Kirjoitin aiemmin kokemuksia vauvamme korvien putkituksesta. Aiemmassa tekstissä kävin läpi enimmäkseen putkitusoperaation taustoja, sekä ensimmäisten iltojen kokemuksia leikkauksen jälkeen.
Tässä tekstissä kerron lisää itse operaatiosta, sekä miten se vaikutti lapseemme pidemmällä aikavälillä.
Korvien putkitus Tampereella
Lapsen terveysvakuutuksen ansiosta olemme asioineet näissä korva-asioissa melkein pelkästään yksityisillä lääkäriasemilla. Kuten aiemmin kirjoitin, Terveystalosta löytyi lopulta lääkäri, joka löysi korvista jotain vikaa sekä tarpeen ilmastoinnin parantamiselle putkituksen muodossa.
Putkitusoperaatio varattiin aikaiseen aamuun, luultavasti siten vauvan on helpointa olla syömättä vaadittu kuusi tuntia ennen leikkausta. Menimme lääkäriasemalle siis seitsemältä aamulla.
Lyhyen alkubriiffauksen jälkeen pääsimme molemmat vanhemmat mukaan leikkaussaliin, jossa odottivat sekä lääkäri että hoitajat. Lapsi nukutettiin kaasumaskin avulla hänen ollessa minun sylissäni.
Tämä noin 30 sekuntia on ehkä se ikävin vaihe tässä kohtaa, kun vauva pakotetaan hengittämään nukutuskaasua. Se kuulemma haisee vähän pahalta, joten hän ei oikein pitänyt siitä.
Hoitaja oli ihanasti jutussa mukana ja lauloi vauvalle koko sen ajan kun kaasun vaikutusta odoteltiin. Todella pian vauva alkoi veltostua ja hänen silmänsä alkoi lupsua. Nostin hänet lääkärin pyynnöstä leikkauspöydälle, ja meidän oli aika poistua salista.
Leikkaus oli todella nopeasti ohi
Odottelimme aulassa ehkä vartin, kun meitä tultiin kyselemään heräämöön. Sieltä alkoikin jo kuulua tutun kuuloista itkun tuherrusta.
M-E meni rauhoittelemaan heräävää vauvaa, jolla meni pieni hetki tokkurassa itkeskellessä, ennen kuin kunnolla heräsi. Sen jälkeen hän rauhoittui nopeasti.
Enää oli jäljellä lääkärin loppubriiffaus ja ohjeet toipumiseen ja jatkohoitoon. Samat ohjeet saimme mukaan myös paperilla. Urhea vauvamme sai myös muistoksi reippausdiplomin! Muuta muistoa hänelle tuskin tuosta operaatiosta tuskin jääkään.
Lääkärin mukaan molemmista korvista oli imetty runsaasti eritettä. Korvat oli tyhjennetty, joten kuulonkin pitäisi olla taas normaali!
Erikoista, että lapsellamme on todennäköisesti ollut kuulon alenemaa, mutta me emme ole huomanneet mitään siihen viittaavaa hänen käytöksessään tai havainnoinnissaan. Hän on reagoinut ääniin mielestämme ihan normaalisti. Neuvolalääkäri totesi myös saman.
Ainoa viite kuulon mahdollisesta alenemasta on meidän mielestämme ollut havaittavissa ääntelyn ja puheen kehityksessä. Verrattuna isosiskoonsa hän on ollut todella paljon hiljaisempi, ja äänteiden monipuolistumista olemme saaneet odotella paljon pidempään kuin esikoisen kohdalla. Tosin tämä hiljaisempi jälkimmäinen on ollut paljon aiemmin liikkeellä. Perinteinen kehityksen keskittyminen joko puheeseen tai liikkumiseen on hänen kohdallaan siltä osin toteutunut.
Korvien putkitus kokemuksia – Terveystalo Tampere
Tampereen Terveystalosta jäi ainakin hyvä kuva lapsen leikkauksen suorituspaikkana.
Siellä on todella pieni leikkausosasto, jossa tällainen nopea päiväkirurginen operaatio on helppo käydä teettämässä. Leikkaavaa lääkäriä Markus Rautiaista voimme suositella, ja muutenkin henkilökunta siellä kohteli meitä todella mukavasti.
Ainoa jos jotain kritiikkiä haluaa hakemalla hakea, niin ne pienet tilat saattaa jossain tapauksissa aiheuttaa joillekin pienimuotoista ahdistusta. Jos jonossa on vaikka useampia lapsia vanhempineen, niin odotustilassa saattaa tulla ahdasta.
Sain siellä odottelun aikana kuulla useaan otteeseen kommenttejakin henkilökunnalta koskien tilojen ahtautta. Esimerkiksi heräämöön sai mennä vain toinen vanhemmista, ja syynä oli juuri tämä tilan puute. Joitain vanhempia myös kehotettiin siirtymään oven ulkopuolelle odottamaan lastaan leikkauksesta, koska aula oli kuulemma varattu vain potilaille.
No, homma hoitui meillä sutjakkaasti. Ja kaiken lisäksi vakuutus kuittasi maksupuolen, itse emme edes nähneet mitään laskua. Itseasiassa nyt vasta tajusin, että kyseessähän on melko hintava operaatio yksityisellä puolella teetettynä. Esimerkiksi Mehiläisen hinnaston mukaan se maksaa alkaen 1080 euroa!
Julkisella tämän saman toimenpiteen saa toki pelkällä poliklinikka/hoitopäivämaksulla, mikä on ihan mahtava juttu. Mutta kysymys kuuluukin tässä kohtaa, että pääseekö julkisen terveydenhuollon kautta tuohon operaatioon vai ei? Ainakin oman kokemuksen mukaan yksityiseltä saa pyytämällä melkein mitä vaan, jos vain maksaja löytyy… Ja meillekin vakuutusasiakkaina suositeltiin lopulta hyvin mielellään putkitusta. Huh huh, ota tästä korruptoituneesta yksityisestä terveydenhuollosta nyt sitten selvää!
Leikkauksen jälkeen kotona
Leikkauksesta toipuminen oli nopeaa. Kotona emme huomanneet vauvassa mitään erityistä. Hän oli reipas leikkivä oma itsensä.
Aiemmin kerroin jo ensimmäisten iltojen ihmeestä, kun hän nukahti itsekseen ilman mitään huutoja, joita oli siihen asti ollut nukahtamisunikoulutuksen aikana. Olimme ihmeissämme ja pohdimme onkohan ne korvat oikeasti vaivanneet häntä jo pitkään.
Ensimmäisinä päivinä korvat vuotivat yön aikana hieman tummaa mönjää. Tämä oli ihan odotettavissa, mutta vuoto ei saisi jatkua paria päivää pidempään.
Sitä kuitenkin tuli vielä kolmantenakin päivänä, joten soittelimme leikanneelle lääkärille asiasta. Koska päällä oli ilmeisesti taas tulehdus, saimme järeät antibiootit. Tällä kertaa lääke koostui sekä perinteisestä suun kautta nautittavasta lääkkeestä että korvatipoista.
Hänelle oli siis taas noussut tulehdus, jonka tuleminen oli jo havaittavissa juuri ennen leikkaustakin. Silloin hänen nenänsä alkoi hieman vuotaa jo perinteiseksi muodostuneeseen tyyliin. Tämä flunssa oli ilmeisesti äitynyt ja korvat puskivat nestettä ulos.
Mitään isompaa, kuten kuumetta, ei taaskaan tullut. Pieni flunssa taittui nopeasti antibiooteilla, ja korvien vuotaminenkin loppui.
Vaihtelevat yöt tekivät paluun
Muutaman illan ihmeen jälkeen palasimme hieman takapakkia vanhaan tuttuun rutiiniin, jossa illalla saamme kuunnella vähän aikaa protesti- tai muita huutoja ennen kuin vauva nukahtaa.
Myös jonkinlaisia kipuja olimme havaitsevinamme ja niihin oli hyvä antaa nestemäistä Panadolia. Se on onneksi turvallinen lääke antaa kotona, eikä sitä ole tarvittu kuin silloin tällöin.
Jonain iltana oli taas ihmeen itkuista, ja vauva vääntelehti ja kiemurteli kovasti. Paras arvaus oli silloin mahavaivat, joita antibiootti saattaa toki aiheuttaa maitohappobakteereista huolimatta. Hänellä maha on ollut lähinnä kovalla. Mutta pienimuotoiseksi mysteeriksi nämäkin taas jäivät.
Yöt jatkuivat tuttuun tapaan vähintään kahdella herätyksellä. Ja kyllä, hän on edelleen koukussa tuttipulloon ja maitoon. Mikään muu ei saa häntä rauhoittumaan yöllä.
Sehän tässä koko hommassa onkin tavoitteena, että päästäisi terveenä opettelemaan öitä ilman juomisia. Ihan vielä ei siihen olla päästy, mutta lähellä ollaan jo. Paras yö pitkään aikaan olikin juuri äskettäin, kun hän heräsi vaatimaan pulloa vain kerran. Sekin tuntuu jo isolta askeleelta tässä kohtaa!
// Markus
