Uusia raskausoireita – Raskausviikko 36

Raskausviikko 36, maaliskuu 2022: Loppuraskauden oireet

Loppuraskaus on tuonut mukanaan kasan uusia raskauteen liittyviä epämukavuuksia ja rajoitteita. En tiedä kuinka paljon nämä liittyvät koronasta palautumiseen, sillä vaikka tunsin pian olevani terve, jotkut ”oireet” alkoivat tai pahenivat samassa rytäkässä taudin kanssa.

Lue myös edellisestä raskausviikosta 35: Ajatuksia puolison roolista raskausaikana

loppuraskauden oireet
Kuva: annapastakvisuals.fi

Viimeisen kolmanneksen uudet tuulet – loppuraskauden oireet

Jonkun mielestä tämä saattaa kuulostaa kamalalta valitusvirreltä, mutta huh, mulle loppuraskauden kolotukset on aika lailla uusi asia.

Edellisessä raskaudessa kärsin jonkin verran liitoskivuista viimeisellä kolmanneksella, mutta seuraavat oireet ovat kyllä minulle ihan uusia.

Huonot unet – kyljellään nukkuminen

Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa en koskaan kärsinyt minkäänlaisista uniongelmista. Nukuin raskauden päädystä päätyyn erinomaisesti. Ihmeellisintä on ollut se, että olen aiemmin nukkunut hyvin myös lempiasennossani, eli mahallaan.

Okei. Ehkä se on ollut joku mahallaan ja sivuttain nukkumisen välimuoto, mutta lähes joka aamu olen herännyt enemmän tai vähemmän lempiasennostani.

Ja siis olen toden totta yrittänyt olla nukkumatta tuossa asennossa, kun kaikki siitä niin kovasti varoittelevat. Kasannut tyynyjä niin, etten pääsisi kääntymään ja aina herätessä kääntynyt toiseen asentoon. Mutta ei.

Noh, tässä raskaudessa sain heittää hyvästit mahallaan nukkumiselle jo joskus joulun tienoilla? Olen kyllä edelleen nukkunut hyvin – kunnes korona. En tiedä liittyykö flunssa nyt mitenkään tähän, vai onko maha vaan niin ylhäällä, mutta olen nukkunut todella huonosti sieltä asti. Se sopii kyllä hyvin myös mahan kokoon ja raskausviikkoihin, mutta minulle tämä on uusi oire.

Lue lisää: Korona loppuraskaudessa – sydämentykytyksiä

raskausviikko 36

Markus on sanonut, että hän on pariinkin otteeseen herännyt siihen, että huohotan unissani. Siltä olo tuntuukin välillä. Heräilen todella paljon johonkin aamuviiteen asti ja vasta sen jälkeen nukahdan kunnon uneen.

En tiedä kuinka paljon aktiivisuusrannekkeiden unisyklimittauksiin voi luottaa, mutta kellon mukaan nukun syvää unta juurikin vasta joskus aamuviiden ja kymmenen välillä.

Onneksi meillä on sentään aamuisin mahdollisuus nukkua pitkään, kun kerhot alkavat vasta klo 13.

Yösupistelut – loppuraskauden oireet

Ensimmäisessä raskaudessa muistan yhden yöllisen supistuksen ennen synnytystä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että liekö edes ollut supistus vai vaan huono asento nukkuessa.

Toisesta raskaudesta en muista myöskään selkeitä supisteluja öisin. Edes silloin, kun lapsivesi oli jo alkanut vuotaa ja lääkäri oli melkoisen varma että synnytys käynnistyisi yön aikana. No ei käynnistynyt. Mahaa ehkä vähän juili, mutta en olisi lähtenyt puhumaan supistuksista.

loppuraskauden oireet
Kuva: annapastakvisuals.fi

Noh, tässä raskaudessa taas erityisesti nyt huonojen unien siivittämänä, olen heräillyt maha- ja selkäkipuihin ja mahan kivikovaksi kovettumiseen sanottakoon, että joka toinen yö.

Supistelu liikkeessä ja liikkumatta

Viimeisen kuukauden ajan olen joutunut varomaan nopeita liikkeellelähtöjä. Myös jos yhtään nopeutan kävelyäni matelemisesta, koko maha kovettuu kivikovaksi palloksi kipujen saattelemana. Kipu on nimenomaan edessä alhaalla, ikäänkuin kivimurikka putoaisi aina painamaan alavatsaa kaikella voimallaan.

Liikkeellelähdön jälkeen en siis pysy edes kolmevuotiaamme perässä vaan joudun pysähtelemään usein vaikkapa vain matkalla autolle.

Toisaalta tilanne helpottaa, kun on pidempään liikkeessä, kunhan vaan muistaa liikkua tarpeeksi hitaasti!

Tyyppi hikkailee viimein!

Esikoisen hengitysharjoitukset mahassa alkoivat huomattavasti aiemmin kun tämän nykyisen tyypin. Sanoisin, että joskus raskausviikon 20 kohdilla. Luulin, että nykyinen mahatyyppi olisi jotenkin erityisen myöhäinen hengityshajoittelija, mutta luin vanhaa postausta, jossa luki, että kuopuskin aloitti hikkailun vasta rv 28.

No näitä hikkailuja on siis odotettu! Raskausoire, mutta ei lainkaan epämieluisa sellainen!

Nenä tukossa, kohta puoli vuotta

Muistelen, että aloin kärsiä tukkoisesta nenästä jo joskus syys-lokakuussa. Siis että heräsin joka aamu tukkoiseen nenään. Päivän aikana tukko kuitenkin hävisi vielä ennen ensimmäisiä sairasteluja.

raskausviikko 36
Vaikka mulla onkin siitepölyallergia, niin nyt se alkoi jotensakin liian aikaisin..

Sairastelujen jälkeen, tukkoisuus on jäänyt kokoaikaiseksi olotilaksi. Nenäkannu on nenäliinojen kanssa päivittäisessä käytössä. Olemme myös nostaneet sängynpäätyä ylemmäs, jotta nukkuminen helpottuisi. Laskeutumattoman mahan kanssa hengittäminen on yöllä vaikeaa ilman tukkoista nenääkin, joten myös tämä vaikuttanee huonontavasti uniin.

Jatkuvan tukkoisuuden takia odotan todella synnytystä. Jostain ryhmästä olen nimittäin lukenut, että tällainen koko raskauden kestävä nenätukko on jäänyt synnärille. (Edit. Ja sinne se muuten jäi)

Villiä odotusta, tule jo! Tai hei, älä ihan vielä.. – loppuraskauden oireet

Edellisissä raskauksissa minulla ei ole ollut mitään kiirettä synnyttämään. Esikoisen kanssa ihmettelin, onko synnytys oikeasti pakko käynnistää, kun mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ollut. Eikä itselläni raskaus ollut vielä lainkaan käynyt mitenkään fyysisesti hankalaksi.

Synnytyksen jälkeen kätilö sanoi, että napanuora (vai istukka?) oli jo jonkin verran kalkkeutunut, että oli ihan hyvä aika käynnistää. Siksi ajattelen itsekin, että ehkä se sitten oli, vaikken asiasta mitään tiedäkään.

Kuopuksen synnytys käynnistettiin jo viikolla 39+1 ja sekin tuntui niiiin aikaiselta, mutta ehkä olin tuolloin jo fyysisesti enemmän kypsä raskauteen kuin ensimmäisessä raskaudessa.

loppuraskaus
Kuopus kaikessa täydellisyydessään <3

Noh, tässä raskaudessa koronan jälkeinen olotila oli aika lamaannuttava. Oireet eivät oikein täsmänneet flunssaan, mutta ehkä yleiskunto oli taudin aikana jotenkin romahtanut, kun kaikki tuntui tuolloin fyysisesti mahdottoman raskaalta. Erityisesti mahan kantaminen. Tuntui myös, että lantionpohja menee alta eikä jaksa kantaa lasta. (Jotenkin erikoista, että pahin on tuossa oireessa mennyt ohi?)

Myös supistelu lisääntyi tuolloin merkittävästi, ja vaikken henkisesti ollut todellakaan valmis synnyttämään, niin fyysisesti aloin olla aika loppu.

Tavallaan olen siis täysin valmis tähän raskauteen, eikö vauva vaan voisi jo tulla? Samaan hengenvetoon ajattelen, että hän on vielä aivan liian pieni tähän maailmaan – älä vaan synny vielä, pidän jalat tiukasti ristissä!

Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Milloin hän tulee? Huomenna hän tulee?

Miten teillä? Ovatko raskausoireet lisääntyneet raskaudesta toiseen, vai ovatko eri raskaudet olleet hyvinkin samanlaisia?

// M-E

Lue seuraavasta raskausviikosta 37: Viimeinen neuvolalääkäri ja yllärit sisätutkimuksessa

loppuraskauden oireet
Kuva: annapastakvisuals.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *