Mitä olen oppinut vaimoltani?

Mitä olen oppinut vaimoltani

Neljän vuoden avioliiton ja lähemmäs kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen on hyvä vähän peilata taaksepäin elettyä elämää ja miettiä, mitä olen oppinut vaimoltani.

Tässä muutama asia, joissa olen saanut avartaa mieltäni erityisen paljon M-E:n ansiosta.

Mitä olen oppinut vaimolta
Vuosien yhteiselon aikana sitä oppii vaimoltaan jotain elämästä.

1. Ehdottomuus?

M-E on auttanut minua näkemään, että mikään ei ole mustavalkoista. Kaikkea ei voi kategorisoida, lokeroida tai luokitella vain ja ainoastaan yhteen lokeroon. Ei välttämättä ole olemassa yleispäteviä sääntöjä tai ilmiöitä, jotka toimivat aina ja kaikkialla.

Itse olen kasvanut paljon yksioikoisempaan maailmankuvaan, jossa asioita laitetaan tiukemmin lokeroihin. Joku asia on hyvää, joku toinen asia on pahaa, ja sillä selvä. On olemassa absoluuttisia totuuksia, ja oikeita mielipiteitä.

Filosofinen peruskysymys kuuluu: Onko kaikki vain ja ainoastaan sitä miltä näyttää? M-E on opettanut minua ajattelemaan tätä kysymystä sekä eksistentiaalisia peruskysymyksiä. Voidaanko mistään sanoa täysin varmasti ja ehdottomasti yhtään mitään? Onko jokin asia pelkästään hyvä tai pelkästään paha? Ei välttämättä. Tai ainakaan me emme tiedä sitä varmasti.

Skeptisyys sekä agnostinen ajattelu ovat asioita, joita olen oppinut M-E:ltä.

Moni mielipide on muodostunut subjektiivisesti jostain näkökulmasta koetun elämän perusteella. Tämä voi mielipiteen haltijan mielestä olla totuus, mutta mistä hän voi varmasti tietää, että juuri hänellä on hallussaan varma totuus? Eipä loppupeleissä oikeastaan mistään. Kyseessä on aina tulkinta.

Ajatteluni on auennut siinä, että olen edes hieman valmiimpi antamaan mielessäni tilaa erilaisille mielipiteille, maailmankuville ja katsomuksille. En ole kaikkien ihmisten kanssa samaa mieltä, mutta se ei tee heistä sen huonompia. En voi mennä sanomaan kenellekään, että olet väärässä, koska myöskään minulla ei ole kaikkea tarvittavaa tietoa, että voisin olla asiasta varma.

Tähän liittyen tulikin mielenkiintoinen filosofinen pohdinta vastaan, jossa peilataan tietämisen dilemmaa kristinuskon näkökulmasta: Voimmeko tietää mitään?

2. Huolettomasti huolehtiminen

M-E suhtautuu minua huolettomammin moniin arjen stressaaviin asioihin.

Esimerkiksi jos en löydä avaimiani tai lompakkoani, melko nopeasti alan huolestua asiasta ja alan etsiä kadonnutta tavaraa kuumeisesti. M-E ei tunne moista huolta, hän luottaa siihen että se on kyllä jossain tallessa. Ja jos ei ole, niin sille ei enää voi mitään!

Olen itsekin oppinut pienen palan tätä huolen poisheittämistä. Arjen ikävyyden osuessa kohdalle, osaan siirtää sen sivuun ja toivun siitä nykyään nopeammin kuin ennen. Toki edelleen minulle nousee vähän aikaa ikävä pala kurkkuun ja mietin asiaa jatkuvasti, mutta pystyn jatkamaan normaalia elämää ehkä hieman nopeammin.

Stressiä jostain pikkumokasta helpottaa myös se, kun huomaan että M-E unohtaa asian saman tien. Vaikka asia tuntuisi minusta ylitsepääsemättömältä, niin hän ei puolta minuuttia kauempaa sitä märehdi. Seuraavassa käänteessä hän ei enää muista koko asiaa!

Ja kuinka ollakaan, kadonnut tavara lähes aina lopulta löytyy. Eli kaikki vouhkaaminen ja stressaaminen asian tiimoilta oli ollut turhaa, eikö!

Mitä olen oppinut vaimolta

3. Asioiden tärkeysjärjestys

Liittyen edelliseen kohtaan, M-E on antanut minulle esimerkkiä siitä, miten aina ei tarvitse tehdä mitään. Voi vaan olla ja miettiä elämää suurempia asioita.

Vaikka olisi iso lista tekemistä kotona, niin joskus ei vaan jaksa tehdä mitään. Se on ihan ok. Silloin pitää yksinkertaisesti levätä tai tehdä jotain, mistä tulee hyvä olo.. Usein on tärkeämpää olla lasten kanssa läsnä kuin vaikkapa siivota. Itse asiassa suurin osa hetkistä taitaa olla tällaisia.

Meillä ainakin kämpän siivoaminen on jatkuva, loputon ja päättymätön prosessi. Sitä voi tehdä aamusta iltaan niin paljon kuin haluaa, eikä se tule koskaan valmiiksi. Lapset pitävät siitä huolen.

Tässä kohtaa pitää siis osata priorisoida, kuinka paljon siihen käyttää aikaa. Pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ja tehdä vain välttämättömät. Sitten voi välillä tehdä jotain muutakin.

Tärkeysjärjestyksen voi siirtää myös elämän isompiin asioihin. Tulisi tehdä niitä asioita jotka edistävät itselle tärkeiden tavoitteiden saavuttamista.

// Markus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *