Sisältää kaupallisia *linkkejä (merkattu tähdellä)
Jokin aikaa sitten kuuntelin Michelle Obaman ”Minun Tarinani” -kirjan.
Kirjan kuunneltuani olen sekä vihainen että pöyristynyt. Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia ja maailmaa mullistavaa. Kuten vaikka potkaista roskista.
Ensinnäkin olen vihainen siksi, että tummaihoiset ovat vielä nykyäänkin siinä asemassa että heidän pitää olla kaikessa tuplasti parempia kuin valkoihoiset, jotta he saisivat saman tunnustuksen työstään.
Toiseksi, olen vihainen siksi, että naiset ovat vielä nykyäänkin siinä asemassa, että heidän pitää olla kaikessa vähintään tuplasti parempia kuin miehet, jotta heidät otettaisi tosissaan.
Ja kyllä, olen pöyristynyt siitä, että jos olet tummaihoinen nainen, niin tilanteesi on todella tukala. Olet niin pitkällä takamatkalla, että saat tehdä kovan työn päästäksesi lähellekään niitä positioita, joissa on pääosin valkoisia miehiä. Puhumattakaan siitä arvostuksesta, jota he siellä yksinoikeudella nauttivat.
Kun kuuntelin Obaman tarinaa, minua ihmetytti. Jos tämä kaikki on totta mitä Michelle kertoo itsestään ja miehestään, niin miten kukaan voi vihata heitä? Jos asiat ovat niinkuin hän niitä kuvailee, miksi kukaan äänestäisi Trumpia Obaman seuraajaksi?
Kun joku omistaa käytännössä kaiken aikansa tuottaakseen läheisilleen, kansalleen ja koko maailmalle lisää oikeudenmukaisuutta ja pelkkää hyvää, miten heitä voidaan vihata niin paljon? Tietenkään työn tulokset eivät aina ole välttämättä täydellisen onnistuneita. Mutta ihan jo pelkän periaatteen tasolla… ei mene minun kaaliin.
En ole juurikaan seurannut Amerikan politiikkaa, ja se toki selittää sinisilmäisyyttäni. Tiedän, että tämä on vain yksi puoli tarinasta, ja varmasti varsin siloiteltu sellainen. Mutta uskon myös että tarinassa on paljon totuutta.
Oli miten oli, suosittelen tätä Michelle Obaman Minun Tarinani -kirjaa. Michellen ryysyistä rikkauksiin -tarina on vertaansa vailla.
Amerikan poliittinen skene ulottuu nykyään aika vahvasti myös tänne meille pohjolaan. Tämä antaa mielenkiintoisen näkymän Valkoiseen Taloon, ja varsinkin kummankin Obaman elämään ennen presidenttikausia.
Michellen kertomukset lapsuudestaan ja nuoruudestaan ovat kuin amerikkalainen elokuva. Siinä on draaman kaikki osat ja vähän päälle. Kirja on pitkä, ja se olikin yksi syy miksi se oli niin hyvä. Tarina ei loppunut kesken.
Jälkeenpäin minulle selvisi, että kirjan *englanninkielinen versio on Obaman itsensä lukema. Nyt jopa vähän harmittaa että kuuntelin teoksen suomeksi! Mietin että pitäisikö jopa kuunnella kirja uudestaan, mutta alkuperäiskielellä… Veikkaan, että siitä saisi oikeasti edelleen paljon uutta irti!
Kannattaa kuunnella, kirja löytyy siis esimerkiksi *Nextorysta, jota saat kokeilla 14pv maksutta.
// Markus
