Näin parisuhteemme muuttui lasten myötä

Markus:
Kaikki perheelliset ovat sen kokeneet, ja lapsia haluavat pariskunnat sitä ehkä miettivät:
Miten parisuhde muuttuu lasten saamisen myötä?

Tässä jutussa pohdiskelen meidän kokemustemme kautta aihetta. Mitä parisuhde oli ennen, ja mitä mitä se on nyt kahden lapsen jälkeen? Mistä on jouduttu luopumaan, mitä on tullut lisää?

parisuhde lasten jälkeen

Aika ennen lapsia

Ennen lasten saamista suhteemme oli varmaan sellainen ihan tavallinen, mitä nyt ihmisillä yleensäkin on. Opiskeltiin ja tehtiin töitä, harrastettiin sekä tahoillamme että yhdessä.

Matkailtiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Matkoja oli paljon, sillä molemmat halusimme sijoittaa itseemme ja uusiin kokemuksiin.

Perustimme yhteistä kotia opiskelijaboksissa, ja haaveilimme yhteisestä omistusasunnosta. Iltaisin katsoimme Netflixiä tai kokosimme palapeliä. Kyllä, ihan oikeasti kokosimme!

Kinastelimme ajankäytöstä. Minun harrastukseni vei paljon aikaa ja huomiotani. Harrastin intohimoisesti. Käytin siihen lähes kaiken saatavilla olevan vapaa-ajan.

Olin myös vastavalmistunut ohjelmistoalalle, mutten kuitenkaan vielä ollut unelmatyössäni. Haluja oli siis harrastaa myös tietokoneella. Koneella istuminen ei tunnetusti ole mikään maailman paras parisuhdetta vahvistava voima.

Suhteemme sai joskus kiehumaan myös menneisyyden haamut sekä mustasukkaisuus. Myös yhteisestä historiastamme löytyi kipeitä asioita, joiden käsittely oli ollut pitkä prosessi. Päätepistettä näille asioille ei tuntunut löytävän sitten millään.

Tuntui, että kun yhdestä asiasta päästiin, niin esille nousi toinen. Ja sitten taas palattiin ensimmäiseen. Koimme silti olevamme rakastuneita ja onnellisia, sekä mielestäni myös erottamattomia. Meillä oli ennen parisuhteen virallistamistakin jo paljon yhteisiä kokemuksia. Kun sitten aloimme seurustella, tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Tämä oli meidän vahvuus. Puoliso oli jo valmiiksi paras kaveri.

Tapasimme ja aloimme seurustella vasta aikuisiällä. Siis sellaisella oikealla aikuisiällä, että 20-30 vuotiaana koettava kypsyminen ja itsensä etsiminen alkoi kummallakin olla jo tehtynä. Tutustuimme suoraan siis siihen ”parempaan versioon” toisistamme. Elämän koulussa jo marinoituun ja vähän pidempään kypsytettyyn.

M-E:llä on tapana sanoa, että ”Jos olisit tavannut mut parikymppisenä, sä olisit niin vihannut mua!”

Tiedä sitä sitten.

parisuhde lasten jälkeen
Nuoret rakastavaiset ensimmäisen yhteisen kotimme pihalla.

Ensimmäinen lapsi

Naimisiinmenostamme ei mennyt kovin kauan kun saimme uutisen ensimmäisestä lapsestamme. Hän syntyi puolitoista vuotta häiden jälkeen.

Me kumpikin halusimme lapsia noin niinkuin yleisellä tasolla, mutta kumpikaan emme olleet ihan vielä suunnitelleet että milloin olisi niiden aika. No nyt oli.

Jo pelkkä tieto lapsesta muutti jollain tavalla ajatusmaailmaamme sekä parisuhdettamme.

M-E varsinkin pelkäsi tulevaa. Hän koki jollain tavalla menettävänsä osan elämänsä hallinnasta sekä täysimääräisen itsemääräämisoikeutensa. Hänen oli nyt pakko ottaa rooli vauvan kantajana, synnyttäjänä, sekä kotona vauvan kanssa olijana.

Hän näki päässään kuvia ja skenaarioita tulevasta, jossa hän joko olisi kotiin yksin eristäytynyt erakko, tai vaihtoehtoisesti vajavainen vauvasta huolehtija. Hän koki että hänen elämäänsä pakotetaan nyt johonkin.

M-E sanoi minulle, että hän ei tule ottamaan vauvan hoitoa pelkästään omalle vastuulleen. Minä vastasin siihen, että haluan tehdä kaikkeni sen eteen, ettei näin kävisi.

Käytännössä asiat eivät ole kuitenkaan niin helppoja toteuttaa, kuin sanoa. M-E joutui kuin joutuikin ottamaan suurimman vastuun vauvan hoitamisesta kotona. Halusin osallistua kaikin tavoin, mutta töissä piti käydä, ja juuri unelmatyöhön kiinni päästyäni töistä pois jääminen pitkälle vauvavapaalle tuntui minulle vaikealta ajatukselta. Halusin jäädä, mutta pidin myös työstäni niin, ettei asian kanssa ollut minulla kiirettä.

