Mites teillä nukutaan? Tällä keskustelun avauksella saat perhekerhossa varmasti jutun alulle.
Uni on yksi niistä maailman yksinkertaisimmista asioista, josta voi kuitenkin tulla jossain vaiheessa elämää maailman vaikein asia.
Röörien aukaisun kautta kohti unikoulua
Olen unikouluttanut molempia lapsiamme, joten siitä hommasta on nyt kaksi erilaista kokemusta.
Ensimmäinen meni suhteellisen helposti, vain muutaman yön totaaliheräilyllä. Siitä lisää postauksessa Unikoulusta ja nukkumisesta.
Toinen on ollut täysin erilainen tapaus. Puolen vuoden korvatulehduskierre ei antanut mahdollisuuksia edes kokeilla unikoulutusta. 10kk iässä tilanne oli jo masentava, kun nukahtaminen oli vaikeaa ja joka yö oli kaksi herätystä. Siitä epätoivosta kirjoittelin myös postaukseen Vauvan nukuttaminen on helppoa, eikö?
Tällöin korvien putkitusoperaatio päästi suuren pihauksen sekä vauvamme korvista että meidän omista päistämme, ja saimme viimein mahdollisuuden aloittaa tämä ”operaatio täydet yöt”.
Kirjoitin jo alkuhuuman fiiliksiä putkituksen jälkeen, kun vauva oppi jo ajoittain nukahtamaan ihan itse. Ne löytyvät postauksesta Seuraavalle lapselle putket korviin heti synnärillä!
Isin unikoulu on kova koulu
Putkituksen jälkeen tilanne vaikutti olevan niin suotuisa, että jatkoin jo hieman aloiteltua unikoulua. Nukuttaminen illalla tapahtui siis laskemalla hereillä oleva lapsi omaan pinnasänkyyn, poistumalla paikalta, ja pistäytymällä vahvasti protestoivan lapsen luona asteittain pitenevällä aikavälillä.
Käytin aluksi noin minuutin väliä, ja aina muutaman käyntikerran jälkeen pidensin väliä 15 sekuntia, niin kauan kunnes lapsi oli unessa.
Kun lapsi vain oli tarpeeksi väsynyt, niin homma toimi aika nopeastikin. Yleensä hiljeneminen tapahtui reilussa viidessä minuutissa, ja lopullisesti nukahtaminen alle kymmenessä minuutissa.
Tämä oli jo ihan siedettävä tilanne, mutta oli se silti melko raastavaa kuunnella joka ilta sitä äänekästä protestointia. Tuntui, että prosessi jämähti paikoilleen, eikä kehitystä tapahtunut vähään aikaan. Kun ensimmäinen lapsi oppi nukkumaan alle viikossa, niin tämä homma jatku ja jatkui viikkokausia, eikä varsinaista läpimurtoa tapahtunut.
Kaiken lisäksi M-E ei tykännyt yhtään tästä joka ilta toistuvasta ”kovaäänisestä nukkumaanmenosta”, joten kyseenalaistin itsekin koko homman järkevyyden. Yritin kuitenkin vielä jatkaa saman raamin mukaan. En halunnut luovuttaa ja heittää kaikkea sitä jo kärsittyä hukkaan.
Yöheräämisten välivaihe
Kun nukahtaminen alkoi sujua jokseenkin rutiinilla, yöheräämiset riesasivat edelleen.
Enää emme antaneet tuttipulloa, vaan rauhoittelimme hänet takaisin uneen taputtelemalla tai viimekädessä syliin ottamalla.
Olin nukkunut viimeisen noin puolen vuoden aikana melkein koko ajan vauvan kanssa samassa huoneessa patjalla. Nyt kun hän nukahti itsekseen, niin hänelle piti antaa omaa tilaa ja rauhaa yrittää nukkua rauhassa koko yö. Siirryin siis nukkumaan pitkästä aikaa vaimon viereen!
Kun yöllä alkoi kuulua huutoa, toisen piti hipsiä rauhoittelemaan. Melko usein tuttipullon tuoma turvan kaipuu oli niin kovaa, että päädyin ottamaan hänet patjalle kainaloon, johon sitten nukahdimme molemmat. Hyvä puoli tässä oli, että monta kertaa näin tuli enää yksi herätys yössä. Se tuntui tässä vaiheessa jo suurelta voitolta!
Lopulta ihme tapahtuu
Yksitoista kuukautta ja kolme päivää siinä meni. Sen jälkeen vauvamme nukkui ensimmäisen täyden yönsä illasta aamuun asti!
Tunne oli ihmeellinen. En muista tarkasti mitkä olivat aamun fiilikset, mutta kumpikin varmaan kysyi toiselta aamulla, että ”Miten yö meni?” ja kumpikin vastasi varmaan samalla tavalla hämmästyneenä, että ”En mä tiedä, mä nukuin koko yön!”
Tämän ihmeen jälkeen saimme todistaa sen toistumista melko pian. Ja ihan kohta öistämme oli yhtenäisiä noin kaksi kolmesta! Hyvän olon tunne hiipi puseroon, mutta takaraivossa oli edelleen tunne, että ei pidä nuolaista liian aikaisin.
Yöt kuitenkin rauhoittuivat koko ajan entisestään.
Kohti jatkuvaa uniosaamista
Nykyään nukumme kaikki yöt putkeen.
Korona-aikana säännölliseksi unirytmiksi pienokaisellamme on muodostunut nukahtaminen iltayhdeksältä ja herääminen aamukahdeksalta. Heräämisaika saattaa vaihdella ehkä puoli tuntia sinne tänne, mutta on silti todella säännöllinen.
Yksi isoin asia näyttäisi olevan itse nukahtamisen taito.
Nykyäänkin melko usein yöllä jompi kumpi on kuullut jotain ääntelyä toisesta huoneesta, mutta se on loppunut ennen kuin siihen on ehtinyt reagoida.
Tai oikeastaan se on ehkä niin päin, että ääniin ei enää edes reagoi, koska tietää että se loppuu kuitenkin saman tien itsekseen. Hänellä taitaa olla nyt paljon unia ja muuta päivän tapahtumien prosessointia, joten yöllä saattaa tulla välillä tuollaisia väli-itkuja. Niistä hän osaa kuitenkin rauhoittaa itse itsensä, ja jatkaa unia aamuun asti!
Aamulla hän sitten alkaa joko höpötellä sängyssään itsekseen tai sitten huutelee meitä nostamaan häntä pois pinnasängystä.
Nyt kun tätä oikein pohdiskelee, niin on se yhtäjaksoinen uni vaan aikamoinen taivaan lahja!
// Markus
