Pipsa Possu – Miksi Isäpossun mahalle nauretaan?

Tällä kertaa lastenohjelmista pureskeluun pääsee Pipsa Possu.

Tämä on meille se kaikista tutuin lastenohjelma, jonka tuotantokaudet ovat pyörineet meidän telkkarissa aika monta kertaa ympäri.

Pipsa Possun perhe
Pipsa Possun perhe on tullut meille tutuksi viimeisen parin vuoden aikana.

Pipsa Possu oli portti lastenohjelmien maailmaan

Vanhempi tyttömme aloitti tutustumisensa lastenohjelmiin Pipsa Possusta joskus alle kaksivuotiaana, ja jäi sille tielleen. Hän tykkäsi siitä heti, ja melko pian olimme tilanteessa, jossa hän olisi voinut katsoa sitä ihan niin paljon kuin vain hänen antaisi sitä katsoa.

Emme katso telkkaria ”perinteisesti” käytännössä ollenkaan, eli suorana lähetyksenä. Myöskään aikuiset ei meidän perheessä katso telkkaria kun lapset ovat hereillä. Tuskin koskaan muutenkaan.

Lastenohjelmille on muodostunut melko maltillinen rooli vanhemman tyttömme kotiarjessa. Hän saa tyypillisesti katsoa korkeintaan kerran päivässä jonkin aikaa. Matkoilla ynnä muissa erikoistilanteissa lastenohjelmilta on tietenkin otettu paljon apua vastaan. Yksivuotiaamme ei katso mitään ohjelmia. Häntä ne eivät vielä kiinnosta.

Kolmas ikävuosi, eli ajanjakso toisista synttäreistä kolmansiin, oli Pipsa Possun kyllästämä. Sitä leikittiin ja muisteltiin päivittäin. Meillä oli monenlaisia siihen liittyviä leluja ja kirjoja.

Ensimmäinen lapsi sairastaa: ”Jos sitä muutaman jakson katsoisi Pipsa Possua”
Toinen lapsi sairastaa: ”Jos sitä muutaman tuotantokauden katsoisi Pipsa Possua”
Koti-iskä88

Kaksivuotiaan suosikkisarjasta: Isäpossu
Pipsa Possun hahmot ovat tulleet tutuiksi myös leikeissä

Tyttömme osaa kaikki Pipsa Possun jaksot varmaan ulkoa. Itse olen nähnyt tai kuullut ne melkein kaikki jollain tasolla, mutta en kuitenkaan kovin monesti ole niitä ajatuksella katsonut läpi. Olenhan ollut katseluaikana usein joko töissä tai sitten tekemässä jotain muuta kotihommaa ja seuraillut siinä sivussa.

Mielestäni Pipsa Possu on sarjana hyväntuulinen ja turvallinen lapselle, mutta tosi hauska myös aikuisille. Hahmot ovat huvittavia, ja tarinoihin sisältyy myös aina jotain aikuisten läppää. Tästä plussaa tekijöille!

Aikuisten maailma lasten silmin

Erityisen hyvin on jäänyt mieleeni jakso, jossa Pipsa ja Jyri pääsevät Isäpossun mukaan hänen työpaikalle. Isäpossu esittelee ylpeänä toimistonsa, jossa hän tekee kollegoidensa kanssa ”tärkeitä töitä”.

Yksi heistä leimaa papereita, toinen piirtää tietokoneella kuvioita ja tulostaa niitä, ja itse Isäpossu piirtelee ja ratkoo tussitaululla jotain mystisiä kaavoja. Tämä oli siis se miltä se Pipsan ja Jyrin mielestä näytti.

Oli vielä pakko googlata mikä se Isäpossun työnkuva oikein onkaan, ja kävi ilmi että hän on rakennusinsinööri. Yhdessä jaksossa hän tosiaan oli suunnitellut kokonaisen talon, joka sitten rakennettiin hänen piirustuksiensa mukaan!

”Rauhaa toivomme, maailmaan…!”

Toinen aivan uskomaton viittaus aikuisten maailmaan on jakso, jossa leikkikoululaisilla on kansainvälinen päivä, ja he pukeutuvat eri maiden edustajiksi. Jokainen lapsi edustaa jotain maata, ja on pukeutunut sille maalle tyypilliseen asuun.

Ennen pitkää kerhon pihalla tulee kuitenkin pientä kinaa, kun kaikki eivät mahdukaan yhtä aikaa hiekkalaatikolle. Kun opettaja Madame Gazelle saapuu paikalle ihmettelemään mistä älämölö johtuu, niin joku selittää tohkeissaan, että ”Yhdysvallat, Venäjä ja Espanja ja Kreikka eivät mahdu samalle hiekkalaatikolle!”

Tämä alkaa ehkä jonkun mielestä olla jo hyvän maun rajoilla, mutta onpahan aikuisillekin jotain…!

Pipsa Possun hahmot
Pipsa Possulla on monenmoisia ystäviä.

Pipsa Possun kyseenalaistettavat

Kuten varmaan kaikista lastenohjelmista, myös Pipsa Possusta löytyy omat heikot puolensa. Tässä muutamia huomioita.

Isäpossulle nauretaan ja viitataan hänen isoon mahaansa.

On vaikea ymmärtää, miksi jopa tässä hyväntuulisessa possusarjassa naureskellaan jonkun isolle mahalle! Negatiivisen huomion kiinnittäminen ulkonäköön, ja varsinkin viittaaminen siihen, että joku on liian lihava, on aika nou nou.

Pitääkö lapsille tuputtaa aivan pienestä pitäen, että joku on liian iso, ja liian iso on hauska juttu, jolle saa nauraa?

Isäpossua laitetaan useasti muutenkin vähän halvalla. Hän on hieman samankaltaisessa roolissa kuin aiemmassa postauksessa parjaamani Miina ja Manu -kirjojen Manu.

Vähän liian usein Isäpossulta ei homma onnistu, ja sitten Äitipossu vähän hihittelee yhdessä lastensa kanssa Isäpossun osaamattomuutta. Toisaalta vastineeksi Isäpossulla on myös paljon upeita saavutuksia, jollaisiin ei muut yllä, kuten kuralätäkköhypyn maailmanennätys!

Isäpossu kylvyssä
Isäpossu on hyväntahtoinen ja lempeä, joten on inhottavaa kun häntä pannaan halvalla!

Pipsa Possun perheenjäsenet ovat aikalailla tiukasti kiinni perinteisissä sukupuolirooleissa

Tämäkään ei ole kovin räikeää tai häiritsevää, mutta pidemmän ajan kuluessa alkaa pistää silmään, miten perinteisellä kaavalla Pipsan perhe on roolitettu. Isäpossu käy töissä, Äitipossu hoitaa kotia. Pipsa tykkää vaaleanpunaisista yksisarvisista ja Jyri dinosauruksista ja leikkiautoista.

Ei näissä ole sinänsä mitään pahaa, mutta laittaa mietityttämään, pitääkö lähtökohdan olla aina se perinteinen. Malli kun ei vastaa enää kaikilta osin nykyaikaa tai tulevaisuutta, johon lapset leikeissään valmistautuvat.

Äiditkin käyvät töissä. Kaikki lapset tykkäävät kaikenlaisista väreistä ja saavat olla kiinnostuneita kaikenlaisista asioista. Sukupuoli ei aseta nykymaailmassa rajoja kuten ennen.

Tosin ainakin yhdessä jaksossa Äitipossu tekee töitä tietokoneella kotona. Isäpossu on sillä välin keittiössä ruuanlaitossa, ja yrittää pitää lapset pois häiritsemästä Äitipossua, koska hän tekee vuorostaan ”tärkeitä töitä”. Isäpossu ei kylläkään onnistu siinä, vaan aika pian Pipsa ja Jyri ovat äitipossun etätöiden esteenä.

Tämän jakson lisäksi en ole nähnyt tai kuullut muuta Äitipossun työnteosta, joten joko olen jäänyt jostain paitsi, tai sitten hän tosiaan on kotiäiti.

Pipsa Possun perhe ja muutkin hahmot on värikoodattu aika konservatiivisesti. Mutta kun kuvissa on mukana paljon hahmoja, värikirjo sekä vaatteiden että hahmojen ”ihonvärin” osalta on varsin mukava.

Pipsa Possun perhe
Pipsa Possun perhe ja sen värikoodaus (Jyri kahtena kappaleena).

Pipsa Possu on turvallinen, hauska ja opettavainen

Pipsa Possu on kokonaisuudessaan todella hyvin tehty sarja. Siinä on monia eläinhahmoja, joilla on jokaisella omat vahvuutensa ja jotka ilmaisevat itseään monipuolisesti.

Sarja on hauska sekä lapsille että aikuisille. Sarja myös opettaa lapsille paljon ihan oikeitakin asioita esimerkiksi tieteestä!

Sarjassa esiintyy Eetu Elefantti, joka on hirveä tietoviisas vähän kaikissa asioissa. Hän osaa mm. luetella planeettojen nimet, josta ne tarttuivat aikanaan meidänkin kaksivuotiaan repertuaariin. Ei huono!

Nyt yli kolmevuotiaana Pipsa Possun seura edelleen kyllä maistuu, jos siihen annetaan mahdollisuus. Mutta viime aikoina ehdottomasti suurimman palan mielenkiinnosta on haukannut Ryhmä Hau!

Siitä lisää tulevassa postauksessa!

Tykätäänkö teillä Pipsa Possusta?

// Markus

4 vastausta artikkeliin “Pipsa Possu – Miksi Isäpossun mahalle nauretaan?

    1. Pupu Tupuna on itsellekin tuttu, mutta en ole vähään aikaan niitä lukenut. Mikäs siinä oli kauheutta?

  1. Hep! Täällä myös Pipsa possu on suosikki joka aika paljon pyörii arjessa. Meidän eskari tosin pohtii tuota työpaikka jaksoa joka kerta, että ei ole kovin kohteliasta sanoa muiden kuullen kenen työ on kivointa:) kuulema muille tulee paha mieli. 🙂 isoveljet ovat opettaneet myös meidän taaperoille tämän ohjelman ja hänkin osaa pyytää possua tv:stä… ?

    1. Hyvä pointti tuokin, onhan jokaisella kuitenkin se joku oma juttu ja erikoisala jossa on hyvä tai josta ehkä työssään pitää ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *