Isin kynäilyt – Miehenä pelkopolilla

Mies mukaan pelkopolille?

Astelimme TAYSin synnytysosaston ovesta sisään. Viides kerros, käytävää vähän matkaa, ja siinä odottaa muutama tuoli. Ensimmäinen kertamme synnytyspelkopolilla oli alkamassa.

Meidät kutsuttiin sisään. Tai M-E ainakin kutsuttiin. Hetken epäröin, koskiko kutsu myös minua.

-Oletteko molemmat tulossa?
-Joo

Kyllä siellä kaksi tuoliakin oli, aivan kuten neuvolassakin. Kyllä, myös mies on tervetullut tähänkin tapaamiseen.

Ensimmäinen tapaaminen

Ensimmäisellä käynnillä käytiin läpi sen hetkisten synnytyspelkojen taustoja. Saimme kertoa kumpikin oman näkökulman ensimmäisestä synnytyksestä. Mikä meni pieleen? Mitä tunsimme synnytyksen aikana ja sen jälkeen?

Kerroin oman tarinani kuten olen siitä aiemmin jo kirjoittanutkin jutussa miehen synnytyspelko. Tuntui hyvältä, että minuakin kuunneltiin ja otettiin tosissaan. Myös minun tuntemuksillani oli merkitystä.

Vaikka kaikki kulminoituukin synnyttävään äitiin, joka kokee ne pahimmat kivut ja kauhut, niin mies saa siitä myös osansa. Eri tavalla.

Miestä ei satu. Mies ei repeä. Mutta miehelläkin on herkkä mieli, ja hänestäkin voi tuntua henkisesti pahalta. Myös tuleva koitos saattaa aiheuttaa miehelle jännitystä, ahdistusta ja pelkoa.

En ehkä tuossa vaiheessa kokenut enää kovin syvää pelkoa, mutta myötäeläessä vaimoni M-E:n rinnalla lähestyvää synnytystä, aiheutti se minullekin huolta. Kaipasin rauhoittavia sanoja, tietoa siitä miten kaikki yleensä sujuu hyvin sekä vahvistusta uskoa tulevan koitoksen onnistumiseen.

Tarvitsin apuja omaan luottamukseeni, jotta voisin myös tukea M-E:tä mahdollisimman hyvin ennen synnytystä sekä sen aikana.

Ensimmäisen tapaamisen antina saimme kuulla, että kaikki ei tosiaan mennyt ekalla kerralla ihan normaalisti. Asiat eivät henkilökunnan osalta osuneet silloin ihan nappiin, vaan synnytyksen nopea eteneminen jäi liian vähälle huomiolle.

Olimme miettineet, mitä meidän olisi pitänyt tehdä toisin. Saimme vastauksen, että meidän ei olisi tarvinnut osata tehdä mitään eri tavalla. Se oli huojentavaa. Vika ei ollut meissä.

Varsinkin minä saatoin kuvitella, että minun olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Tunsin itseni aivan turhakkeeksi kun en osannut tehdä yhtään mitään synnytyksen käynnistyttyä ja edettyä ennakoimattoman rajusti.

Minä olin se, joka oli vielä tajuissaan ja tolpillaan. Minä en oksentanut kivusta, joten minun olisi ehkä pitänyt pystyä jotenkin auttamaan tilanteessa. Mutta en pystynyt.

Mutta minä olin ensikertalainen, hoitohenkilökunta ei ollut. Heidän olisi siis pitänyt saada tilanne aiemmin haltuun, ei minun.

Toinen tapaaminen

Synnytyspelon käsittelyprosessiin kuului useita käyntejä lääkäreiden ja eri kätilöiden juttusilla. M-E kävi myös rentoutusharjoituksissa sekä psykologilla. Minulle mieleenpainuvimmat ja tärkeimmät käynnit olivat kaksi käyntiä pelkopolin kätilön juttusilla.

Toinen kerta oli melko pitkän ajan kuluttua ensimmäisestä. Laskettu aika oli jo kuukauden päästä. Taas sama tuttu paikka, ja sama kätilö.

Kävimme läpi tulevaa synnytystä.

Saimme kuulla jälleen kerran, että voimme tulla käymään vaikka heti kun supistukset alkavat. Tämähän on asia, joka normaalisti sanotaan täysin päin vastoin: ”Yrittäkää olla siellä kotona vaan niin pitkään kuin mahdollista.”

Kävimme läpi, miten toinen synnytys yleensä sujuu. Se sujuu hyvin. Virheasennot ovat harvinaisia, ja kaikki vaan yleensä toimii kuten pitääkin.

Kun ilmeisen kokenut kätilö kertoo kokemustensa perusteella asioita, niitä on helppo uskoa. Jos jotain asiaa ei vaan koskaan ole tapahtunut, tuskin sitä tapahtuu meidänkään kohdalla.

Kävimme läpi kivunlievityksiä ja niiden ominaisuuksia. Mitkä ovat spinaalin riskit ja epiduraalin edut. Kuinka toista kertaa synnyttävä pääsee yleensä nopeasti jo saliin. Kauanko kestää että saa ensimmäisen puudutuksen.

Sain kysyä tyhmiä kysymyksiä ja sain niihin haluamiani vastauksia.
-Eikö vain olekin epätodennäköistä että paikat repeää, jos on jo kerran synnyttänyt alakautta ilman ongelmia?
-Joo, se on äärimmäisen epätodennäköistä.

Tunnelma oli kiireetön ja rauhoittava. Sain luottamusta siihen, että meidät otetaan tosissaan, ja meitä halutaan auttaa. He olivat siellä meitä varten.

Käynnin lopuksi pääsimme vielä käymään synnytysosastolla. Vierailimme jopa siinä salissa, jossa ensimmäinen lapsemme syntyi. Näyttipä se erilaiselta!

Silloin olin niin sekaisin kaikesta, että synnytyssali näytti modernilta, kuin suoraan lääkärisarjasta letkuineen ja piippareineen. Mutta nyt se näytti aika tavalliselta huoneelta, ja ihmettelin että miten siinä muka voisi synnyttää.

Ja hei, sain myös vastauksen siihen kauan pohtimaani kysymykseen, että missä se palju oikein on!

Mitä mies saa pelkopolilta?

Sain miehenä pelkopolilta sitä samaa mitä nainenkin. Luottamusta tulevaan, että kaikki tulee menemään hyvin.

Ainakin meille osui äärimmäisen ammattitaitoinen kätilö, joka osasi kuunnella ja käsitellä aihetta taitavasti. Minut otettiin yhtä tärkeänä osana huomioon kuin M-E:kin.

Miehet voivat siis osallistua pelkopolikäynteihin. Yhdessä siitä saa varmasti enemmän irti ja henkisiä apuja mukaan synnytykseen.

Lue lisää aiheesta:
M-E:n näkemykset pelkopolista: Synnytyspelko – Apua on saatavilla
Isin kynäilyt – Miehen synnytyspelko