Talvisen Rovaniemen reissumme ensimmäinen kohde oli Kulttuuritalo Korundi.
Piipahdimme siellä lasten kanssa vähän niin kuin ohikulkumatkalla, ja matkaan tarttui pienessäkin ajassa pussillinen elämyksiä taiteen parissa sekä kahvin tuoksuinen hengähdyshetki matkaväsymystä taittamaan.
Kulttuuritalo Korundi lasten kanssa
Ulkoapäin Korundi näytti juuri siltä miltä taidemuseot usein mieluusti näyttävät. Punaisista tiilenpäistä mieleen tuli muun muassa Salon veturitalli.
Korundi tarkoittaa jalokivistä tuttua mineraalia, mutta tästä tietämättömänä itselle siinä särisi alkuun vain sana koru.
”Kaunis kuin koru.”
Taide tosiaan saattaa joskus olla sellaista. Ja myös niitä koruja löytyi museon myymälästä iso valikoima.
Olimme liikkeellä jalan, ja Korundiin oli ainakin helppo tulla kävellen. Ylipäätään etäisyydet Rovaniemellä yllättivät minut siinä mielessä, että välimatkat näyttivät ja tuntuivat luonnossa paljon lyhyemmiltä kuin Google Mapsissa etukäteen katsottuna.
Korundin iso aula on talvipakkasella lasten kanssa aika jees, voi rauhassa riisua toppaa ennen kuin käy peremmälle. Lastenhoitohuonekin löytyy heti aulasta.
Eikun peremmälle.
Kahvittelut tyylillä
Kahvittelimme Rovaniemen tulokahvit tyylillä Korundi Kitchen & Café -kahvilan puolella.
Myös kahvilan tiloja kuvastaa Korundille tyypilliset avarat tilat ja taiteellinen ympäristö, jossa on reilusti tilaa hengittää.
Korundin kahvila on myös ruokapaikka, mutta sen lounasta emme reissullamme ehtineet nauttimaan. Se voisi olla kokeilemisen arvoinen makuelämys. Paikka on ainakin sellainen, että siellä onnistuisi ruokailu näin lapsiperheenäkin.
Museokortti vinkumaan ja isoihin halleihin
Korundi on Museokorttikohde, joten sitä vinguttamalla pääsimme tutustumaan näyttelyhalleihin.
Kuten yleensä, emme olleet valmistautuneet käyntiin mitenkään. Emme juurikaan kulje näyttelyjen perässä, vaan nautimme siitä mitä sattuu paikalla kulloinkin olemaan, siten miten sattuu kulloinkin huvittamaan.
Taide on siitä helppoa kuluttaa, että jos joku ei kiinnosta, ei ole pakko katsoa. Voi hiihtää eteenpäin, ja katsoa jos löytyy jotain muuta, omaan silmään sopivaa.
Jos ei löydy, niin mitään ei ole menetetty. Jos löytyy, niin se on aina kiva yllätys!
Pienen haahuilun jälkeen meidät yllätti erityisesti joukko eriskummallisia vempaimia ja patsastekeleitä, jotka puhuttelivat niin meitä vanhempia kuin lapsiakin. Taulut ovat itsellekin jotenkin vaikeampia sisäistää kuin patsaat ja vempeleet. Kolmiulotteiset teokset pistävät kehon liikkeelle, ja kiinnostus mekaniikkaa ja fysiikkaa kohtaan saa aivosolmut surisemaan teoksia katsellessa.
Korundin tilat olivat hienosti esteettömät, ja pääsimme kiertämään rattaiden kanssa kaikki paikat. Tosin viimeisen taidehallin hissi oli henkilökunnan kutsumisen varassa, joten se jäi käyttämättä. Vauva nukkui näppärästi sen aikaa kun muut kiersimme hallin alatasanteen.
Korundin näyttely: Teoksia Wihurin rahaston kokoelmasta
Kulttuuritalo Korundi toimii hyvin myös lasten kanssa
Vaikka keskimmäinen matkaväsymykseltään huutelikin kaikuvassa aulassa, että ”Tylsää, lähetään jo!”, niin lapset saivat Korundista mieleenpainuvan elämyksen.
Myöhemmin vielä juteltiin reissun antimista, niin samainen keskimmäinen muisteli mielenkiinnolla mekaniikkateosta, jossa kaksi liukuhihnaa liikkuivat eri suuntiin, ja ilmapallo niiden välissä pysyi paikallaan!
Eli kun käyt Rovaniemellä lasten kanssa, niin Korundin voi laittaa kohdelistaan, ja kipaista näyttelyt läpi joko museokortilla tai Rovaniemen kulttuuripassilla. Saattaa olla jopa mieltä avartava kokemus.
Lisätiedot: Korundi.fi
// Markus
Kirjoittaja on kolmen lapsen isä, joka tekee erittäin mielellään taidetta. Viimeksi juuri ala-asteen kuviksentunnilla 90-luvulla. Näistäkin traumoista on selvitty, joten kaikki on mahdollista. Ota meidät seurantaan Instagramissa, niin pääset ehkä käsittelemään myös omia traumojasi matkailusta lasten kanssa.
