Koti-isän kolme haavetta ja vankilaromantiikkaa

Sisältää kaupallisia linkkejä (merkattu tähdellä *)

Ollessani kotona lasten kanssa arkipäivät, ajatuksiini nousee joskus minulle saavuttamattomia asioita.

En tiedä olisinko sen onnellisempi, jos saisin kokea nämä asiat. Vai olenko onnellisempi nyt kun en pääse niihin käsiksi? Ehkä jopa niin päin?

koti-isä blogi
Haaveiluja kotisohvalta, joka on pienten lasten valloittama.

1. Rauhallinen ilta vaimon kanssa: Elokuvan katsominen

Olisi erikoinen kokemus katsoa vaimon kanssa joku todella hyvä elokuva. En muista milloin olisin tämän viimeksi kokenut. Joskus varmasti olen, koska en muuten osaisi tällaisesta haaveilla.

Tämä ei tällä hetkellä toteudu koskaan, koska olemme kumpikin niin väsyneitä. Lasten mentyä nukkumaan meillä ei kauheasti enää tapahdu mitään järkevää. Vähintään toinen meistä painuu aika pikaisesti myös nukkumaan, kun lapset hiljenevät.

Jos toinen jostain syystä jaksaa kukkua ylhäällä pidempään, hän käyttää aikansa seuraavan päivän valmisteluun, töiden tekemiseen tai ihan vaan henkilökohtaiseen huoltoon.

Tässä on myös yksi iso lisähaaste.

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun avaa Netflixin ja alkaa selata valikoimaa ja miettiä mitä sitä katsoisi. Ei ole ihan helppo homma!

Olemme pari kertaa yrittäneet ja päässeet jopa niin pitkälle, että elokuva on valittu ja laitettu pyörimään. Jonkin ajan kuluttua olemme todenneet, että emme saa tästä mitään irti. Elokuva ei kolahda, ja väsymys puskee päälle. Ja sitten ei muuta kuin töllö kiinni ja nukkumaan…!

Ehkä vielä joku päivä!

koti-isän haaveet television katsomisesta
Meillä ei katsota paljoa telkkaria, mutta silloin kun se on käytössä, näky on yleensä tämä.

2. Keskittyminen pitkään ja hartaasti: Kirjan lukeminen

Vaikka en ole mikään varsinainen kirjojen lukija, niin ajatus ihan oikean fyysisen kirjan lukemisesta on kiehtova. Se vaatii keskittymistä, mielellään pitkään ja ilman keskeytyksiä.

Tähän vielä vaikka yhdistettynä joku hieno paikka ja aika. Parveke aurinkoisena päivänä. Ranta. Loma. Ulkomailla. Riippumatossa. Mielikuva tällaisesta on itsessään jo rentouttava.

Tämä kohta on se, joka on ehkä mielikuvana parempi kuin oikeassa elämässä. Totean tämän varmaan viimeistään ensi kesänä, kun istahdan mummolan pihalle muovituoliin hyttysten syötäväksi. Aurinko menee tietenkin juuri silloin pilveen ja alkaa sataa vettä. Kirjakaan ei tietenkään juuri silloin ole timanttia. Mutta annetaan tämän kohdan elää ainakin mielikuvana!

Korvaushoitoa äänikirjoilla

Olenhan minä kirjoja toki edelleen kuunnellut. Se ei ole sama asia kuin niteen lukeminen, mutta tällä hetkellä se on minulle ainoa mahdollinen tapa nauttia kirjallisuudesta.

Maininnan saavat tällä kertaa vankilateeman kirjat. Kuuntelin jokin aika sitten muutaman suomalaisen vankilakirjan, ja kyllä ne aika tavalla kolahti.

jan jalutsi: ammattina vankikarkuri
Ammattina Vankikarkuri -äänikirja.

*Jan Jalutsi: Ammattina Vankikarkuri – äänikirja (Nextory)

Suomalaisen ilmeisen legendaarisen rikollisen muistelmat muodostaa neljä neljän tunnin äänikirjaa. Kirjasarja on melkoisen intensiivinen ja hurja tarina, joka tempaisi minut aika tiukasti mukaansa. Lukijan ääntä myöden kaikki palaset on kohdallaan.

Oli aika uskomatonta kuulla, miten Suomen eri vankiloista on voinut paeta. Ja myös karkumatkalla ollessa kirjan kuuntelijana mulla oli karvat on koko ajan pystyssä, ja jännitin kiinni jäämistä varmaan enemmän kuin itse tarinan päähenkilö. Erikoista, miten tuollainenkin elämäntarina on voinut jonkun kohdalle sattua. Ja kaiken lisäksi tarinalla on edes jollain tavalla onnellinen loppu. Ups, anteeksi spoileri!

vankina venäjällä äänikirja
Vankina Venäjällä -äänikirja.

*Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä : suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina (Nextory)

Tämä tarina menee aika lailla samaan kategoriaan edellisen kanssa. Tässä tietyt jutut ovat vielä uskomattomampia.

Tämän kirjan tarina on suoraan jostain elokuvasta. Suomalaisen matka vuosikausiksi Venäjälle vankilaan on suoraan pahimmasta painajaisesta. Miten ihmeessä sieltä selviää hengissä, on tämän kirjan kantava teema.

Tässäkin kirjassa tuli esille jännä piirre ihmisistä. Oli ulkoiset puitteet mitkä tahansa, elämän syvin sisältö koostuu pitkälti muista ihmisistä. Yhteiselo, ystävyys ja se, että kaikki eivät tule toistensa kanssa toimeen, ovat aika universaaleja ilmiöitä. Tietyissä puitteissa korostuu tietyt asiat yli muiden.

En tiedä löysinkö tästä kirjasta niinkään vankilaromantiikkaa, mutta olipahan syvältä kouraiseva kirja. Et voi välttyä ajatukselta: Juuri nyt minulla on asiat todella hyvin!

alcatraz vankila turisteille
Alcatrazin vankilassa vuonna 2013 testaamassa eristysselliä.

3. Ultimaattinen sohvaperunoituminen: Sarjamaraton

Jos hyvä elokuva voi tarjota laatuviihdettä muutaman tunnin ajaksi, niin hyvä sarja voi tehdä samaa paljon pidempään. Joistain sarjoista katsoo mieluiten kaikki jaksot putkeen, tai vähintäänkin monta jaksoa kerralla. Eihän yhdestä tule kuin kiukkuiseksi!

Milloin viimeksi on tullut harrastettua tämmöistä? Öö… ehkä joskus silloin ennen lapsia. Eli siitä on vuosia.

M-E:kin on muutamaan kertaan heittänyt, että hän tarvitsisi joskus ”vähän” aikaa olla vaan kotona ja katsoa sarjoja. Kun on vähän rästissä!

Minulla ei ole onneksi edes tiedossa mitään sarjoja joita ehdottomasti haluaisin katsoa, joten tämäkin kohta saa varmasti jäädä hautumaan sinne haaveiden laariin. Sinne missä ajatus asiasta tuntuu paremmalta kuin itse toteuttaminen.

Jos nyt sattuisi sellainen hetki, että minulla olisi vuorokausi aikaa tehdä ihan mitä vaan, niin tämä ei varmaan olisi ihan ykkösprioriteetti. En kyllä tiedä mikä edes olisi… pitäisi joskus miettiä asiaa ihan oikeasti!

Tähän kysymykseen onkin hyvä lopettaa:
Jos sinulla olisi 24h omaa aikaa ja saisit tehdä ihan mitä vaan, niin mitä tekisit?

// Markus

Koti-isän haaveiluja, työssäkäyvän äidin murinoita, ja ihan tavallista perhe-elämää. Ota meidät seurantaan Instagramissa, Facebookissa tai Blogit.fi-sivustolla, niin pysyt ajan tasalla uusista postauksista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *