Raskausviikko 34, maaliskuu 2022: Liikunta raskausaikana
Olen raskausaikoina harrastanut liikuntaa aika vähän. Ainakin sanan perinteisessä merkityksessä. Vatsani on jo hyvin varhaisessa vaiheessa alkanut reagoida kaikkeen kovempaan liikuntaan harjoitussupistuksilla. Nämä supistukset ovat siis kivuttomia, mutta tekevät tavallaan liikkumisesta hankalaa, kun koko maha kovettuu kiviseksi palloksi.
Lisäksi sanotaan, että jos paljon supistelee, oli kyse sitten normaaleista supistuksista tai harkoista, niin kannattaisi lepäillä.
Ensimmäinen raskaus – liikunta raskausaikana
Ensimmäisen raskauden aikana minun oli vaikea hyväksyä sitä, että raskaus saattaisi muuttaa jotain arjessani. Kävin alusta asti normaalisti salilla jne, mutta koska perinteinen selkäkipuni ei antanut löysää myöskään raskausaikana, niin se verotti jo alkuraskaudessa toimintaani. Selkäkipu ei ole mennyt helposti ohi pelkästään lepäämällä ja raskausaikana lääkkeiden käytön on halunnut rajata minimiin. Tämä oli huono yhdistelmä, ja sai pidempiäkin salitaukoja aikaiseksi.
Kun tauot pitenivät, maha kasvoi ja asento muuttui, liikunnan aloittaminen pitkän tauon jälkeen tuntui aina vain hankalammalta. Lopulta liikunnan harrastaminen omalla perinteisellä tavallani taisi jäädä, mutta pyörin paljon ostoskeskuksissa ja kaupungilla ja sain siten ylläpidettyä aktiivisuuttani.
Viimeisellä kolmanneksella en koe olleen oikein minkäänlaisia kolotuksia. Ainoastaan kenkien laittaminen viimeisillä viikoilla itse on ollut haastavaa.
Fyysisesti, jos raskaampaa liikuntaa ei oteta lukuun, ensimmäinen raskaus oli kohdallani maailman helpoin juttu. Oh those days..
Toinen raskaus – terapiaa ja fysioterapiaa
Toisen raskauden alku oli minulle eri tavalla haastava. Edellisenä kesänä olin ollut selän takia sairaalassa ja tuolta reissulta minulle oli jäänyt päälle lonkkakipu, josta en ole vielä tähän päivään mennessä päässyt eroon.
Lue lisää: Raskaus ja lonkkakipu
Pelkäsin kovasti, että raskauden löysyttäessä paikkoja selkäni alkaisi reistailla yhtä pahasti kun ensimmäisen raskauden jälkeen. Pelko selän kipeytymisestä oli itseasiassa tässä raskaudessa aika kova ja määritti paljon liikkumistani.
Lisäksi mukana kulki synnytyspelko, johon sain kyllä upealla tavalla apua pelkopolilta ja terapiasta.
Lue lisää: Synnytyspelko – apua on saatavilla
Tässä raskaudessa olin myös päättänyt pitää itseni paremmassa kunnossa (en kyllä ymmärrä miten se olisi edes ollut mahdollista) kuin edellisessä raskaudessa ja kuvittelin jatkavani spinningiä läpi raskauden. Toisin kävi.
Vaikka tiesin, etten pysty pyöräilemään pystyasennossa, väänsin raskauden alussa yhden tunnin väkisin niin kuin muutkin, ja selkähän siinä meni. Siinä meni muutama viikko lepäillessä ja jotenkin pelko selän menemisestä pahempaan kuntoon iski kunnolla päälle. Sanoisin että tuo vaikutti merkittävästi loppuraskauteen ja loppuraskauskin meni enemmän ja vähemmän himmaillen, niinkuin ensimmäinenkin.
Kävin kyllä salilla heiluttelemassa käsiä varmaan vielä kk ennen laskettua aikaa, mutta liikunta ei toisessakaan raskaudessa ollut järin säännöllistä.
Kolmas raskaus – Liikunta raskausaikana
Tämän raskauden alussa olin jälleen tehnyt mahtavan päätöksen siitä, että käyn lenkillä tai teen muuta vastaavaa joka päivä.
Noh, alkuraskaus alkoi tahmeasti. Oli pahoinvointia, huonoa mielialaa päänsärkyä ja vähän epäkiinnostusta kaikkea kohtaan. Matkusteltiin myös loppukesä, eli lenkkeillä ei enää päiväkierrosten jälkeen jaksanut, ja jotenkin se lenkkeily sitten konseptina jäi pois.
Lue lisää: Alkuraskaus – Epäilyä, ärsytystä ja kuolemanpelkoa
Sitten tuli syksy ja huomasin etten saa itseäni edes salille. Maha tuntui aloittelevan kovettumisen jo neljännellä kuulla, joten salilla käyntikin vaan jäi.
Sitten aloitimme sairasteluputken marraskuun lopulla (?), joka on kestänyt enemmän ja vähemmän perheenjäseneltä toiselle siirtyen, huhtikuulle asti. Koronasta nyt puhumattakaan.
Ainoa kuva minusta raskaana ja urheilemassa 😀
Onneksi kuitenkin ”keksin” jostain uimahallin ja vesijumpan! Sinne voi mennä milloin vaan, napsauttaa jumpan päälle ja alkaa huitoa. Maha ei myöskään ole samalla tavalla kovettunut vedessä tai sitten sitä ei vaan huomaa.
Lisäksi uimahallilla saa liikunnan lisäksi saunarentoutus-elämyksen. Ja aikaa ilman puhelinta. Aika usein myös ilman jälkikasvua.
Olen siis tässä viimeisessä raskaudessa liikkunut kaikista takapakeista huolimatta enemmän ja säännöllisemmin kun aiemmissa raskauksissa. Ja jotenkin terveemmin, kun mikään paikka ei ole tullut kipeäksi.
Mikä on ollut sulle se mukavin urheilumuoto raskaana?
Tai oletko ylipäätään pystynyt pysymään liikkeessä?
// M-E
Lue lisää edellisestä raskausviikosta 33: Lähteekö yksi hammas per raskaus?