Lopulta meidän epäonneksemme, ja osittain myös tasa-arvon onneksi, M-E joutui pitkälle sairaslomalle ja minun oli pakko jäädä pikaisesti viideksi kuukaudeksi pois töistä hoitamaan vauvaa.

Lapsen myötä rakkauden teot muuttivat muotoaan. Ennen saatoimme yllättää toisemme vaikka tekemällä ruokaa, antamalla jalkahierontaa tai viemällä leffaan. Nyt suurin rakkaudentunnustus mitä toiselle saattoi sanoa, oli ”Mä voin syöttää yöllä.”

Rakkautta saattoi osoittaa samaten myös viikonloppuaamuna vauvan herätessä ennen kukonlaulua. Kumpi lakkaa ensin teeskentelemästä ettei ole herännyt vauvan ääntelyyn? Kumpi kömpii ylös sängystä ja menee jututtamaan vauvaa kolmeksi tunniksi ja antaa toisen sillä välin nukkua? Siinähän se oli tosirakkaus puntarissa.

Olimme kuitenkin hyvin samoilla aaltopituuksilla sen suhteen, että emme antaneet edes ajatustasolla mahdollisuutta sille, että alkaisimme kyseenalaistamaan parisuhdettamme vauvanhoidon tuomien haasteiden takia.

Elämäntyylimme ei muutenkaan ihan kauheasti muuttunut. Matkailimme myös lapsen kanssa. Harrastimme myös edelleen jonkin verran. Nyt yhteiset urheiluharrastukset saivat kuitenkin jäädä, ja piti mennä vuorotellen.

Aikaa vievä tavoitteellinen harjoittelu ja kilpaileminen samalla tavalla kuin ennen lasta oli minulle tästä lähtien mahdotonta. Etukäteen isolta uhraukselta tuntunut luopuminen oli lopulta luonnollinen siirtymä yhdestä elämänvaiheesta toiseen. Kaiken lisäksi jouduin jättämään kilparadat jo vähän etukäteen loukkaantumisen myötä. Niin ikävää kuin sairasvuoteeseen joutuminen olikin, se osui kyllä siinä mielessä hyvään saumaan, että jouduin hyvissä ajoin totuttelemaan ajatukseen elämästä ilman tätä kyseistä harrastusta.

Kokonaan en siitä joutunut sentään luopumaan, mutta kisat oli tältä erää nähty.

parisuhde lasten jälkeen
Ensimmäisen lapsen kanssa lähdössä sairaalasta kotiin. Melkein kaikki lapsiperhe-elämän ilot vielä edessä!

Toinen lapsi

Toinen lapsi saapui perheeseemme 2,5 vuotta ensimmäisen syntymän jälkeen. Tilanne oli toisaalta aika samanlainen kuin ekalla kerralla, mutta toisaalta aivan erilainen.

Jos parisuhteemme ja elämämme oli ensimmäisen lapsen kohdalla muuttunut täysin, toisen kohdalla etukäteen tuntui että juuri mikään ei muuttuisi. Se ei ehkä kuitenkaan täysin pitänyt paikkansa.

Nyt olemme saaneet huomata, miten kaksi lasta kuormittaa eri tavalla kuin yksi. Enää ei riitä että toinen meistä ottaa lapsen ja antaa siten toiselle aikaa, koska siitä jää jäljelle vielä yksi huolehdittava.

Taaperon huomionkipeys jotain niin valtavaa, että välillä on hankala saada keskusteltua vanhempien kesken yhtään mitään. Myös vauva on tällä kertaa tuntunut vaikeammalta pitää tyytyväisenä kuin ensimmäinen oli.

Voi olla että aika kultaa muistot, mutta moneen kertaan olemme ihmetelleet, miten vauva voi kitistä niin paljon. No oikeasti edes hänkään ei kitise vielä paljoa. Nukkuu yötkin ihan nätisti jo, yleensä noin yhden herätyksen taktiikalla!

Erona ensimmäisen lapsen vauva-aikaan olen myös kokenut, että M-E:n hermo kotona olemiseen lasten kanssa alkaa olla melko kireällä. Ekan kanssa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta nyt kun takana on 2,5 vuotta jo sitä samaa puurtamista, niin tuntuu että hänen on nyt helpompi polttaa käämit ja miettiä väliaikaista muuttoa timbuktuun, tai ihan minne vaan jossa saisi edes vähän kuultua edes omat ajatuksensa.

Ekan lapsen kohdalla myös oma aika saattoi olla helpompi täyttää niillä itselle rakkailla asioilla joita teki ennen lapsen saamista. Nyt kun takana on monta vuotta rajallista tai olematonta omaa aikaa, niin nämä asiat alkavat olla jo kovin kaukaisia. Vaikka saisitkin aikaa itsellesi, niin et enää ei välttämättä osaa käyttää sitä mielekkääseen tekemiseen. Voikin käydä vaikka niin, että pyörit ympyrää vaikka kännykällä, ja toteat lopuksi että siinä se oli ja mitään järkevää en tehnyt.

parisuhde lasten jälkeen
Nämä kaksi ihanuutta ovat tuoneet meille eloa elämään!

Ei enää pariskunta, vaan perhe

Olemme nyt nelihenkinen perhe. Parisuhde lasten jälkeen ei voi olla enää samanlainen mitä se oli ennen lapsia. Eikä sen kuulukaan olla.

Nyt elämä koostuu suureksi osaksi lasten tarpeiden huomioimisesta ja kodin ylläpitämisestä. Ei voi olettaa, että parisuhdekaan olisi samanlaista kuin ennen lapsia.

Olemme saaneet mukavasti apuja isovanhemmilta silloin, kun siihen on ollut mahdollisuus. Pitkän välimatkan takia spontaani apu ei kuitenkaan ole mahdollista.

Kaupungin järjestämä kotiapupalvelu on mahdollistanut kotona olevan M-E:n pakolliset arjen menot.

Vasta vähän ennen toisen lapsen syntymää aloimme hyödyntää lapsenvahtia, jotta saisimme silloin tällöin muutaman tunnin yhteistä aikaa. Kynnys tähän oli meillä aika iso, sillä asiaan liittyy monta hankalaa steppiä. Mistä löytää luotettava lapsenvahti, jonka seurassa lapsi viihtyy? Sen suhteen meillä kävi hyvin, mutta tämäkin optio jäi toisen lapsen syntymän jälkeen toistaiseksi tauolle.

Kaiken tämän keskellä yritämme vaalia parisuhdettamme pienin teoin. Jokainen kosketus ja kaunis sana mitä saan M-E:ltä tuntuu tässä tilanteessa erityisen hyvältä.

Joskus saatan herätellä jonkun vanhan romanttisen muiston lähettämällä M-E:lle jonkun vanhan kuvan meistä. M-E soittaa yhdessä taaperon kanssa minulle välillä videopuhelun kesken työpäivän. On kiva kuulla päivän kuulumiset ja nähdä lapset. Kuvat ja videot lapsista ovat myös aina hellyttäviä ja piristävät päivää.

Kommunikaatioyhteys minun ja vaimoni välillä saattaa olla vähän heikentynyt, jonka näen parisuhteemme suurimmaksi uhaksi. Tähän on syynä siis se, että sellaisia rauhallisia hetkiä ei enää ole, jolloin voisimme olla vaan ja keskustella ajatuksella.

Nykyään kun sanon M-E:lle jotain, vastaus on entistä useammin ”En kuullut yhtään mitään mitä sanoit.” Vauva huutaa nälkäänsä ja taapero kiljuu vaikka vieressä huomiota ja hakkaa samalla kirjalla päähän. Siinä tilanteessa minä useimmin luovutan keskusteluyritykseni. Jutellaan joskus myöhemmin. Niinpä. Eli ei jutella.

M-E:n mielestä hän on onnellisessa parisuhteessa, mutta luulee että minun mielestä meillä on ongelmia. Minun mielestäni meidän haasteemme on yksinkertaisesti parisuhteen siirtyminen sivummalle lasten tieltä. En koe että meillä olisi sen enempää ongelmia kuin aiemminkaan, mutta välillä mietityttää, että kuinka syvälle muiden asioiden alle se meidän välillämme ollut romantiikka on piiloutunut. Että saa kaivella pitkään että löytää sen. Mutta kyllä se siellä edelleen on, sekin on muutamaan otteeseen todettu.

❤ Markus

parisuhde lasten jälkeen
Eipä ollut tähän aikaan tietoa vielä mitä tuleman pitää. Tulisiko lapsia, milloin tulisi ja kuinka monta. Olimme vain me kaksi, omistettu toisillemme.

Mikä on sinun kokemuksesi, millainen on ollut sinun parisuhde lasten jälkeen?

2 vastausta artikkeliin “Näin parisuhteemme muuttui lasten myötä

  1. Tosi hauska ja mielenkiintoinen postaus! Mietiskelin vaan moneen otteeseen, että ”hehe, niinpä, näin se just on” ? Mutta helpottavaa kuulla, että näin on myös muilla!

    Meillä on kaksi tyttöä kohta 7v ja 2v2kk. Sä kommentoitkin mulle facebookissa tänään, kun julkaisin oman tarinani bloggaajat ryhmässä. Mutta tosiaan eipä parisuhde aikaa oikeastaan ole, vaan nimenomaan perheaikaa 🙂 keskustelut ovat lasten huutojen lomasta ja monesti liittyen niiden hoitamiseen tai kotihommiin. Vissii ne lapset joskus kasvaa isoksi ja aikuisillakin on aikaa! Nautitaan nyt näistä pienistä 🙂

    1. Kiitos kiitos!
      Samoin, helpottaa kuulla että muillakin on ihan samanlaista menoa 😀

      Ja vielä tuosta sinun tarinastasi pakko sanoa, että kyllä riipaisi kun lukaisin vielä blogiasi uudelleen…
      Mutta hyvää jatkoa edelleen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *