Paratiisi vai Helvetti – Kelpaanko tällaisena kuin olen?

Samuel Jyrinki, eli Herkkä mies, julkaisi vastikään esikoiskirjansa Paratiisi vai Helvetti.

Kuuntelin kirjan melko pian sen julkaisun jälkeen, ja kirjan sanoma kolahti minuun erityisellä tavalla.

Samuel Jyrinki: Paratiisi vai Helvetti kirjan kansikuva
Samuel Jyrinki: Paratiisi vai Helvetti. Kuva: Otava, Meeri Koutaniemi.

Mieskin voi olla herkkä

Muistan muutamia vuosia sitten, kun olimme aloitelleet tätä blogiamme, ja samoihin aikoihin skeneen oli ilmestynyt jollain tavalla omaleimainen nimimerkki Herkkä mies.

Samuel erottui heti massasta. Hän kertoi somejulkaisuissaan, miten mieskin voi olla herkkä ja arvostaa kauneutta. Miten mies voi olla mukailematta perinteistä maskuliinisuuden mallia, ja olla silti mies.

Ensiajatukseni tästä, eritoten hänen nimimerkkiinsä kiteytyen oli, että onko miehen herkkyydessä vielä nykymaailmassakin jotain erityistä? Miksi tämän puolen esiin tuominen on jotenkin olevinaan radikaalia?

Olen kokenut itse olevani herkkä. Herkkä tuntemaan, ajattelemaan ja arvostamaan kauneutta. Herkkä heittämään vanhat miehenä olemisen mallit tarvittaessa menemään, ja mukautumaan nykymaailman ihmiskäsitykseen.

Vai olinko?

Vääränlaisena uskonyhteisössä

Samuel raotti juuri silloin blogissaan pikkuhiljaa omia taustojaan. Muistan vielä kuinka hän julkaisi blogillaan kirjoituksen, jossa hän kertoi olevansa vanhoillislestadiolainen ja biseksuaali.

Tuo kirjoitus oli rohkea ulostulo hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Samuel kertoo kirjassaan, että kirjoitus levisi nopeasti hyvin laajalle ja sai suuren huomion. Se sai silloin myös minun huomioni.

En muista tarkkaan mitä silloin ajattelin asiasta, mutta ainakin tiesin sen, että kyse on erittäin arasta aiheesta. Aavistelin, että tuollaisen tekstin kirjoittaja saa takuulla kuulla siitä. Eikä pelkästään hyvällä tavalla.

Markus rukoilee - Paratiisi vai Helvetti
Paratiisi vai helvetti, anna kun minä kerron sulle.

Samuel Jyrinki: Paratiisi vai Helvetti

Kirjassaan Samuel avaa lisää niitä tapahtumia ja viestejä, mitä hän tuon tekstin julkaisemisen jälkeen sai.

Toisaalta hän sai lukuisia helpottuneita ja kannustavia viestejä siitä, kuinka tärkeää kyseisen asian julki tuominen on. Monet kertoivat, kuinka he ovat täsmälleen samassa tilanteessa omassa elämässään eivätkä saa mistään tukea.

Samaan aikaan häntä lähestyttiin uskonyhteisöstä käsin.

Hänen käskettiin vaieta asiasta. Häntä suorastaan uhkailtiin ja peloteltiin.

Ihmissuhteita meni myös kokonaan poikki, ja jotkut lakkasivat tervehtimästä häntä.

Hän oli vääränlainen.

Rakkauden paradoksi

Oma poimintani kirjasta on uskonyhteisön rakkauden paradoksi.

Uskonyhteisön sisällä tunneside yhteisöön, sen ihmisiin ja kulttuuriin on äärettömän vahva.

Samuelin tavoin, olen itsekin kasvanut kristillisen uskonyhteisön maailmankuvaan. Olen sisäistänyt jonkin kristinuskon tulkinnan pienestä pitäen ainoana oikeana totuutena.

Näkemys yhteisön sisäisestä totuudesta voi olla hieman vaikea hahmottaa tai ymmärtää, jos siitä ei ole omakohtaista kokemusta.

Yhteisö määrittää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Mistä saa puhua ja mistä ei.

Vaikka kristinuskon eri yhteisöillä onkin sama lähdeteos, eli Raamattu, niin tulkinnat vaihtelevat. Toisessa yhteisössä asioista ajatellaan hieman eri tavoin, ja samat asiat eivät olekaan yhtä tärkeitä, yhtä hyviä tai yhtä pahoja kuin toisissa yhteisöissä.

Eli täh, eikö pitänyt olla vain yksi totuus?

”Me tiedämme totuuden.”

Ahaa, asia on siis, että yhteisö jossa minä olen kasvanut, tietää absoluuttisen totuuden.

Niin oli myös Samuelin yhteisön kohdalla. Sen tulkinta oli Samuelin elämässä yhtä kuin totuus.

Ja koska heillä oli totuus, niin he myös sen Samuelille kertoivat.

”Et voi olla tuollainen ja kuulua meidän yhteisöömme.”

Kristinuskon perusteet

Kristinuskon peruspilareita ovat rakkaus Jumalaa, lähimmäisiä sekä itseä kohtaan. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut:

”Jumalalle kelpaat juuri sellaisena kuin olet.”

Eikö olekin tuttu sanoma?

Mutta jostain syystä Samuelin kohdalla näin ei ollutkaan.

Markus istuu ja rukoilee
Kelpaanko minä sellaisena kuin olen?

Samuel edustaa tässä tarinassa nyt itsensä lisäksi kaikkia niitä, joilla on itsessään joku vastaavankaltainen ominaisuus, jonka kanssa he ovat syntyneet, ja jolle eivät itse voi mitään.

Samuel kertoo kirjassaan, kuinka hän oli koko elämänsä piilottanut itsestään ei-toivottuja piirteitä, ja yrittänyt olla jotain muuta mitä hän on. Hän oli rukoillut Jumalalta, että hän voisi muuttua joksikin muuksi. Mutta näin ei käynyt.

Sitten hän vain toi julki sen, millainen hän oikeasti on.

Ja se ei kelvannut.

Rakkauden ristiriita

Samuel ei ole kirjassaan tai kohua herättäneessä blogitekstissään sanonut halaistua sanaa uskon opeista tai Raamatun tulkinnasta. Hän ei väitä mitään. Hän vain kertoo, millainen ihminen ja mies hän on. Ja tätä eivät jotkut kestä.

Minäkin vain ihmettelen, että eikö jokainen kelpaakaan sellaisena kuin on?

Eikö rakkaus olekaan lopulta se suurin?

// Markus

Lainaukset eivät ole suoria lainauksia kirjasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *