Koti-isän päivä – Markus avautuu

Koti-isän päivä: Aamu

Herään vähän kello 8 jälkeen siihen kun M-E kolistelee keittiössä, hän menee tänään töihin kymmeneksi, ja on hyvissä ajoin ylhäällä.

Mulla oli herätys jo aikaisemmin soimassa, mutta ei, turha toivo. En vaan saanut revittyä itseäni ylös kun ei ollut pakko. Mulla oli kaunis ajatus, että heräämällä ennen muita saisin vähän aikaa itselleni. Voisin syödä vaikka rauhassa aamupalan ja herätellä itseni rauhassa, ennen kuin pitää alkaa huoltaa muita.

Kampean itseni ylös. Takana on hyvät yöunet, jotka koostuivat kahdesta herätyksestä. Ekalla kerralla syötin nelikuisemme tuttipullolla, ja toisella herätyksellä kiikutin hänet M-E:n huomaan nauttimaan tuoreesta luomumaidosta.

Uniträkkeri näyttää yön saldoksi himpun yli 7 tuntia. Ah, tämä on vaan niin luksusta, kun saa nukkua. Vaikkakin herätyksillä, mutta silti. Ja olin rannekkeen mukaan yöllä myös 13 kertaa levoton. Tavallista. Kerran muistan myös heränneeni tyyny hikisenä.

Kun pääsen ylös, en oikein nää mitään, ja kroppa on vetreä kuin rautakanki. Hieron vähän unihiekkoja silmistä, mutta näkö ei vaan tunnu tarkentuvan. Normipäivä, kyllä se siitä pikkuhiljaa.

koti-isä kahden lapsen kanssa
Koti-isänä kahden lapsen kanssa. Tämä kuva tosin ei ole kotoa.

Epätyypillinen kauppareissu

M-E ja taapero ovat molemmat ylhäällä. M-E:n ei tarvi ihan vielä lähteä töihin, joten sanon käyväni nopeasti lähikaupassa hakemassa vähän täydennystä jääkaappiin. Olimme viikonlopun poissa kotoa, joten on pientä vajausta.

Kauppareissullakin vielä koitan skarpata ja hieron silmiäni. Näkeeköhän kaikki että oon just herännyt? Eiköhän. Ei mahda mitään, tää on elämää.

Napsin kaupasta vähän jogurtteja, leipää ja maitoa. Näillä pärjätään tän päivän aamu- ja välipalat.

Kotiin palattuani M-E on jo lähtökuopissa. Hän antaa vielä taaperolle hänen kovasti kaipaamaansa huomiota. Äidin töihinlähtö on hänelle aina kova paikka. Ja varsinkin kun se tapahtuu heti heräämisen jälkeen.

Paistan vähän munia ja pekonia. Tämä on mun uusi mieliteko jota olen toteuttanut jo parikin kertaa!

Teen M-E:lle ja itselleni pekonileivät, ja laitan taaperon aamupalan valmiiksi. Sitten M-E:n pitääkin jo lähteä. Tästä lähtien koti on hetken aikaa minun valtakuntaani!

Aamupäivä

Aamupäivä hujahtaa nopeasti rutiinihommien parissa.

Vauva herää, vaihdan vaipat ja viimeistelen aamupalan nauttimisen. Taaperolle ei tänään oikein maistu aamiainen. Suunnitellaan hänen kanssaan vähän yhdessä, mitä tänään tehtäisiin.

Olen ollut vasta vähän aikaa virallisesti koti-isänä, joten meillä on edelleen omat rutiinimme hakusessa. Tavoitteita minulla kyllä on, mutta en ole vielä päässyt niitä kokonaan toteuttamaan. Pikkuhiljaa!

En ehdi aamupalan jälkeen tehdä juuri mitään, kun vauva alkaa osoittaa väsymisen merkkejä. Tuo aamun eka väsymys saapuu aina siinä kymmenen aikaan, vaikka olisi herännyt mihin aikaan tahansa. Olen vähän siistinyt keittiötä ja ruokailun jätöksiä.

Vähän maitoa, ja sitten vaavi ekoille päikkäreille. Nukuttaminen ei vaan ole kovin helppoa. Väsymys taitaa mennä pikkuisen yli, ja sitten sitä vaan huudetaan vähän aikaa. Yritän laittaa hänet vaunuun parvekkeelle, mutta emme pääse asiasta yhteisymmärrykseen. Hän ei tahdo olla vaunussa.

Olemme hetken vaiheessa ”ikiliikkuja”. Eli laitan hänet vaunuun, hän alkaa huutaa. Hytkytän vähän. Huuto yltyy. Otan syliin, rauhoittuu. Laitan vaunuun, alkaa huutaa.

Tällä kertaa tätä ei mennäkään kovin kauaa. Homma päätyy siihen, että hyssytän hänet olalla puoliuneen. Lopulta hän on niin tainnoksissa, että nukahtaa kun lasken hänet vaunuun. Päivän ensimmäinen etappi saavutettu!

Taapero touhusi aamupäivän aika paljon itsekseen omia juttujaan. Hän muun muassa leikitti vauvaa, piirteli ja luki muutaman kirjan ääneen. Hän siis muistaa aika monta kirjaa ulkoa, ja ”lukee” sitten tarinat itsekseen ulkomuistista.

Aamupäivän ohjelma jatkui koti-isällä lounaan valmistamisella, jonka jälkeen pääsemme viimein ulos. Laitan nakkikeiton tulille. Syömme, ja alamme valmistella ulos lähtöä.

koti-isän päivä, lapset leikkii
Leikin huumassa!
koti-isän päivä, lapset leikkii
Taapero haluaisi koko ajan leikkiä. Vielä lapsilla ei hirveästi ole varsinaisia yhteisiä leikkejä.

Keskipäivä

Tavoitteenani olisi päästä ulos heti aamusta, ennen lounasta. Mutta jotta se voisi toteutua, pitää herätä vielä aikaisemmin. Myös ruoka voisi olla valmiina, koska sen valmistamiseen menee aika paljon aikaa.

Tänään söimme ensin lounaan, ja lähdimme sen jälkeen ulos. Vauva heräsi ekoilta päikkäreiltään, ja sai myös syötävää. Maitoa ja vasta valmistamaani sosetta perunoista ja porkkanoista.

Lähtemisen vaikeus

Ulos lähteminen kahden lapsen kanssa ei yleensä ole aivan yksioikoista, ja eiköhän se vanha tuttu kuvio taas toistunut… Kun olisi pitänyt pukea, taapero aloitti karkuunjuoksunäytöksen.

Näin kauan sitä kesti. Täydellisen harmonista mieltä, ja sujuvaa yhteispeliä isin ja taaperon kanssa…

No, kait se kuuluu asiaan. Vaikka ulos meneminen on hänelle mieleistä, niin pukemisessa pitää aina laittaa mahdollisimman paljon vastaan. Ensimmäinen hetki jolloin hermoni kiristyivät!

Kun lopulta saan taisteltua lapselle vaatteet päälle, pääsemme lähtemään ulos. Jälleen yksi etappi!

Leikkipuistoon

Kohteena meillä oli meidän todellinen vakipaikka, läheisen rannan leikkipuisto. Minä itse tykkään siitä paikasta, ja niin myös vanhempi tyttömme. Vaikka ihan talomme vieressä ei kunnollista leikkipaikkaa olekaan, on mukavaa, että on joku kiva paikka jonne voimme mennä. Siitä aina puhutaan innoissaan, ja suunnitellaan että milloin mennään.

Matkalla vauva näytti taas mitä inhoaa. Vaunussa makaamista!

Jällen kerran hän ei yksinkertaisesti viihtynyt vaunussa, vaan huusi suoraa huutoa. Hän ei ollut väsynyt eikä nälkäinen. Häntä ei vain huvittanut. Huuto ei loppunut millään, joten loppumatka mentiin sitten sylikyydillä. Koti-isyyden fyysinen puoli alkaa tässä kohtaa näyttäytyä: vauva toisessa kädessä työnnän vankkureitamme kohti puistoa. Onneksi ollaan pian perillä!

