Näin vaihdat oman auton julkisiin lasten kanssa

Oma auto on maailman huonoin sijoituskohde rahoille. Toisaalta, se mahdollistaa hyvin monenlaisia asioita tässä maailmassa.

Monille oma auto on välttämätön, jos haluaa lähteä kotoaan yhtään mihinkään. Meille kaupunkilaisille se on enemmän mukavuustekijä.

Kuinka vaihdoimme oman auton julkisiin liikennevälineisiin?

Mihin käytimme autoa?

Meidän perheellä on ollut oma auto oikeastaan aina. Vähän jopa hävettää sanoa tämä, koska olemme aina asuneet Tampereen seudulla, jossa julkista liikennettä on todella hyvin saatavilla. Myös lastemme isovanhemmat ovat asuneet paikkakunnilla, jonne johtaa valtion kiskot.

Auto ei ole ollut meille koskaan välttämättömyys. Työ tai muu pakollinen meno ei ole koskaan ollut kiinni omasta autosta.

Lasten syntymätkään eivät muuttaneet tätä tilannetta. Kaikki palvelut ovat olleet koko ajan aivan lähellä.

Miksi käytämme omaa autoa?

Käytämme omaa autoa mukavuudenhalusta ja ostamme sen avulla itsellemme aikaa.

Saamme auton avulla enemmän aikaa ja vapautta itsellemme. Enemmän aikaa nukkua aamulla ennen töitä, enemmän aikaa olla kotona perheen kanssa töiden jälkeen.

Enemmän aikaa ruokkia ja pukea lasta kotona ennen lapsen harrastukseen lähtöä. Esimerkiksi viime syksyn vauvauinteihin olisi pitänyt lähteä melkein tuntia aiemmin kuin omaa autoa käyttäessä, koska busseja ei kulje lauantaiaamuna niin tiheästi.

Auto on toiminut myös varalla tilanteisiin, joissa ei ehditä siihen viimeiseen bussiin, jolla pääsisi tärkeään menoon ajoissa. Tällainen voisi olla esimerkiksi lääkärikäynti, joita et yleensä todellakaan halua missata.

Kaiken tämän lisäksi auto mahdollistaa kummallekin meistä vanhemmista omat harrastukset vaivattomasti. Olen pyöräillyt aikanaan jäähallille lätkävarusteet selässä nelisen kilometriä suuntaansa, mutta 30 kilometriä nyt vaan on liikaa.

Kotimaassa matkaillessa auto on myös hyvä apuväline. Julkisilla pääsee paikasta toiseen myös lasten kanssa, mutta paikkojen kiertely omaan tahtiin esimerkiksi harvaan asutulla alueella ei niin vain onnistu.

Miksi vaihdoimme julkisiin?

Viimeisen vuoden aikana olemme käyttäneet enemmän julkisia liikennevälineitä kuin koskaan aiemmin. Tähän on yksi yksinkertainen syy:

Lapsemme ei viihdy turvakaukalossa!

Toinen lapsemme on nyt jo yli vuoden vanha, mutta hän ei ole koskaan viihtynyt autossa.

Ensimmäiset kuukaudet sujuivat vielä sen turvin, että hän nukahti aina autoon ennemmin tai myöhemmin. Viime kesän road-trip ympäri Suomen oli lopulta viimeinen pisara.

Silloin ajoimme joitain pätkiä valtaisan huutoitkun kera, johon ei auttanut mikään. Jouduimme pysähtelemään vähän väliä, ja matkanteko oli kaikkea muuta kuin miellyttävää ja sujuvaa.

Hän alkoi olla automatkoilla niin usein hysteerinen, että hommasta ei yksinkertaisesti tullut enää mitään.

Kokeilimme muutamaa eri turvakaukaloa. Lopulta tuli aika ostaa jo isompi turvakaukalo. Ostimme nimenomaan sellaisen mallin, jota oli kehuttu nettikeskusteluissa. Monet viittasivat jopa siihen, että siihen turvaistuimeen siirtyminen lopetti heillä itkut. Pettymyksemme oli suuri, kun sekään ei auttanut.

Päädyimme tilanteeseen, jossa halusimme välttää oman auton käyttöä nuorimman lapsemme kanssa aina kun vain se olisi mahdollista.

Mitä pitää tehdä jotta voi käyttää julkisia?

Päivittäinen liikkuminen

Lasten kanssa on melko vähän pakollisia liikkumisia kauemmas. Toki haluamme joskus käydä koko perheen voimin jossain, esimerkiksi uimassa, shoppailemassa, kahvilla tai leikkipuistoilemassa jossain kauempana.

Onnemme on, että pääsemme Tampereen keskustaan asioille helposti paikallisbussilla. Rattaiden kanssa kulkiessa kyyti on ilmainen, mikä ei haittaa yhtään! Parkkimaksuistakaan ei silloin tarvitse huolehtia. Pääsemme siis koko perhe Tampereelle ja takaisin niin, että vain toinen aikuinen maksaa. Hintaa reissulle tulee tällöin noin neljä euroa.

Vertailun vuoksi, omalla autolla matkan bensat maksaisi arviolta muutaman euron, ja parkkimaksut siihen päälle tilanteen mukaan, eli keskimäärin noin 2-6 euroa. Jos lasketaan auton kustannuksiin kaikki mahdollinen mukaan (kilometrikorvaus), niin silloin matkan hinta pomppaa jo noin kahdeksaan euroon plus parkkimaksut.

Näiden laskelmien mukaan oman auton käyttö asiointiin Tampereen keskustassa maksaisi meille yleensä vähintään saman, tavallisesti vielä vähän enemmänkin kuin bussilla liikkuminen.

