Matkailu kotimaassa on kallista! Vai onko?

Sisältää kaupallisia linkkejä (merkattu tähdellä *)

Hesarissa oli juttua siitä, kuinka kallista matkailu ja majoittuminen Suomessa on (juttu vain HS:n tilaajille). Tämä onkin hyvä aasinsilta meidän tämän kesän ensimmäiseen kesälomamatkaamme.

Potkaisimme kesäloman tällä kertaa käyntiin kotimaan kierroksella.

Tänä vuonna taitaa muuten pitkästä aikaa jäädä lentäminen kaukomaille kokonaan väliin. Hyvä sinänsä, jos siitä vaikka olisi apua ilmastollemme!

Mutta ollaan nyt rehellisiä… Kyllä me ollaan tykätty käydä lentäen kaukana, ja käydään varmaan vielä joskus uudestaankin. Mutta katsotaan nyt mihin tämä maailma sekä meidänkin tottumukset muuttuu.

Pakko oli heti vähän tutkailla noita päästöasioita.

Katselin laskureista että päästöiltään yksi edestakainen lento vaikka New Yorkiin vastaisi meidän perheellä noin 8000km autoilua meidän suuripäästöisellä autollamme.

Tai että yhden Thaimaan matkan päästöt voisi korvata olemalla syömättä 8 vuoteen naudanlihaa! Mielenkiintoista!

Mutta tämän jutun pointti ei ole nyt ilmastoahdistus, vaan kotimaanmatkailu!

Road-Trip Itään

Lähdimme matkaan siis autolla, ja ensin kohti pääkaupunkiseutua. Muutaman Helsinki-päivän jälkeen karavaaniimme liittyi sukulaisia, ja kaasuttelimme ensin Porvooseen.

Porvoo on ollut listalla jo monta vuotta… Nyt oli viimein aika päästä laittamaan rasti ruutuun!

Porvoo – Vanha kaupunki

Tutustuimme Porvoon vanhaan kaupunkiin puolisen päivää, ja näimme pintapuolisesti ainakin mistä on kyse.

Voisi sanoa että aika must-kohde kesällä, jos yhtään on pääkaupunkiseudulle asiaa. Meitä sattui kelit suosimaan mitä parhaiten, joten ehkä saimme myös sen puolesta Porvoosta aika siloitellun kuvan!

Piipahdimme muutamissa putiikeissa, söimme ja kahvittelimme. Museokorttilaisina kiersimme myös Raatihuoneentorilta löytyvät pari museota. Vanha raatihuone on mielenkiintoinen rakennus, mutta museoiden näyttelyt eivät oikein osuneet meille.

Jo road-trippimme ensimmäisenä päivänä kahden pienen lapsen kanssa autoilu alkoi näyttää puoliaan… Isommalla oli jostain syystä pinna kireällä heti aamusta alkaen, ja pienempi ei tuntunut viihtyvän turvakaukalossa ollenkaan. Ei onneksi kovin pitkiä matkoja ollut taitettavana, mutta jokainen minuutti jonka vaavi kiljui kopassaan tuntui tuskalliselta.

Muutenkaan tuplavankkureilla liikkuminen Vanhan Porvoon mukulakivillä ei ollut mitään maailman sulavinta. Mutta hitaalla tahdilla edetessä selätimme helteisen päivän ja aloimme lopulta siirtyä kohti ensimmäistä majapaikkaa.

Edullinen majoitus Porvoosta – löytyikö?

Majapaikan löytyminen kahdeksan hengen kokoonpanollemme oli haasteellista. Tai siis kohtuuhintaisen majoituksen.

Kuten Hesarin jutussa todetaan, majoitus Suomessa on kallista. Huonetta edes kahdelle ei tohdi saada alle sataan euroon. Mites sitten meidän porukka, jossa on mukana puoli sukua?

Otimme vastuullemme reissun majoitusten järjestämisen, ja tehtävä olikin haasteellinen. Budjettia ei rajattomasti ollut käytettävissä, ja kahden lapsiperheen toiveissa oli saada jotain vähän enemmän kuin telttamajoitus tai veneen alunen.

Vähän ennen reissua olimme kartoittaneet Porvoon alueen majapaikat, ja todenneet, että aika vähän meille sopivaa tarjolla. Kolusimme Airbnb:n, booking.comin, sekä muita hotellihakukoneita.

Päädyimme sitten huoneistomajoitukseen Villa Strandassa, joka löytyi booking.comin kautta. Kohde oli nappivalinta, ja hintakin oli kohtuullinen, 180 euroa yöltä koko porukalta. Isolla porukalla kun on liikkeellä, niin koko huoneiston vuokraaminen on järkevää sekä käytännön että kustannusten kannalta.

Jos itse joskus varaat booking.comin kautta majoitusta, niin hyödynnä ihmeessä suosittelulinkkimme niin saat 10% varauksen hinnasta takaisin. (Lue lisää.)

Matka jatkuu kohti Loviisaa

Seuraavana päivänä ilma alkoi viilentyä, ja suuntasimme kohti Loviisaa.

Kävimme Loviisan lähellä Strömforsin Ruukilla, joka oli kuin olikin nätti paikka. Vierailemistani noin neljästä suomalaisesta ruukista tämä oli varmaan yksi hienoimmista kokonaisuuksista.

Ihastelimme punatiiliä ja söimme maukasta lohikeittoa. Sateet antoivat meille rauhan, ja lapsetkin olivat tyytyväisiä. Elämässä kaikki siis kohdallaan!

Loviisan keskustasta bongailimme kahviloita, mutta lasten päikkärit eivät antaneet sopivaa väliä niistä sen enempää nauttimiseen. Satama ja vanha alakaupunki näytti hauskalta, tuli mieleen ihan Porin Reposaari.Loviisassa söimme myös jäätelöä ja keskustelimme siitä, että täältä se Eva Wahlström on sitten kotoisin. Olemme molemmat lukeneet juuri *Eva Wahlströmin kirjan Rajoilla, ja se teki meihin kumpaankin vaikutuksen.

M-E:lle kirja toimi terapeuttisena vertaistukena. Omasta mielestäni kirjassa oli poikkeuksellisen kiinnostavalla tavalla kuvattu urheilijan mielenmaisemaa keskellä mielipuolista treeniä ja menestymisen painetta. Kirjassa käsiteltiin myös lasten elämään tuomaa muutosta, joka on itsellekin ajankohtainen aihe.

Useita urheilijoista kertovia kirjoja luettuani tämä oli mielestäni antoisin siinä mielessä, että kirja syventyi yksityiskohtiin rauhassa eikä loppunut liian aikaisin. Feministinen näkemys tuli myös esiin voimauttavalla tavalla. Kirjan voi lukea tai kuunnella esimerkiksi *Nextorysta.

Kotka – Todellinen merikaupunki

Illaksi ehdimme vielä ajaa rankkasateessa Kotkaan.

Listalla oli muun muassa merikeskus Vellamo sekä Sapokka. Näistä ehdimme ensimmäiseen, jossa sielläkin visiitti jäi melko lyhyeksi. Valitettavasti tästä lyhyestä ajasta osa meni vuotaneen vaipan jälkihoitoon.

Paikka oli kyllä mahtipontisen iso. On se hienoa, että Suomesta löytyy tällaisia näyttäviä kohteita!

Mietin vain, että riittääkö näihin kävijät, vai onko haasteita pitää näitä hienoja paikkoja pystyssä. En siis tiedä Kotkasta tai sen turistiruuhkista mitään, mutta ihan yleisesti vaan jää tällainen fiilis kun Suomea kiertää.

Majoitus Kotkasta – Fiilistelymatka vuosikymmenten taa

Kotkasta ei tahtonut aluksi löytyä mitään järkevää majapaikkaa joka osuisi budjettiin. Niinpä päädyimmekin pienellä riskillä tienoon edullisimpaan hotelliin, Hotelli Leikariin.

Sieltä saimme kaksi huonetta todella halvalla. Pieni huone maksoi 55 euroa ja isompi 85 euroa. Paikalle päästyämme totesimme paikan olevan yhden yön nukkumistarkoitukseen ihan sopiva.

Hotellin rakennukset ja huoneen sisuskalut huokui 70-80 lukua, vaikka sitä olikin yritetty vähän piilotella pienellä pintaremontilla. Mutta kyllä esimerkiksi kylpyhuoneesta sai ihan mukavat fläsärit omilta lapsuusvuosilta. ”Hei meillähän oli tämmönen samanlainen suihku!” Ja oikein ihana suihku muuten olikin!

Yö sujui hyvin, ja aikataulumme vuoksi Kotka jäi lopulta vielä suurelta osin meille avoimeksi.

Paljon jäi siis vielä nähtävää ensi kertaan! Mitkäköhän ovat Kotkan todelliset helmet?

Itäväylän viimeinen etappi – Hamina

Seuraavan päivän ensimmäinen välietappi oli Hamina.

Ympyräkaupunki päättäisi meidän itäväylän kaasuttelut ja siitä matka kääntyisi kohti pohjoisempana sijaitsevaa Lappeenrantaa.

Vierailimme tottakai Haminan keskipisteessä kahvila Kanelissa. Jännällä paikalla sijaitseva kahvila oli ehkä taas yksi sellainen rasti ruutuun -juttu.

Ajelimme vähän ympyräkatuja ja testasimme hyvän tovin paikallista leikkipuistoa. M-E ehti jo toiseenkin tunnettuun kahvilaan, Varvariin, lämmittelemään sateisen kesäpäivän väristyksiä.

Hamina jäi myös enemmän tai vähemmän ohikulkukohteeksi, joten senkin muihin kohteisiin pitää palata seuraavalla kerralla!

Pohjoiseen!

Parissa päivässä ajelimme itäväylää aina Haminaan asti. Oli aika suunnata Lappeenrantaan moikkaamaan lisää sukulaisia.

Täytyy sanoa, että reitti Helsingistä Haminaan on todella helppo. Välimatkat ovat lyhyitä, hyvä tie, ja joka kaupungista löytyy varmasti paljon kaikenlaista nähtävää. Tämä on ehkä pääkaupunkiseutulaisille itsestäänselvyys(?), mutta muualta tulijalle ei ehkä niinkään!

Kotimaan matkakertomuksemme jatkuu seuraavassa postauksessa!

// Markus