy yhden kerroksen rappusten nousemisesta.
Riittävästi lepoa
Voin tällä hetkellä siis erinomaisesti. Oloon voinee vaikuttaa sekin, että Markus on lomalla ja olemme tätä kirjoittaessani koko perhe matkalla. Ollaan nukuttu joka yö varmaan 10h. Markus huolehtii lapsen perusjutut ja saan itse lomailla enimmästä nostelusta ja vaipanvaihdosta. Vaihtelu virkistää.
Mitäs muuta meille kuuluu? Toissa viikolla oli vauvaneuvola ja juuri ennen matkaa rakenneultra. Kaikki oli onneksi hyvin ja oli ihanaa nähdä pieni ihme uudelleen. <3 Hän kasvaa juuri viikkojensa mukaisesti. Jännä, sillä esikoinen oli aina muutaman päivän jäljessä. Ja hän on sekä vauvaneuvolan että lastenneuvolan käyrillä kasvanut kuitenkin ikäisiään huomattavasti nopeammin.
Liikkeet alkaa tuntua
Ensimmäiset liikkeet tunsin rv 12+4 (uskoo ken tahtoo, en usko itsekään), ja siitä asti liikkeitä on tuntunut enenevässä määrin. Viikolla 16 kuperkeikat, tai yksiön seinien laajennusyritykset tuntuivat jo kovina muljahteluina. Rv 18 tuntui, kuin pieni käsi olisi muutamaan otteeseen kahmaissut kohdun seinämää pitkin. Nyt meno on iltaisin jo aivan villiä ja liikkeet näkyvät selkeästi mahan päälle. Yhteiset hetkemme vietämme siis ennen nukahtamista, toinen toisiamme kuunnellen. Sama kuin esikoisen kanssa.
Jännää on se, että liikkeet ovat kovin erilaisia, kun mitä tunsin esikoiselta. Esikoinen aloitti liikkumisensa Roomassa (yep, pizza&jäätelö) ja liikkeet tuntuivat alussa kevyiltä suonenvedoilta. Tällaisia tuntemuksia ei ollut nyt lainkaan.
Tämä nykyinen tyyppi sen sijaan on ollut liikkeissään jotenkin voimakkaampi alusta asti, mutta liikkumista on ollut alussa enemmänkin harvakseltaan. Näillä viikoilla tuntemukset ovat olleet jo hyvin samanlaisia.
Maha tuntuu tässä raskaudessa kasvaneen nopeammin. Tai ehkä vällyä päällä on sen verran enemmän. Kohtu on kasvanut mielestäni kovempaa vauhtia ylöspäin ja aina syömisen jälkeen maha on valtaisa. Ihan kun olisin raskaana. Sama toki viime kerralla, muttei näin aikaisessa vaiheessa. Olinpa ekassa raskaudessa toki fyysisestikin paljon paremmassa kunnossa.
Olemme siis matkailleet ympäri Amerikkaa viimeiset puolitoista viikkoa. Reissussa kaikki on tähän asti mennyt mahtavasti. On ihana kun saa kävellä paljon ja aina edessä ovat uudet maisemat. Niin selkäni kuin silmäni nimittäin rakastavat kävelemistä. Välillä nopeasti istumasta noustessa mahaan saattaa vähän sattua, mutta muilta kivuilta olen onneksi säästynyt. Vedetään reissu loppuun samaan tyyliin!