Puistossa aika menee aina nopeasti. Me keinutaan, työstetään hiekkalaatikolla jotain hienoa, kiipeillään ja liu’utaan liukumäestä. Aina tuntuu että aika loppuu kesken.

On ikuisuuskysymys, miten saada lapsi lähtemään leikkipuistosta suotuisasti. Vaikka vielä en ole tähän kysymykseen löytänyt vastausta, niin tänään lähteminen jostain kumman syystä onnistuu kivuttomasti! On aika lähteä kotia kohti ja päikkäreille.

Koko puistossaoloajan nuorempi oli hereillä, ja vietti aikaansa minun sylissäni. Hetken aikaa hän keinui isosiskon kanssa hämähäkkikeinussa, mutta muuten ei kelvannut kuin syli!

Juuri ennen kuin on lähdön aika, hän alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Silmät lupsuen hän sinnitteli vielä väkisin leikeissä mukana. Eikun vaunuun ja unille! Sen jälkeen lähdettiin pian kotiin päin.

koti-isä keinuttaa lapsia
Keinuun sentään pääsivät yhdessä!
koti-isän blogi: hiekkalaatikolla
Hiekkalaatikolta löytyi strutsin muna!

Koti-isän iltapäivä

Saavuimme kotiin, ja tavoitteena oli suorittaa vanhemman tytön päiväunet. Riippuen nuorimmaisen tilasta, tehtävä on joskus todella haasteellinen!

Tällä kertaa kaikki näytti todella suotuisalta. Nuorempi nukkui edelleen vaunuissa, joten laitoin hänet parvekkeelle.

Vanhemmalle äkkiä pieni välipala, ja eikun pehkuihin. Rutiiniin kuuluvien parin kirjan jälkeen hänellä alkoi lupaavasti silmät seistä päässä. Unia!

Sitten alkoi jännitys. Herääkö vauva juuri kriittisellä hetkellä ja pilaa kaiken, vai meneekö kaikki kerrankin kuten elokuvissa?

Päikkärit

Tällä kertaa kaikki menee putkeen. Ah!

Havahdun johonkin ääneen. Olen itsekin simahtanut hetkeksi.

Säpsähdän ja nousen nopeasti vähin äänin tarkastamaan tilanteen. Mutta mitään liikettä ei vaunuissa näy. Kaikki hyvin.

Ja sitten tajuan olevani ainoa hereillä oleva perheenjäsen. Hahaa! Voin tehdä ihan mitä haluan!

Omaa aikaa!

Wuhuu, koti-isän päivään kuuluu joskus harvoin tämmöinenkin herkku kuin oma aika. Ainoa vaan, että sen kestoa ei tässä kohtaa voi tietää. Se voi olla minuutin tai vaikka puoli tuntia. Joten ei tässä ihmeitä voi alkaa rakennella.

Minulla oli koko aamupäivän muhinut mielessä tämän postauksen aihe. Sain työstettyä tätä ajatusta päässäni vähän aikaa, kun vauva alkoikin jo heräillä. Noniin, työt kutsuu taas!

Vaipan vaihtoa ja vähän tyytymättömän vauvan viihdyttämistä. Myös taaperon oli aika heräillä päikkäreiltään. Työpäivä alkoi jo lähennellä loppuaan kun taapero kömpi sohvalle heräilemään. Äitiä alkoi jo olla ikävä, ja tämä herätyksen jälkeinen olotila on hänellä erityisen tunneherkkä.

Sitten vielä vaipan vaihtoa ja potalla käyttämistä, ja sieltähän se äiti jo tuleekin kotiin! Koti-isän työpäivä on pulkassa, ja sitten alkaakin vapaa-aika! Mitäs sitä tekisi?

No jos vaikka vähän leikkisi lasten kanssa!

Ilta

M-E tuli kotiin ja ruokki tissi-ikävää potevaa vauvaa. Otin itselleni pienen hetken hengähtämiseen. Aloimme seuraavaksi miettiä miten sitä loppupäivä käytettäisi hyödyksi.