Pidemmät matkat kotimaassa

Pidempiä matkoja teemme eniten lastemme isovanhempien luo, jotka asuivat ennen molemmat noin kolmen tunnin automatkan päässä meistä.

Aivan viime aikoina koimme suuren muutoksen ja iloisia hetkiä, kun toiset isovanhemmista muuttivat reilusti lähemmäksi. Heille on siis enää vain puolen tunnin automatka, tai bussin ja junan yhdistelmä alle tunnissa. Tämä on aika luksusta!

Toiseen mummolaan on edelleen se kolme tuntia autolla. Ja tämä on aivan liian pitkä aika kärsittäväksi hysteeristä huutoitkua. Onneksi valtion rautatiet on pelastanut meidät tässäkin tapauksessa!

Veturi-kortti vaan viuhumaan

Aloimme siis käyttää junaa varsinkin pidempään mummolan matkaan. Mutta tämä vaati muutamia erityisjärjestelyjä:

1. Turvaistuinongelma

Kun matkaamme junalla mummolan paikkakunnalle, määränpäässä pitää tehdä vielä lyhyt siirtymä autolla.

Jos ottaisimme joka kerta kaksi turvaistuinta mukaamme, meidän pitäisi palkata mukaan myös sherpa niitä kantamaan. Tämä olisi aivan liian raskasta, eikä sitä jaksaisi kovin mielellään toistaa montaa kertaa.

Järjestimme siis niin, että hommasimme omat turvaistuimet lapsille myös mummolaan. Näin meidän ei tarvitse raahata painavia istuimia edestakaisin junassa ja paikallisbussissa.

2. Matkatavaroiden rajattu määrä

Kun lähdemme liikkeelle lasten kanssa paikallisbussilla ja junalla, pystymme ottamaan mukaan vain rajallisen määrän matkatavaroita.

Tämän ongelman olemme ratkaisseet ainakin osittain niin, että olemme jättäneet mummolaan kaikille varavaatteita. Nämä vaatteet odottavat siellä valmiina kaapissa, ne pestään siellä ja jätetään taas sinne odottamaan seuraavaa käyntiä.

Tämä on vähentänyt pakkaamisstressiä ja tilan puutetta huomattavasti. Matkaan on voinut lähteä todella kevyillä kantamuksilla.

Itsekin taisin viimeksi lähteä pitkäksi viikonlopuksi reissuun ottamatta yhtään vaihtovaatteita. Matkustaminen näin on todella mukavaa ja siitä voi jopa nauttia!

3. Kalliit matkaliput?

Äkkiseltään katsoessa saattaa kaukojunien liput näyttää todella hintavilta. Kahdelta aikuiselta yhteen suuntaan 70 euroa, kun omalla autolla bensakulut olisivat vain kolmisenkymmentä euroa?

Tähän ratkaisu on ollut suunnitelmallisuus ja lippujen ajoissa ostaminen. VR:n ennakkolipun hinta on huomattavasti halvempi kuin samalle tai seuraavalle päivälle ostetun lipun hinta. Kun matkan suunnittelee ja lyö lukkoon noin viikkoa ennen, sen saa halvalla.

Tähän reittiin löysimme vakiojunat, jotka sopivat sekä aikatauluumme että kukkarollemme. Yhden aikuisen lipun hinnaksi (Tampere-Pieksämäki) tuli yleisimmin 13,30 euroa suuntaansa, joten menopaluun kustannus oli korkeintaan yhtä paljon kuin bensat olisivat maksaneet.

Ja jälleen, jos laskee kaikki auton kustannukset, niin junailu on meille näillä hinnoilla jopa huomattavasti edullisempaa.

4. Miten lapset viihtyy junassa?

Tämä on helppo: erinomaisesti!

Meidät löytää aina leikkivaunun parhailta paikoilta, eli ensimmäisestä rivistä leikkitilan vierestä. Reilusti etukäteen varatessa nämä paikat ovat olleet lähes joka kerta vapaata riistaa. Näille paikoille kun pääsee, matka sujuu huoletta.

Eturivin istumapaikalta näkee helposti vanhemman lapsen leikit leikkipaikalla, ja voi joustavasti hyppiä siinä edestakaisin huolehtimassa nuoremmasta.

Vanhempi tyttömme on monesti saanut mukavaa leikkiseuraa matkan ajaksi, ja on tullut tämän ”Kissalan Hessu”-vaunun kanssa jo hyvin tutuksi.

Matka leikkivaunussa sujuu todella nopeasti ja helposti verrattuna omaan autoon. Junassa kaikki palvelut ovat koko ajan saatavilla, eikä kukaan ole sidottuna penkkiin kiinni. Vanhemmat nappaavat kahvin ja nauttivat olostaan, lasten leikkiessä rauhaisasti liukumäessä….

Tai no, ainakin haavekuvissa näin.

Oikeassa maailmassa tässä lasten vaunussa on usein korvia huumaava meteli. Lapset juoksevat käytävää päästä päähän ja törmäilevät liukumäessä, minä hoipun vessaan vaihtamaan kakkavaippaa hiki päässä ja vanhempi tyttö kinuu jatkuvasti eväitä. Kahvi useimmiten läikkyy lattialle, ja on hankalaa ajoittaa talvivaatteiden pukeminen pienelle, joka on menossa nukkumaan vähän ennen kuin saavutaan määräasemalle.

Kaikesta tästä huolimatta siirtyminen neljän kumipyörän päältä junamatkustajaksi on ollut erittäin hyvä kokemus! Haluaisin aina matkustaa pidemmät matkat junalla!