Rakas koronapäiväkirja, nämä 3 viikkoa ovat olleet yhtä…

---

Rakas koronapäiväkirja, tänään oli monipuolinen takatalvipäivä!

Aamulla kävin lasten kanssa ulkona ja päästiin pulkkamäkeen! Sitten tein ruuaksi uunijuureksia ja lihamureketta.

Ruuan ja leikkien jälkeen lähdettiin uudestaan ulos, uitettiin purossa ”kaarnalaivaa”, hypittiin kuralätäkössä ja saatii päällemme raekuuro.

Iltaruuaksi tein vielä varsin oivallista kanapastaa, ja M-E teki jälkkäriks vielä mansikkarahkaa.

Lapset nukahti lähes täsmälleen aikataulun mukaisesti, ja ilta on ollut sen jälkeen mukavan rauhallinen. Toki tässä pitäisi mennä taas itsekin nukkumaan, mutta ehkä tämä juttu on jo nähty niin moneen kertaan, että ei tule tapahtumaan…

---

Miten kotona on mennyt viime aikoina?

Kotoilua on nyt takana kolmisen viikkoa. Olen ollut etätöissä, lapset kotona, ja M-E myös kotona.

Sinänsä olemme olleet onnellisessa ja kohtuu helpossa asemassa. Mikään ei muuttunut kovin radikaalisti, kuten ehkä monilla muilla.

Meillä ei ole vielä koululaisia tai päiväkotilaisia. Sen suhteen kaikki siis ennallaan. Yksi- ja kolmevuotias ovat kotihoidossa kuten ennenkin.

Meitä on kaksi aikuista, joista toisella on 3 päivää töitä viikossa. Tämä helpottaa lastenhoitoa, arkihommien tekemistä sekä järjissään pysymistä, kun on lasten lisäksi myös aikuista seuraa koko ajan paikalla.

Toki kyllähän tässäkin asetelmassa on saatu pälli edes vähän leviämään itse kultakin aikuiselta. Töiden tekeminen ilman erillistä työhuonetta ja työrauhaa on vaatinut totuttelua. Myös kotona paikalla muttei läsnä oleva isi on vaatinut totuttelua sekä lapsilta että vaimolta.

Ensimmäisinä etätyöpäivinä lapset kovin hanakasti koputtelivat teljetyn oven takana ja itkuhan siitä tuli jatkuvasti kun pääsy isin luo välillä estettiin. Seuraavina viikkoina jo ainakin kolmevuotias on saanut vähän kiinni siitä, että vaikka isi onkin kotona, niin hän tekee töitä omassa ”toimistossaan”.

Mielikuva ja mielentila vähän muuttunut

Alun pienimuotoisen shokin jälkeen ainakin minulla on mielentila nyt rauhoittunut todella paljon.

Aluksi seurasimme molemmat päivittäin todella tiiviisti uutisia, ja päivittelimme valmiuslakia, sen tuomia rajoituksia, tartuntojen leviämistä, ensimmäisiä kuolemantapauksia Suomessa, ja niin edelleen.

Nyt lopulta muutaman viikon jälkeen jaksoin hellittää otetta, ja lopetin uutisten seuraamisen muutamaksi päiväksi lähes kokonaan. Sillä oli iso vaikutus mielentilaan. Enää asia ei tunnu niin merkittävältä eikä se vie niin suurta osaa ajatuksistani.

Tällä hetkellä tämä on sitä meidän normiarkea. Ei käydä missään muualla kuin kaupassa mahdollisimman harvoin. Ulkoillaan lasten kanssa ja ollaan kotona.

Tavallaan ero normaaliin arkeen ei ole järin suuri. Meillä oli paljon ihan samanlaisia päiviä myös ennen koronaa.

Mutta kun sama jatkuu ja jatkuu, viikkoja, kuukausia… Silloin alkaa tajuta, miten paljon kaipaa edes sitä pientä henkilökohtaista tuulettumista silloin tällöin. Ja tietenkin myös lasten isovanhemmilla käyntiä on jo kaivattu paljon.

Some ja muut ilmiöt

Ihan hirveästi ei tule seurattua uutisten lisäksi myöskään someilmiöitä. Mitä nyt työchattiin tulee näitä etätyömeemejä jne.

Telkkariuutisia ei tule edelleenkään katsottua ollenkaan, kuten ei ennenkään. Kriisin alun tiedotustilaisuudet katsoimme. Muuten telkkarista tulee vain noin kerran päivässä jonkin aikaa Ryhmä Hauta tai Pikkukakkosta. Parina iltana olen oikein repäissyt ja katsonut Netflixistä jotain. Tämä jos joku on harvinaista!

Trump kuulemma pitää päivittäisen sketsisessionsa koronan tiimoilta, jossa on viimeaikoina onneksi jo ilmeisesti vakavoiduttu. Hirvittää se jenkkien tilanne, mihin se tuleekaan vielä menemään. Ei, en haluaisi nähdä sitä.

Ajankohtaisia asioita käsittelevät podcastit ovat kiinnostaneet. Maailman talous ja politiikka on nyt kuuma aihe. Mihin ihmeeseen tämä maailma on menossa, ja millainen tulee olemaan tämän erikoisen ajan jälkeinen uusi normaali? Se on mielenkiintoista nähdä.

Podcasteista minulla on viimeaikoina ja vähän pidempäänkin jo ollut kuuntelussa seuraavat:
Urheilucast, Kimanttia, Politiikkaradio, Mikä maksaa?, Rahapodi, Webbidevaus.fi ja Jäljillä.

”Vapaa-aika katosi”

Katosiko elämästä kaikki vapaa aika?

Kuten sanoin, elämämme ei ole ihan hirveästi muuttunut. Silti sekä lasten että vanhempien harrastusten loppuminen näkyy elämässä aika radikaalistikin.

Kun ei ikinä käydä missään, alkaa oleminen lasten kanssa kotona tuntua melko intensiiviseltä. Aamusta iltaan sitä samaa. Koko ajan pitäisi viihdyttää ja huoltaa. Ja mikään ei katkaise sitä putkea.

Siinä missä perhe on tässä tilanteessa valtavan suuri onni, niin se myös pitää päivät täynnä. Ei tarvi tylsistyä päivästä toiseen Netflixin ääressä. Eikä voi tehdä niin vaikka haluaisi!

Oman auton käyttö on lähellä nollaa

Tällä hetkellä emme käytä omaa autoa mihinkään muuhun kuin viikottaiseen isompaan kauppareissuun.

Meillä oli pohdinnassa jo vuodenvaihteen jälkeen, että voisi kokeilla luopua autosta vähäksi aikaa. ”Kesällä sitten kun on lomamenoja, voisi hommata jonkun auton.”

No nyt ei ole autolle mitään käyttöä, ja se seisoo tyhjän panttina pihassa. Kiinteät kulut juoksee tietenkin koko ajan.

Eipä näytä kesäksikään ihan hirveästi menoja tulevan, ainakaan alkukesälle. Voisi koittaa laittaa auton myyntiin, mutta kukapa sitä nyt ostaisi, kun kaikilla on melkolailla sama tilanne!

Viimeinen vuosi on ollut meillä muutenkin poikkeuksellinen auton käytön suhteen, koska yksivuotiaamme ei ole vieläkään tottunut autossa matkustamiseen. Tämän johdosta olemme ajautuneet sekä vähentämään liikkumista ylipäätään, että vaihtamaan mahdollisuuksien mukaan julkisiin liikennevälineisiin.

Auton käytöstä ja sen vaihtoehdoista olen kaavaillut omaa postaustakin. Pitänee raapustella!

Edes joku käyrä lähtenyt nousuun!

Kotihiireilyn alkaminen näkyi omalla kohdalla hieman lisääntyneenä ulkoiluaikana lasten kanssa. Tämä toi mukavasti lisäystä perustason aktiivisuuteen.

Mutta vastapainoksi jatkuva kotona oleminen saa minut napsimaan useammin syömistä. Kuten on uutisoitu, myös minä olen hakenut merkitystä elämään herkuttelemalla. Kun päivät on sidottuna pakollisiin askareisiin, on suorastaan velvollisuus hieman nauttia elämästä sen jälkeen kun saa viimein lapset nukkumaan. Ja mikäpä muukaan antaisi yhtä helposti, nopeasti ja varmasti nautintoa kuin herkuttelu!

Olen muutenkin huono syömään ns. terveellisesti ja erittäin impulsiivinen herkuttelija, joten muutaman viikon kotoilun jälkeen herkuttelu räjähti käsiin.

Viikottaisella kauppareissulla tuli tehtyä jotain hyvin epätyypillistä, ja poimin karkkihyllystä kaksin käsin kaikenlaista ”hätävaraa”. En muista koska olisin viimeksi ostanut niin paljon karkkia kerralla.

Seuraavat illat lasten nukkumaanmenon jälkeen kuluivat sitten sohvalla karkkikassin kanssa. Söin herkkuja sekä nälkääni että mielialaani. Kuulostaapa loistavalta.

Pikkuhiljaa saan alkaa niittää satoa tästä. Käyrä Happy scale -sovelluksessani ei olekaan enää niin iloisesti alaspäin, vaan havaittavissa on noususuhdannetta! Hienoa, tämä avokätinen elvytyspakettini siis toimii!

Nyt ajatuksissani on kääntää tämä avokätinen energiavarastojeni elvyttäminen vaikka päinvastoin, ja voisin alkaa käyttämään näitä vaivalla kerättyjä varmuusvarastoja pois.

Siihen minulla on mielessä oikeastaan kaksi yksinkertaista steppiä:

1. Luon jonkun uuden rutiinin, joka sisältää jotain liikunnallista itseni kehittämistä. Voisin esimerkiksi aloittaa jonkun 30-day challengen tms.
2. Teen enemmän herkullisen makuista ”kunnon ruokaa” ja herkkujen sijaan syön sitä niin paljon kuin maha vetää.

Fitnessbloggaajaa minusta tuskin tulee, mutta kirjaan tämän nyt tähän koronapäiväkirjaani, jos se saisi minut inspiroitumaan suunnitelmani toteuttamisesta!

// Markus

Miten teidän arkenne on sujunut?
Linkkaa kommenttiin oman blogisi koronapostaukset ja koronapäiväkirjasi!