Raskausviikko 35, maaliskuu 2022: Puolison rooli raskausaikana
Tässä raskaudessa tuntuu, että olen ollut odotuksessa aika yksinäni. Tiedän, että pitkälti on ollut kyse omasta haluttomuudestani puhua raskaudesta alkuraskauden epävarmoina aikoina. Ja toisaalta siitä, että ensimmäisen raskauspuolikkaan elin vuoropuhelussa päänsäryn kanssa. Koronarajoituksista puhumattakaan..
Raskauden puolivälin jälkeen ja lopussa olisin kuitenkin kaivannut enemmän jakamista.
Ehkä jäin jumiin omaan yksinäisyyteeni, eikä Markuksellakaan ole ollut resursseja avata yhteyttä.
Seuraavassa pohdintaa aiheesta niin nykyisestä kuin aiemmistakin raskauksista.
Puolison kiinnostuksella raskautta kohtaan on suuri henkinen merkitys
Ensimmäisessä raskaudessa Markus tuntui olevan melkoisen kiinnostunut raskaudesta. Kuvaisin hänen olleen jopa harkitun innokas odottaja verrattuna itseeni.
Itse olin kovin pelokas, enkä uskonut raskauteen tai sen onnistumiseen ennen kuin reilusti puolivälin jälkeen. Varmaan omalla asenteellani söin osan Markuksen innostuksesta uutta vauvaa kohtaan. Syötin sekä hänelle että itselleni negatiivisia skenaarioita. En halunnut huomiota ulkonäköni muuttumisesta, enkä halunnut suunnitella tulevaa kovinkaan tarkasti. Olin erityisesti alkuraskauden todella herkillä.
Tämä harmittaa minua nyt. Ja mietin, kuinka paljon myöhempien raskauksien innostuksesta laimensin ensimmäisen raskauden lyttäämisellä ja suoranaisella itseinholla.
Jälkiviisaus, se on sitä parasta viisautta.
Lue lisää: alkuraskaudet ja fiilikset
Toisen raskauden ajatteluun taas ei tuntunut olevan samalla tavalla aikaa, sillä läsnäolon vei esikoisemme. Muistan itse kuitenkin nauttineeni raskaana olemisesta niin henkisesti kuin fyysisestikin eri tavalla kun ensimmäisessä raskaudessa. Olinhan kovasti toivonut meille vauvaa ja esikoiselle pientä sisarusta. Samaisesta syystä (ja varmaan koronattomuuden takia) en kokenut olevani niin kovin yksin. Elin raskautta erilaisessa hurmassa.
Muistan kuitenkin miettineeni, että jos vauva onkin meidän viimeisemme, niin aika paljon harmittaa, ettei Markus ole nyt lainkaan samalla tavalla mukana hommassa kuin ekalla kerralla. Tuntui, että Markukselle vajaan vuoden kestävä raskaustarina oli tyyppiä: Raskaustesti, neuvolat ja sitten synnyttämään. Tämä on aika kärjistetysti sanottu, mutta koin asiasta melko suurta pettymystä myös jälkeen päin.
Tiedän, että tarinalle on kuitenkin myös toinen näkökulma, joka on hyvin erilainen kuin omani.
Mitä olen tehnyt osallistaakseni isän odotukseen? – puolison rooli raskausaikana
Tiedän meidän tehneen perheenä erityisen paljon asioita sen eteen, ettei vauvan odottaminen olisi vain minun juttuni. Se oli minulle ensimmäisessä raskaudessa suuri missio, ehkä siksikin, että olin hyvin pelokas (vai realisti?) ja pahin pelkoni koko raskautta ja synnytyksen jälkeistä aikaa kohtaan oli yksin jääminen.
Ihan lähellä on ollut liian monta tapausta, jossa perheenäiti hoitaa lapsia 24/7 isän ulkoistaessa itsensä täysin perhe-elämästä. Tiedän, että luonteelleni sellainen ei käy ja halusin kuitenkin perheen pysyvän kasassa, kun sellainen on kerran lähdetty perustamaan.
Otinkin alusta asti sen tyylin esimerkiksi neuvoloissa, että jos on mahdollista, että Markus vastaa terveydenhoitajan kysymykseen, niin annan hänen puhua ensin. Jos asia koskee suoraan vain minun tuntemuksiani, niin silloin vastaan minä.
Mielestäni tämä on edelleen erinomainen tapa saada kumppani mukaan neuvolakeskusteluihin.
Kohta on siis takana on jo kolme raskautta ja Markus on tainnut jättää kaikkina näinä vuosina pari kolme äitiysneuvolaa väliin. Sanoisin siis että hän on ollut 90-95% mukana, aktiivisena ja keskustelevana osapuolena. Markuksen aktiivisuus riippuu tietenkin myös neuvolan henkilökunnasta ja heidän tavastaan toimia isän läsnäollessa.
Itselleni nämä neuvolakeskustelut ovat olleet tärkeitä juuri ”sen jonkin ylimääräisen” jakamisen suhteen. Kun ulkopuolinen kysyy asioita Markukselta, saattaa minullekin avautua joku uusi asia ja näkökulma perhe-elämäämme.
Erityiset kiitokset haluan lähettää Tampereelle Hervannan äitiysneuvolaan, joka oli neuvolamme esikoisen raskausaikana ja ensimmäisen puoli vuotta vauva-aikaa. Koimme noina aikoina suuria tunteita suuntaan, jos toiseen ja tuntui siltä, että neuvolan henkilökunta todella eli niitä täysillä meidän mukanamme. Saimme sieltä loistavat lähtökohdat vanhemmuuteen niin monin tavoin <3
Esikoisen jälkeen yhteyden muodostaminen puolisoon hankaloituu – puolison rooli raskausaikana
Vaikka olemme tehneet paljon asioita sen eteen, että raskausaika ei jäisi vain odottavan äidin kokemukseksi raskaudesta, tuntuu, ettemme näissä viimeisimmissä raskauksissa ole täysin onnistuneet. Ehkä kommunikaatio takkuaa, tai elämässä on vaan niin paljon enemmän huolenaiheita? Molempien ajatukset liikkuvat omia reittejään kohtaamatta.
Markus on arkisin töissä ainakin 8h päivässä, ja on etenkin viime aikoina jatkanut työntekoa usein tuonkin ajan jälkeen. Loppuillan huomion vievät lapset ja kotihommat. Etenkin raskausaikana lasten kanssa puuhailu ja kodin ylläpito kaatuu iltaisin kirjaimellisesti hänen niskaansa. Tai ainakin tämän raskauden alussa kävi näin.
Lue lisää: Raskaus voi olla kriisi parisuhteelle
Itse taas olen raskaudessa kiinni 24/7. Oli vauva syntynyt tai ei, tavalla tai toisella se ilmoittelee itsestään minulle jatkuvasti. Elän vuoropuhelussa vauvan kanssa.
Arki rullaa päivästä toiseen painollaan ja tuntuu, että meistä kumpikaan ei ole kykenevä pysäyttämään aikaa toiselle. Minun elämäni mullistuu kasvavan mahan myötä tuntuvasti jokaisella ohikiitävällä sekunnilla ja tuntuu, että Markus elää vieressä oman päänsä sisällä ja lasten kanssa omaa erillistä elämäänsä.
Ei ole helppo yhtälö.
Mutta onneksi tiedämme, että helpompiakin aikoja on vielä edessä. Koen, että meidän vahvuutemme parisuhteessa on muodostaa yhteys uudelleen nopeasti, kun sille saa aikaa.
Mitä sitten olisin kaivannut? – puolison rooli raskausaikana
Vaikea edes muotoilla mitä olen raskausaikoina jäänyt kaipamaan. Ehkä aktiivisempaa kommunikointia asiasta, josta vain minulla on konkreettista kokemusta.
Kysymyksiä raskauden etenemisestä ja siihen liittyvistä tunteista?
Vaikkapa yhteistä miettimistä siitä, miten synnytys mahtaa mennä? Ajatuksia siitä miten hän voisi osallistua siihen aktiivisemmin, kun tietää, mitä kivunlievitysmenetelmiä olemme kokeilleet, ja mitkä eivät ole toimineet. Olisko jotain uusia mitä voisi harjoitella? Synnytys on iso juttu, ja vaikka molemmat jo kokemuksesta tietävät, että siitä saattaa jopa selvitä, on se kuitenkin minun elämälleni mullistavampi juttu ja kaipaan siihen tukea.
Minkälaisia toiveita kummallakin on vauvan syntymän jälkeiseen aikaan?
Mistä unelmoit, kun mietit vauvaa?
Mutta, en tiedä kyselenkö tällaisia kysymyksiä sen enempää itsekään. En taida. Pyörittelen päässäni, mutta tuntuu, että lapset keskeyttävät jokaisen puolisoll suunnatun lauseen ja ajatuksen, toisen ajatukset ovat aina jossain muualla, tai korvanapissa tohottaa urheilupodcast. On vaikea pysäyttää toista miettimään asioita, jotka tuntuvat koskevan vain minua. Vaikka yhtä paljon niiden pitäisi koskettaa myös Markusta, kun kyse on raskaudesta ja yhteisestä lapsesta.
Enkä siis ole itse sen parempi. Minun silmieni edessä näkyy vielä Markustakin useammin jokin uutispalvelu tai Instagramin feedi. Ei minuunkaan ole helppo saada yhteyttä.
Mistä silti tiedän puolisoni olevan tässä mukana 100%?
En voi todellakaan ottaa kaikesta etukäteishuolehtimisesta krediittiä itselleni. Ehkä huolehdin konkreettisemmista suoraan vauvaa koskevista ostoksista, omasta olotilastani ja tulevasta synnytyksestä, mutta Markukselle täytyy antaa pisteet kaiken taloudellisen huolehtimisen suhteen.
Ja niin, oli se yksi ihan konkreettinenkin juttu: auto. Niin kliseistä.
Jo ennen raskautta meillä oli suunnitteilla autonvaihto. Kävi niin, että kummipoikani sai ajokortin ja he halusivat ostaa automme. Autokaupoille tuli siis kiire ja Markus otti asiakseen käydä läpi meille sopivat suuremmalle perheelle sopivat automallit. Takapenkille pitäisi mahtua kolme turvaistuinta ja olisi plussaa, jos takakontissa mahtuisi kuljettamaan myös isovanhemmat!
Lue lisää: Mistä hyvä perheauto – valinnan sietämätön vaikeus
Ja tästä voit vielä kurkata mihin autoon päädyimme!
Suunnitelmat vauvavuodelle valmiina, kiitos Markuksen
Markus on myös ekselöinyt perheemme rahat vauvavuoden aikana. Eli laskenut miten äitiys-, isyys-, ja vanhempainvapaat vaikuttavat kokonaistuloihimme, laskenut veroprosenttien muutokset jne. Asia, joka ei itseäni voisi tarkemmalla tasolla vähempää kiinnostaa. Hyi. Verotukseen ja kaikkeen kilpailutukseen liittyvät asiat ovat erittäin kaukana mukavuusalueeltani.
Ja olen muutenkin aika suurpiirteinen. Jos tiedän että talouteen tulee rahaa kuukaudessa pyöreästi 3000 ja lähtee pyöreästi 2000, niin luotan, että talous on kunnossa.
On silti tuntunut mukavalta, kun on nähnyt konkreettisesti sen, ettei tarvitse kantaa huolta vapaiden pitämisestä puolin tai toisin. Kaikki on suunniteltu etukäteen ja tiedän että pärjäämme.
Markus myös pyysi minua miettimään etukäteen miten jakaisimme vanhempainvapaat, missä vaiheessa hän pitäisi isyysvapaita, haluaisinko mennä töihin jossain vaiheessa jne.
Olemme esimerkiksi jo kahden lapsen kohdalla kokeneet, että isyysvapaita ei ehkä kannata sijoittaa ensimmäisille viikoille synnytyksen jälkeen. Meidän vauvamme ovat nukkuneet nuo viikot sikiunta vain syöden nopsaan välissä, joten isälle tarkoitetusta vapaasta on huomattavasti enemmän hyötyä vauvan kolmannella elinviikolla. Siinä vaiheessa olen itse jo alkanut olla aika väsynyt yöherätyksiin ja apukäsistä on enemmän hyötyä.
(Mutta en silti vaihtaisi esikoisen kohdalla pidettyjä vapaita mihinkään, oli ne ekan kohdalla niin spessuja ihmettelyn viikkoja!)
Olemme saaneet yhdessä aikaan summittaisen suunnitelman ensi vuoden vapaista, mikä on rukattavissa, mutta johon voi nojailla, jos siltä tuntuu.
Markus on siis hoitanut kaikki pitkän tähtäimen suunnittelua vaativat asiat, joihin erityisesti tässä raskauden ekalla puoliskolla minusta ei olisi millään ollut. Hyvä että sain suunniteltua kengän nauhojen kiinnityksen ulos lähtiessä..
Miten teillä on menneet raskausajat puolison kanssa?
Kuulostaako kirjoitteluni tutulta?
// M-E
Lue edellisestä raskausviikosta 34: Liikuntaa raskausaikana – 3 raskautta
