Onko muumimaailma hintansa väärti?
Tässä kysymys, joka mietityttää kesäisin monia lapsiperheitä ympäri Suomen maan.
Seuraavassa oma kokemukseni asiasta.
Onko Muumimaailma hintansa väärti?
Muumimaailma erottuu tietyllä tavalla lapsiperheiden tyypillisistä kesäkohteista. Siinä missä huvipuistojen ja eläintarhojen konseptit ovat kaikille tuttuja, Muumimaailmasta ei oikein helposti tiedä mitä se on, tai mitä siltä voi odottaa.
Tämä oli ainakin oma näkemykseni ennen ensimmäistä vierailua tällä Naantalin satusaarella.
Olin käynyt kerran ennen itse saaressa ja nähnyt kyseisen puiston alueen sen aukioloaikojen ulkopuolella. Minulla oli jo siis pienimuotoinen käsitys siitä, että Muumimaailmasta löytyy ainakin muutama teeveestä tuttu rakennus, eritoten se ikoninen sininen pönttö, joka on yöaikaan lukitsematta.
Ajattelin siis, että noin kolmenkymmenen euron hintaan per henkilö pääsee ihastelemaan näitä rakennuksia sekä ulkoa että sisältä, ja näkee siinä sivussa myös erilaisia muumihahmoja. Lisäksi, jos lapsi uskaltaa, hän voi myös mennä hahmojen kanssa kuvaan ja vaikka halata niitä. Siinäpä se. Sata euroa perheeltä kiitos!
Lue myös: Mikä niitä Porilaisia oikeen vaivaa? – Lasten paratiisi Porissa
Käy Muumilaaksoon?
Tänä kesänä viimein koitti aika, jolloin meidän lapsemme olivat sen ikäisiä, että oli jotain mieltä käydä Muumimaailmassa. Naantalista tulikin sitten tämän kotimaan hurjan matkailukesän viimeisiä isompia matkakohteita.
Tässä lasten ikäkysymyksessä tulee myös yksi outous. Meillä muumit ovat molemmille lapsille jo tuttuja, mutta enimmäkseen kaikkialta muualta kuin siitä itse animaatiosarjasta.
Ohjelmia ylipäätään meillä katsoo vain kolmevuotias. Puolitoistavuotiasta eivät ohjelmat vielä jaksa kiinnostaa. Muumeja emme kuitenkaan vielä ole katsoneet kuin ihan muutamia kertoja.
Muumit tuntuvat olevan hieman vanhemmille tarkoitettuja. Alkuperäiset tarinathan ovat ehkä enemmän suunnattu varttuneemmille kuin ihan lapsille, sen verran mystistä ja outoa kamaa niissä on mukana. En muista onko vanhat muumianimaatiot ikärajaltaan sallittuja kaikille. Uusi moderni muumi on K-7, eli sen kohdalla ei ainakaan vielä olla lähelläkään.
Meillä on myös jo kerran käynyt muumien kanssa vahinko.
Vietimme joulun aikaa mummolassa, ja koska jouluna tulee pitkässä putkessa kaikkia kivoja lastenohjelmia, niin televisio oli päällä. Sitten kävikin niin, että tuohon aikaan paljon nuorempi lapsemme oli jäänyt yksin television ääreen katsomaan muumeja. Kuinka ollakkaaan, sieltä tuli juuri silloin kohtaus, jossa sudet uhkasivat hampaat irvessä kuola valuen jotakin hahmoista, joka tärisi peloissaan…
Tästä koitui varmaan noin vuoden kestänyt pelko, jossa hän kyseli aina nukkumaan mennessä, että onko täällä susia tai koiria.
Muumeja ei ole taidettu sen jälkeen telkkarista katsoa lähes kertaakaan.
Visiittimme Muumimaailmaan
Susista huolimatta pakkasimme kuitenkin lapset vielä kerran autoon ja kruisailimme Naantaliin.
Syksyn jo häämöttäessä teemapuistossa oli väljää, ja ihan hyvä niin. Hieman ehkä oli surullisen näköistä, kun iso osa teemakioskeista ym. oli kiinni. Se näky ei ollut omiaan aloittamaan ikimuistoista vierailua Muumien kotimaisemissa.
Melko pian meille alkoi valjeta sitten koko jutun juoni.
Homman nimi on Muumimaailmassa se, että muumihahmoja näyttelevät henkilöt sekä esiintyvät lavalla, että myös esittelevät paikkoja ja leikkivät lasten kanssa ihan kädestä pitäen (lue: lapset roikkuvat hahmoissa).
Hahmojen kanssa voi jutella, tai heiltä voi kysyä ihan mitä vaan mieleen tulee. Tämä koskee siis sekä lapsia että aikuisia!
Yhtäkkiä ollaan siis tilanteessa, jossa vain taivas on mielikuvitusleikkien rajana. Ja puitteet mielikuvituksen tueksi on mitä mahtavimmat.
Mitä Muumimaailmassa tehdään?
Muumimaailma on kuin iso kasa leikkipuistoja, leikkimökkejä, seikkailuratoja ja eläytymistä, kaikki sullottuna yhdelle pienelle saarelle.
Muumihahmoja löytyi eri puolilta puistoa, mikä kannusti koluamaan puiston kaikki nurkat.
Muun muassa Pikku Myy esitteli meille Muumitaloa, Tuutikki kertoi Niiskun keksinnöistä ja Hosuli leikki lastemme kanssa hiekkalaatikolla.
Jopa metsässä nyhjötti yksinään noita, joka nautti suuresti aina kun joku eksyi hänen tontilleen. Silloin hän pääsi laukomaan kireällä äänellä kaikenlaisia hassuja ilkeyksiä varsinkin pahaa aavistamattomille vanhemmille!
Keskustelua hahmojen kanssa saattoi jatkaa sen verran kuin halusi ja uskalsi. Isompien lavaesitysten välissä saimme jossain puiston nurkassa myös lähes privaatin musiikkituokion muutamien hahmojen toimesta. Puistokävijöitä kun ei tähän aikaan ihan hirveästi ollut.
Mitä Muumimaailma on?
Muumilaakso on siis interaktiivinen leikkimaa, jossa on hauskuuttajina, viihdyttäjinä ja leikkikavereina muumihahmoja.
Jos lapsi tykkää mielikuvitusleikistä pukeutuneiden hahmojen kanssa, Muumimaailma voi olla hänelle erittäin mieleenpainuva elämys.
Vähän aremmalle lapselle unohtumaton saavutus voi olla se, että uskaltautuu halaamaan Muumipeikkoa.
Vierailuun kannattaa varata ihan koko päivä, koska hommaan sisään pääseminen vie aikansa. Voi olla, että juuri kun lapset (ja aikuiset) pääsevät tutuiksi hahmojen kanssa niin että alkaa olla mukavaa, pitääkin jo lähteä kotiin.
Onko Muumimaailma siis hintansa väärti?
Meidän vierailumme kuvauksen jälkeen palaan kysymykseen, onko Muumimaailma hintansa väärti.
Vastaukseni on, että vaikka en olisi uskonut, se voi olla sitä.
Mielestäni hyvä vertaus on teatteri. Teatteriliput maksavat yleensä useita kymppejä ja joskus jopa lähemmäs satasta per henkilö, ja yleinen mielipide ymmärtääkseni on, että se tarjoaa myös vastinetta tuolle rahalle. Eihän siellä muuten kukaan ikinä kävisi.
Muumimaailma on omanlaisensa teatteri. Ehkä ensisijaisesti lapsille suunnattu, mutta jos aikuisilta löytyy yhtään leikkimieltä, niin voi se olla heillekin hauskaa. Ainakin voi olla hauskaa tarkkailla lasten reaktioita ja käyttäytymistä, kun heidän suosikkihahmonsa hullaannuttaa heidät.
Mukaan voi tarttua myös tarinoita elämään pitkäksikin aikaa joihin palataan sitten kotona. ”Kun olimme silloin Hosulin kanssa hiekkalaatikolla…”
Muumimaailman hahmoja näytteli osaavan oloinen porukka, ja he tuntuivat pysyvän rooleissaan äimistyttävän hyvin. Illan viimeisen yhteislaulun jälkeen asiakkaat toivotettiin tervemenneiksi koteihinsa, ja hahmot vielä keskustelivat jonkin aikaa keskenään. Tällöinkään rooleihin ei tullut pienintäkään säröä, vaan ne pidettiin loppuun asti. Arvostan!
Itse olisin jo varmaan siinä vaiheessa iltaa ottanut peruukin kainaloon ja lipsauttanut: ”Vihdoin työpäivä ohi näitten rasittavien kersojen kanssa jotka roikkuu koko ajan kiinni lahkeessa ja retuuttaa joka suunnasta, tämä oli tässä, lähden himaan!”
// Markus
Kirjoittaja on ysärillä kasvanut epämuumifanaatikko, joka yrittää ymmärtää Naantalista löytyvän teemapuiston funktiota muutoinkin kuin japanilaisturistin kameran linssin läpi. Me ollaan muuten myös Instagramissa, jossa voit seurata mitä kaikkea päätöntä höpötän kameralle muumifilttereiden läpi.