Tapamme mukaan olimme tässä aika tehottomia. Mitään kovin näkyvää suunnitelmaa emme saaneet aikaiseksi. Muutamia pieniä käytännön juttuja tuli tehtyä tässä välissä. Jossain välissä minä imuroin. Suunnittelin myös mielessäni tulevien päivien ruokia. Maalattiin me myös sormiväreillä ja pimputettiin leikkipianoa.

Lopulta saimme päätettyä että lähdemme käymään ulkona vielä koko perheen voimin. Menimme käymään toisessa lähipuistossa, jossa ei olla vähään aikaan oltu. M-E otti pyörän mukaan ja meni käymään vielä pienellä pyörälenkillä. Minä olin lasten kanssa vielä hetken puistossa, ja suuntasin sen jälkeen kotiin.

Kotiovelle päästyämme taapero alkoi jo osoittaa väsymyksen sekä jälleen kerran ikävän merkkejä. Se on rankkaa, kun ennen jatkuvasti kotona ollut äiti ei nyt olekaan paikalla. Hirveä äidinvaje!

Ikävästi hän vielä kaatui pahan näköisesti kotiovella, ja siitäkös huuto alkoi. Minä pelästyin aika paljonkin, että löikö hän päänsä pahasti. Pienen hetken jälkeen selvisi, että ilmeisesti kaatuminen ei ollut aiheuttanut vahinkoa. Silti oli todella paha mieli, koska äitiä oli ikävä.

Seuraavaa vartti huudettiin sitten kotona pahaa mieltä. Oli aika tehdä pikainen iltapesu, ja valmistella iltapala.

M-E tuli lenkiltä, ja syötiin iltapala yhdessä. Alkoi olla aika painua pehkuihin. Ja äitin vuoro oli kuulemma nukuttaa yöunille. (Näin on ollut jo aika pitkään…)

Mulle jää tässä vaiheessa yleensä vauva käteen. Ja nimenomaan käteen. Tässä vaiheessa iltaa hän ei enää viihdy missään muualla kuin sylissä.

Seuraavat tunnit menee mulla sitten siinä, että yritän saada vauvan nukkumaan yöunia. Tässä vaiheessa en enää leikitä tai juttele, vaan teen iltapesut ja laitan yökkärin hänelle päälle, jonka jälkeen hän saa olla rauhassa sylissä. Kun väsymyksen merkkejä alkaa tulla, yritän laittaa hänet nukkumaan.

Näin tein nytkin. Ensin istuskelin parvekkeella, ja hän katseli maisemia. Sitten hän alkoi hieroa silmiään joten laskin hänet vaunuun. No siitä ei taaskaan tullut mitään.

Alkuun olin jo toiveikas, kun hän alkoi jo hakea unta. Sitten itku yltyi ja unesta ei ollut tietoakaan.

No, syliin takaisin. Välillä olalle. Välillä taas kokeilin vaunua. Huonolla menestyksellä.

Vähään aikaan ei olekaan tällaista nukahtamisrumbaa ollut. Pienempänä se oli tätä jatkuvasti, mutta viime viikot ovat olleet jopa melko rauhallisia ja nopeita iltoja. Nyt on taas joku kausi päällä.

Tämän illan show yltyy aika kaameaan karjumisitkuun asti. Tätä ei usein häneltä kuullakaan.

Tilannetta rauhoittaa loppuviimein M-E:n tissitainnutusyritys. Tuloksena on vähän rauhallisempi vauva, joka tosin vehtaa sängyllä kuin viimeistä päivää. Hirveä iltaralli päällä.

Nyt alkaa olla jo niin myöhä, että hän rauhoittuu syliin ja olalle. Siitä lasken hänet nukkumaan sänkyyn, eikä hän siitä enää herää kuin pari kertaa. Niihin heräämisiin auttaa jo pelkkä syliin nosto ja rauhoittelu. Siitä hän jatkaa sitten tyytyväisenä uniaan.

koti-isä maalaa
Iltapäivällä pidettiin maalaushetki.
koti-isän päivä blogi, sormivärit
Maalailemme sormiväreillä sekä myös vesiväreillä.
koti-isän päivä blogi: maalataan
Taideteos muodostuu.
koti-isän päivän aikana käydään monta kertaa hiekkalaatikolla
Illan leikkipuistoilut koko perheen voimin.

Koti-isän yö

Nyt talo on hiljentynyt.

M-E meni nukkumaan, minä jatkoin vielä päivän tapahtumien kelailua ja kirjoittelin niitä ylös, jotta saisin tämän postauksen kasaan. Nämä yön pimeät tunnit on niitä ainoita, jolloin saa edes vähän aikaa keskittyä johonkin asiaan rauhassa. Nyt alkaa tosin jo uni painaa päälle kovaa vauhtia. Pakko mennä pian nukkumaan…

Yöstä voin vielä kirjoittaa ennustuksen, mitä tulee tapahtumaan…

Useista eri syistä johtuen nukumme tällä hetkellä kahdessa eri huoneessa. Minä ja vauva nukumme toisessa, ja M-E taaperon kanssa toisessa. Tällä järjestelyllä saamme rajattua yöheräämisiä niin, että koko perheen ei tarvi aina herätä vauvan yöllisiin tarpeisiin.

Yöllä tullaan heräämään siis luultavasti ensimmäisen kerran siinä kolmen nurkilla, ja toisen kerran viiden kuuden aikaan. Kuten postauksen alussa mainitsin, usein minä syötän ensimmäisellä herätyksellä ja toisella kannan vauvan M-E:n luo toiseen huoneeseen.

Nyt M-E pyysi että vien hänet heti vaan ekasta herätyksestä. Tämä tarkoittanee, että voin saada nukkua melko pitkän ja suhteellisen ehyen yön. Katsotaan, miten menee!

Seuraavana päivänä:

Valitettavasti en osannut ennustaa oikein!

M-E tuli puoli neljän aikaan ja lykkäsi vauvan käteen. ”Hän söi ja on sen jälkeen pyörinyt tunnin verran eikä nukahda.”

Ah, tämä olikin mukava yllätys!

Ei siinä mitään, vähän aikaa hän vain ähräsi vieressäni. Ei mennyt kauaa, kun alkoi kitinä. Ja siitä ei kulunut kovin pitkään, kun alkoi suora huuto. Ei tämmöistä ole ollut vielä kertaakaan hänen kanssaan! Hänen itkut tähän mennessä ovat olleet iltaitkuja, yöllä meidän ei ole tarvinnut kestää pitkiä huutoja.

No, vähän aikaa sitä kesti, ja sitten päätimme M-E:n kanssa yhdessä tuumin kokeilla epäloogista vaihtoehtoa, eli syöttämistä. Ja kas kummaa, sehän auttoi!

Vähän epäilyttää, koska huuto vaikutti hieman vatsavaivoilta. Syöttäminen syötön päälle saattaa johtaa esimerkiksi isin päälle oksentamiseen, nimimerkillä kokemusta on. Mutta isot paukut saatuaan hän nukahti. Ja nukkuikin sitten aamuun asti!

koti-isä ja vauva
Tää pikkuinen viihtyy paljon sylissä!

Ajatukseni koti-isän päivästä

Tämä päivä oli varsin onnistunut. Meillä oli lasten kanssa kivaa, ja käytännön asiat sujuivat melko hyvin.

Homma on minulla vasta aluillaan, joten kokemusta tulee lisää pikkuhiljaa ja rutiinit hakevat muotoaan. Tähän mennessä olen ollut aika tyytyväinen siihen, miltä tuntuu olla kahden lapsen kanssa kotona. Aika ei käy pitkäksi, ja homma ei tunnu millään lailla ikävältä.

Aamulla on jotenkin erikoinen fiilis, kun ei tarvitsekaan lähteä töihin. On vaihteeksi kivaa kun saa vaan jäädä kotiin, ja tehdä lasten kanssa mitä huvittaa!

Lue myös: 3 syytä miksi en kaipaa vielä takaisin töihin

Mites muut koti-isät, onko samanlaista menoa?
Vai täysin erilaista?
Mitä te teette lasten kanssa kotona?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *