”Hän on niin hieno mies, oikein osallistuva isä!”
Tällaista voi kuulla sanottavan, jos isä vaikka vaihtaa lapseltaan vaipan, syöttää hänet tai hoitaa ylipäätään joskus omia lapsiaan. Ja annas olla jos isä jää perhevapaille kotiin hoitamaan lapsia. Silloin hän on oikein jumalainen olento jolla on supervoimia.
Vai onko hän sittenkin vaan ihan tavallinen isä?
Eihän lapsia hoitavasta äideistäkään käytetä nimitystä ”osallistuva äiti”!
Vanhoja käsityksiä ylläpidetään
Duodecimin terveyskirjastosta löytyi artikkeli ”jaetusta vanhemmuudesta”. Siinä kerrotaan kuinka tutkija Jouko Huttusen mukaan osallistuva isyys ei yllättäen olekaan sitä jalointa isyyttä. Osallistuva isä vain suorittaa osan vanhemmuuden tehtävistä, mutta aktiivinen ajattelu ja läsnäolo puuttuu.
Sen sijaan ”hoivaava isyys” on isyyden aatelia, jossa isä laittaa omat tarpeensa sivuun, leikkii ja on saatavilla kaikesta huolimatta. Öö… eikö tämä ole jokaisen vanhemman perustehtävä?
Artikkeli jatkuu mm. toteamuksilla ”Jaetusta vanhemmuudesta on nykykäsitysten mukaan monenlaista hyötyä.” ja ”Uusien tutkimusten mukaan vauva pystyy kiintymään sekä isään että äitiin ja erottamaan nämä toisistaan.” Wow. Kukapa olisi uskonut!
Ihan oikeasti, jos jaettua vanhemmuutta pidetään vielä tänä päivänä näin erikoisena asiana, niin ei tarvi ihmetellä miksi jotkut (monet) pitävät lapsia vieläkin vain äitien projekteina.
Duodecim terveyskirjasto: Hoivaava isyys on isyyden aatelia
Vanhempainvapaat tasan molemmille!
Seuraava hallitus meinaa uudistaa perhevapaita. Asiaa on väännetty moneen suuntaan, ja yhteistä säveltä ei näytä vielä löytyneen.
Esitän jyrkän mielipiteen: Vapaat pitäisi määrätä tasan molemmille vanhemmille, eikä mitään valinnanvapauksia. Tottakai jokaisella perheellä on erilaisia tarpeita ja tilanteita. Mutta niin kauan kuin perhevapaita voi jakaa vanhempien kesken oman harkinnan mukaan, niin kippas kappas, naiset niitä vaan pitää enemmän.
Ymmärrän, että imetys usein ajaa äidin olemaan vauvan kanssa vaikka ensimmäisen puoli vuotta tai vuoden. Tähän minulla ei ole suoranaisesti vaihtoehtoa tarjolla, mutta jos kyse on perinteisen hoivakäsityksen perusteella tehdystä päätöksestä tyyliin ”Me nyt vaan haluttiin jakaa tämä näin, että nainen hoitaa lapsen ja mies käy töissä.” Niin oho, olipa yllätys.
Toki jokainen on täysin oikeutettu mihin tahansa ratkaisuun, mutta yhteiskunnan tehtävä on edistää ja mahdollistaa sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Kaikilla tähän asiaan liittyy myös raha. Niinpä vanhempainvapaamallin rahoituksen tulisikin mahdollistaa kaikille vapaiden tasajako. Niistä seuraavaksi.
Erilaisia esitettyjä perhevapaamalleja
Perhevapaa.fi -verkkosivusto kokoaa yhteen tietoa erilaisista perhevapaamalleista. Kannattaa tutustua!
Erilaisissa perhevapaamalleissa on jonkin verran eroja, mutta myös paljon yhteistä. Monissa korostetaan isille korvamerkittyjen vapaiden osuuden lisäämistä. Ylipäätään tasa-arvon lisääminen sekä työelämään että kotiin on monissa tavoitteena.
Kuten jo totesin, mielestäni perhevapaamallin tulisi edistää tasa-arvoa. Perussuomalaisten perhepolitiikkalinjaukseen sisältyy lausahdus, että nainen on vauvan ensisijainen hoitaja, ja miehet eivät imetä. Tähän voisin sanoa vaikka että eivät kaikki naisetkaan imetä.
Vanhempi-lapsi toiminta tasa-arvoiseksi!
Kaikki jotka ovat käyneet perhekerhoissa tietävät, että ne ovat täynnä äitejä lastensa kanssa. Jos olet itse mies, voi olla että olet ainoa laatuasi. Ekoilla kerroilla saatat tuntea olosi vähän kiusalliseksi. Ajan myötä tähän naisten ylivaltaan tottuu, mutta ei näistä kerhoista silti saa niin paljoa irti, kun tuntee itsensä aina vähän ulkopuoliseksi.
On aika vaikea yrittää esimerkiksi luoda keskustelua saatikka hankkia uusia ystäviä. Se nyt vaan olisi vähän epäilyttävää, jos mies alkaisi kysellä muilta äideiltä ”leikkiseuraa”… No okei, kyllä tämmöiseenkin verkostoitumiseen varmaan konstinsa on, mutta vaatinee aika hyviä sosiaalisia taitoja!
Myös muskarissa tilanne on ollut melkolailla sama. Noin kymmenestä paikalla olevasta vanhemmasta yleensä vain yksi tai korkeintaan kaksi on ollut miehiä. Juuri alkaneella uudella muskarikaudella oli oikein ennätys, kun meitä miehiä oli siellä jo kokonaista kolme! Vaikka olimmekin edelleen reilu vähemmistö, jo siinä tilanteessa alkoi tuntua sosiaalisesti paljon paremmalta. Enää ei kenelläkään ollut sitä ”ainoa mies” leimaa. Ei tarvinnut jännittää erottuvansa jollain tavalla joukosta.
”Osallistuvien isien” ja lasten kahvila Tampereella
Tampereella on ainakin yksi varta vasten isille ja lapsille suunnattu kerhotoiminta. Tampereen Napapiiri Ry:n tiloissa kokoontuu joukko isiä ja lapsia joka kuukauden viimeinen keskiviikko kello 17-19.
Itse olen käynyt siellä lapsemme kanssa nyt parina talvena. On mahtavaa, että minulla on lapsemme kanssa edes yksi täysin meidän kahden välinen harrastus! Tuo aika on ihan parasta isä-lapsi aikaa.
Kahvilaan ovat kaikki isät ehdottoman tervetulleita! Sieltä löytyy leikkiseuraa monen ikäisille lapsille, ja isillä on mahdollisuus leikin ohessa keskusteluun ja tutustumiseen muiden isien kanssa.
Tampereen Napapiirin isäkahvilan Facebook-ryhmä
Mutta miksi isille pitää edes järjestää tapahtumia erikseen? Eikö tässä maailman tasa-arvoisimmassa maassa voisi olettaa, että vanhempi-lapsi tapahtumiin osallistuvat vanhemmat olisivat tasaisesti molempia sukupuolia?
// Markus
Mun mielestä noi perhevapaamallit missä pakotetaan perheitä jakamaan ne vapaat tietyllä tavalla on aika kamalia. Sinänsähän se ehkä vois parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla, kun oletusarvo naisen ja miehen molempien kohdalla ois se, että ne jää perhevapaille ihan yhtä paljon. Mutta toisaalta se nyt on kuitenkin aina se nainen joka on raskaana ja synnyttää ja ottaa ne damaget siinä ja imettää jos imettää (mutta mies nyt ei ainakaan imetä), niin on se nainen sille työnantajalle joka tapauksessa isompi sairaslomariski. Mun mielestä sitä tasa-arvoa ei pitäis lisätä pakottamismalleilla vaan nostamalla naisten palkat miesten palkkojen tasolle. Sillon ois ainakin taloudellisesti aito mahollisuus valita kumpi jää kotiin. Muutenhan homma onkin sitten vahempien kahdenvälinen asia, eikö miehet vaan osaa pitää puoliaan kotiin jäämisen kanssa, tarviiko ne siihen yhteiskunnan tukea? Vai eikö ne vaan halua jäädä kotiin? Ja jos ei vaan halua, niin onko pakottaminen oikea tapa tukea siinä vanhemmuudessa? Meillä onneks iskä on pitänyt vapaita nelisen kuukautta molemmista ihan vapaaehtoisesti 🙂 Mä oon toki ollut kotona enemmän, mutta se on ollut molempien halu niin, eikä oltais kyllä ilahduttu minkään valtakunnan pakkomalleista tässä, ihanaa kun sai valita vapaasti! Toki onnekkaita ollaan kun pystyi valitsemaan vapaasti, että se ei jäänyt kiinni noista taloudellisista seikoista mistä se aika usein jää. Summa summarum: naisille lisää liksaa!!!!
Kiitos kommentista Tia!
Ehdottomasti olen samaa mieltä, että naisille lisää liksaa!
Pitäisi nimenomaan pyrkiä tilanteeseen, jossa rahan takia ei tarvitsisi tehdä päätöksiä suuntaan taikka toiseen.
Ja tottahan tuo on, että nainen se tarvitsee ehkä enemmän sitä töistä poissaoloa ihan fyysisistäkin syistä. Tässä tulee myös se näkökulma, että vanhemmat voisivat olla nykyistä enemmän myös molemmat kotona yhtäaikaa. Synnyttäneelle naiselle on aika kova paikka hoitaa 3vk kuluttua yhtä tai useampaa lasta yksin kotona…! Tätä ei vaan huomioda nykyään mitenkään. (Tämä pointti tullut M-E:ltä)
Mutta edelleen, miksi on normi, että nainen on enemmän kotona. Jos tätä normia halutaan muuttaa, niin siihen tarvitaan osaltaan myös yhteiskuntaa. Mielestäni olisi hieno tilanne, jos olisi tosiaan niin, että sekä mies että nainen olisi työnantajalle yhtä suuri perhevapailla olijan ”riski”. Tällä taklattaisi tasa-arvoa niin monella muullakin tapaa.
Pakko kuulostaa tosiaan huonolta. Mutta ”normaalin” haluaisin muuttuvan, olivat ne keinot sitten mitä hyvänsä.
Tosi hyvä pointti toi synnytyksen jälkeen yksin jääminen. Sektion jälkeen ei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa (esim. esikoinen) kuuteen viikkoon, vaikka pystyisikin. Ole siinä sitten yksin niiden kanssa. Meillä esikoinen pesi käsiä pesuvadissa pöntön päällä kun en voinu nostaa sitä lavuaarille, kiipes rappuset tai itki ja kiipes jne 🙁 Ainoo mitä mistään sai vastaukseksi oli ”no pyytäkää isovanhemmat. Ai ei oo, no KAI TEILLÄ NYT JOKU ON.” No ei oikeestaan ole. Selvittiin, mutta oli siinä mielet aika maassa muutamaan otteeseen. Mikä juttu, että sen iskän onko se nyt kuus viikkoa nykyään, saa pitää vasta kun äiti ei oo enää kotona?!! Ois mahtia tosiaan, jos yhtaikaakin vois tarvittaessa olla! Ja vielä edelliseen kommenttiini, niin helppoko mun on huudella, kun on mies jota ei oo tarvinnut pakottaa <3 Yhteiskunnan tasolla ajatellen en tiiä oisko se pakko peräti hyvä asia, yksilön tasolta katsottuna nyt tietenkään ei.
Olen samaa mieltä Tian kanssa, että pakottamalla ei saada mitään ja myös tosiaan usein sen miehen palkka on parempi, joten se on loogisempaa, että hän ns. tienaa. Noo…meillä tätä ongelmaa ei ole, koska itse tienaan meistä enemmän. Meillä tarkoitus isän myös käyttää perhevapaata, mutta missä vaiheessa ja kuinka niin sitä ei ole vielä päätetty…paitsi, että kesällä isä jää ainakin kuukaudeksi kotiin ja minä menen töihin. (tästä jo kriisi mulla menossa, koska en todellakaan halua töihin yhtään! Nautin lapsen kanssa kotona olemisesta aivan liikaa! Mutta tasa-arvon nimissä isälle on annettava se mahdollisuus myös olla kotona, vaikkakin nyt alkuun on sovittu kuukaudesta, koska hänen työnsä vaatii syksyllä töissä olemista).
Sitä olen miettinyt, kuinka moni perheistä tiedostaa osittaisen hoitovapaan jakamismahdollisuuden? Siis minulle itselleni tuli tuossa joitakin vuosia sitten uutena tieto, siitä, että vanhemmat voivat molemmat tehdä osittaista työviikkoa ja näin mahdollistaa sen, että molemmat pääsevät tai saavat olla töissä ja kotona! Tämä ainakin on meidän suunnitelmissa tulevaisuudessa! Luulisin, että tämänkin asian ”markkinointiin” kannattaisi käyttää aikaa enemmän ja tämä olla yksi väylä ns. tasa-arvoisemman vanhemmuuden tiellä! Kumpikaan ei joutuisi luopumaan täysin kummastakaan – töistä eikä kotona lapsen kanssa olemisesta.
Ja siis mitä ihmeen sontaa tuo Duodecimin teksti oli?!??! Siis oikeestiko jotain tuollaista antiikinaikaista käsitystä ylläpidetään? Huh huh! Onneksi en ollut aikaisemmin törmännyt ja toivottavasti poistuu pian sieltä! Kyllä ihan isä ja äiti ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita vanhempia ja osaavat samat hommat aivan yhtä hyvin! Eikä niitä tarvitse samalla tavalla tehdä, kunhan pääraamit on suht samanlaiset (mm. säännöt, päivärytmi) Lapselle on vain hyväksi, kun asioita tehdään vähän eri tavalla! Ei ole yhtä oikeaa tapaa päätyä samaan tulokseen 🙂
Ja semmoinen juttu vielä, että minusta tuntuu, että aika monesti se nainen, äiti, on osaltaan vaikeuttamassa sitä isää ja isän tekemisiä lapsen kanssa ja näin ollen tasa-arvoista vanhemmuutta. Se on valitettavaa. Olen sivusta seurannut useampaakin perhettä, jossa isä ei ns. osaa tehdä mitään ja vaikka on isän ”hoitovuoro” se äiti käy vähän väliä sorkkimassa siellä välissä, koska tehdään ns. väärin. Mutta mikä on väärin? Onko kyse vain erilaisesta tavasta samaan lopputulokseen? Joskus meidän naisten olisi hyvä katsoa peiliin, jos tuntuu, että isä ei ns. ota vastuuta meidän mielestä tarpeeksi lapsen hoidosta ja arjesta. Mahdetaanko me liikaa määräillä mitä tehdä? Puututaanko helposti ohimennen, tahattomasti, isän ja lapsen toimiin? Kannustetaanko isää rohkeasti kokeilemaan ja olemaan itsensä lapsen kanssa? Ja jos se on vaikeaa, pitäisikö naisen välillä jättää isä ja lapsi/lapset keskenään ja mennä pois, jotta myös isä saa itse kokeilla, epäonnistua, harjoitella ja ONNISTUA? Itse ainakin olen pyrkinyt antamaan isälle ja tyttärelle aikaa keskenään ja nimenomaan kaksi, jotta a) en itse puutu heidän touhuihin ja b) sen isän on pakko ratkoa niitä ongelmia ja tilanteita itse 🙂
Kiitos pitkästä kommentista!
Hoitovapaan jakamismahdollisuus on myös minun mielestäni liian vähän esillä. Itse olen siitä kuullut, mutta ei siihen liiemmin kyllä kannusteta missään näkyvästi. Minunkin mielestäni se voisi olla kaikille osapuolille varsin hyvä vaihtoehto.
Sukupuolten välisistä palkkaeroista mainitsin aiemminkin, että vaikka asia onkin nyt niin, niin sen ei tarvitsisi olla niin tulevaisuudessa, ja miesten pitämät vapaat edistävät palkkatasa-arvoa. Vanhempainvapaan osalta ei mielestäni välttämättä ole loogista että pienempipalkkainen on kotona, pienemmällä ansiosidonnaisella. Ansiosidonnaisissa vapaissa kannattaisi nimenomaan hyödyntää isompipalkkaisen isommat päivärahat, kun kotona olemisesta maksetaan hänelle enemmän? Hoitovapaalla tienaamisnäkökulma on selkeämpi, mutta silloinkin on kyse valinnoista. Joku voi esimerkiksi säästää etukäteen sitä varten, että voi valita vapaasti kumpi on hoitovapaalla. Jotkut myös käyttävät säästöjä siihen, jotta voisivat olla molemmat kotona yhtäaikaa mahdollisimman paljon.
Tuo pitää varmasti paikkansa, että äiti saattaa vaikeuttaa isän toimia liiallisella holhoamisella. Itse suosittelen ainakin sitä että isä saa olla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa keskenään lapsen kanssa!