Koronakriisi pisti taloutemme nurin – Mitä päässä liikkuu nyt?

Terveys on maailmassa nyt se ykkösasia, mutta siinä sivussa heitti häränpyllyä koko muukin maailmanjärjestys.

On jännä nähdä, miten koronaa käytetään politikointiin, miten se näkyy ihmisten arjessa ja käyttäytymisessä. Talouden romahdus, toimivuus tai toimimattomuus on myös näinä erikoisina aikoina kiinnostavaa seurattavaa.

Tässä ajankohtaisia mietteitä maailman menosta. Aiheet vaihtelevat Trumpin ohjelmisto-osaamisesta pakotettuun digiloikkaan ja teinien välttämättömiin menoihin.

Teoreettiset pörssit vs. reaalimaailma

Kerrankin on helppo ymmärtää, miksi pörssi tulee rytinällä alas. Kun kukaan ei voi matkustaa, matkailualan yritys ei tuota mitään. Kun elokuvateatterit on kiinni, sitä pyörittävän firman kassaan ei tule latin latia. Monien yritysten tulovirta pysähtyy joko kokonaan tai osittain, mutta kiinteät kulut juoksee.

Tästä kaikkien on helppo nähdä ja ymmärtää seuraukset. Pieni yritys ei tätä menoa pysy kauaa pystyssä, vaan sen on pakko lopettaa toimintansa. Yrittäjä siirtyy näin tuottavasta veronmaksajasta valtion tuen tarvitsijaksi.

Kun tämä sama tapahtuu kerralla monille, niin valtion taloutemme on totaalisesti kuralla.

Itseä lähinnä mietityttää, miten tämä vaikuttaa meidän perheeseemme. Olen onnekas työskennellessäni alalla jossa työt eivät lopu kuin seinään, läppärit otetaan vaan kotiin ja naputellaan koodia kotoa käsin. Mutta mitkä on pidemmän aikavälin vaikutukset, se jää nähtäväksi.

Maailman ja valtioiden talouksia tänä kriisiaikana on silti edelleen vaikea ymmärtää.

Talouden elvyttämiseksi repäistään käsittämättömiä tukipaketteja tyhjästä ja velaksi. Tämä on välttämätöntä talouden ylläpitämiseksi, mutta herää kysymys, miten se on ylipäätään mahdollista? Miten voidaan yhtäkkiä ottaa ihan tolkuton määrä velkaa, varsinkin jos lähes jokainen maa joutuu tekemään saman, kaikki yhtä aikaa? Joku ekonomisti saisi kyllä selittää tämän meikäläiselle. Pitäisi ehkä vähän enemmän perehtyä näihin maailmantalouden mekanismeihin…

Koronakriisi perheessä

Trumpin ärsyttävyys

En ole paljoa seurannut Amerikan menoa, mutta viime viikonlopun tiedotustilaisuus oli ainakin aika hirveä.

Huvittavaa oli, miten Trumpin kaarti lanseerasi mahtipontisesti sivuston, jossa kansalaiset voivat testata oireensa ennen terveyspalveluihin hakeutumista. Huudettiin isolla, kuinka Google laittaa tämän sivun nopeasti pystyyn.

En tiedä milloin se sivusto aukesi, mutta huomasin myöhemmin Ylen uutisoinnista, että Suomessa on myös tällainen vastaava sivusto omaolo.fi. Siitä ei vaan ihan samalla tavalla pidetty älämölöä. Eikä siitä haluttu tehdä kenenkään poliittista meriittiä, että on tällaisen sivuston keksinyt pystyttää.

Tuo omaolo on ilmeisesti ollut olemassa jo pitkään, nyt sinne on vain lisätty koronaviruksen oireita kartoittava kysely. Varsin toimivan oloinen sivusto onkin, pisteet siitä.

Ja näköjään tämä Trumpin hieno ohjelmistoprojekti on toteutunut alan normaaliin tapaan, eli se on myöhästynyt. Olikin menty lupailemaan liikoja, liian nopeasti. Ihan kaikkia Trumpin kuuluttamia ominaisuuksia ei oltukaan varauduttu tekemään, ja tietenkin myös sivusto jumissa heti ekan päivän jälkeen jne.

Teinien välttämättömät menot?

Yli kymmenen henkeä ei saa kokoontua julkisesti, ja ihmiskohtaamisia tulisi välttää.

Silti läheisellä skeittiparkilla on näkynyt ihan huolettomasti toistensa tiiviissä läheisyydessä hengailevia nuoria. Onko tämä heille siis välttämätön elinehto?

Itsekin skeittasin koko nuoruuteni, ja olisin varmasti tässäkin tilanteessa lähtenyt rullaamaan. Mutta olisi kiva havaita käytöksessä edes jotain pientä varovaisuutta noiden lähikontaktien suhteen.

On myös erikoista huomata ajatusten kulku, kun olemme leikkipuistossa ja sinne tulee meidän jälkeen muutama muu perhe tai porukka. Yhtäkkiä pystyy jo laskemaan kymmeneen. Missä vaiheessa olemisemme muuttuu voimassa olevien säädösten vastaiseksi? Kenen tulee lähteä paikalta tilanteen purkamiseksi? Kuinka lähekkäin pitää olla, että lasketaan yhdeksi joukoksi?

Nämä on näitä teoreettisia kysymyksiä, joista kyllä selviämme ihan kaupunkilaisjärkeä käyttäen (hieno termi jonka juuri kuulin!). Mutta pelkästään se, että tämmöistä edes miettii, on aika poikkeuksellista tähänastisessa elämässämme!

Hallituskin linjasi, että tällainen ylenpalttinen hengailu ei nyt vaan olisi soveliasta puuhaa!

Koronakriisi perheessä

Pakotettu digiloikka

Jos on paljon huonoa, niin on tässä jotain hyvääkin.

Kun sekä tietotyöläiset että koululaiset on laitettu etätöihin, niin siirryimme alle viikossa tilanteeseen, jonka toteutumiseen olisi muuten mennyt ehkä 20 vuotta!

Sekä työntekijöistä että opiskelijoista moni opettelee nyt ensimmäistä kertaa etäopetusta, kommunikaatiota ja palavereita. Paikka on varmaan aika vaikea varsinkin kotona oleville vanhemmille, jotka hoitavat nyt sekä oman työn että lastensa opetuksen, ja siinä samallahan menee myös ruokahuolto ja kodinhoito!

Ja kun kerran tämä kaikki onnistuu vanhempien työpanoksella, niin eikös tästä kannattaisi tehdä uusi normaali! Säästyisi aika paljon resursseja! Heh heh.

Mutta lapsille jotka pääsevät nyt harjoittelemaan etätyötä ihan tosissaan, tämä on kuin onkin todella arvokas kokemus! He pääsevät nyt harjoittelemaan nykypäivän työelämää livenä. Tulevaisuudessa etätyö lisääntynee entisestään, joten etätyötaito on heille kullan arvoista pääomaa!

Sohvalle pakotetut länsimaalaiset

Aika jännä uutinen oli se, että Netflix supistaa Euroopassa streamin laatua, jotta kaikki sen tuottama koronaeristyksen aikana massiivisesti kasvanut liikenne mahtuisi sujuvasti kaapeleihin!

Terveysuhka poislukien, meillä on siis muuten aika pienet ongelmat arjessamme. Tästä voi olla todella kiitollinen.

Meidän perheessä Netflix ei ole laulanut sen enempää kuin muutenkaan. Ei tässä kahden pienen lapsen kanssa ole sen enempää vapautunut vanhemmille omaa aikaa. Arki tuntuu oikeastaan aika samalta. Toki lasten ja omien harrastusten loppuminen väljentää hieman aikataulua, mutta muuten se on aikalailla sitä samaa.

Eniten harmittaa se, että ei voida käydä isovanhemmilla. Nyt jos koskaan olisi mahtavaa viettää heillä pidempäänkin, kun työntekokin olisi sieltä käsin mahdollista.

Koronakriisi perheessä

Koronapaniikkia, missä?

Varsinkin viikko sitten, ennen poikkeustilaa ja valmiuslakia, kuulin kommentteja joissa paheksuttiin mediaa paniikin lietsomisesta.

Teki mieli vaan kysyä, että mitäköhän mediaa oikein seuraatte?

Itse en ole mediasta saanut missään vaiheessa kuvaa paniikin lietsomisesta. Mainitaan nyt, että itse olen enimmäkseen seurannut Ylen ja Hesarin uutisointia. Pitäisi varmaan siirtyä käyttämään iltapäivälehtiä pääasiallisena tiedonlähteenä, niin ehkä sitä sitten voisi paniikin vaikutelmaa saada.

Samoin silloin viikko sitten oli paljon mielipiteitä hallituksen toimista. Toiset sanoivat, että liian aikaisin mentiin paniikkiin, toisten mielestä ei reagoitu tarpeeksi nopeasti. Eli tilanne oli normaali: Tekee hallitus mitä vain, niin koskaan se ei miellytä kaikkia.

Omasta mielestäni hallituksen toimet ovat olleet täydellisen onnistuneita. En keksi mitä olisi voinut tehdä paremmin!

Edettiin järkevästi asteittain, ikään kuin valmistellen ihmisiä tähän suureen muutokseen. Mentiin saatavilla olevan tiedon mukaan, otettiin terveysuhka tosissaan, tiedotettiin asiallisesti ja täsmällisesti. Mitä vielä voi toivoa?

Jonkin mielestä olisi pitänyt laittaa rajat kiinni jo aikoja sitten. Noh, ei se homma nyt vaan demokraattisessa hyvinvointivaltiossa toimi niin, että joku päättää yhtäkkiä laittaa rajat kiinni, koska tulossa saattaa olla jotain uhkaa. Kyllä se uhka pitää ensin realisoitua todeksi.

Ainakin kun kyseessä on ensimmäinen kerta. Jos rajojen sulkeminen osoittautuu hyväksi ratkaisuksi, niin ehkä tämän kokemuksen perusteella seuraavassa aallossa on mahdollista toimia jopa nopeammin.

Koronakriisi perheessä

Kuinka autamme talouden pystyyn

Tästä on ollut paljon mediassa juttua, miten autamme talouden takaisin pystyyn tästä surkeasta tilanteesta. Eli paikallisia yrittäjiä tulisi tukea ostamalla heidän palveluitaan, sekä nyt että varsinkin sitten kun tämä kaikki on ohi.

Kuulin Ylen Mikä maksaa? -talouskeskustelusta, että tämä kriisi ei ole kuluttajan harteilla, eikä yksin kuluttajat pysty tätä pelastamaan. Että vaikka suomalaisille jaeltaisi tonni rahaa kuten Amerikassa, se ei yksin tätä pelastaisi.

Kuluttajana olen jo saanut lukuisia viestejä eri palveluntarjoajilta, joissa pahoitellaan tilannetta ja kerrotaan kuinka jäsenyyksiä ja lippujen voimassaoloja jatketaan kuukaudella, jotta kaikki pääsevät varmasti hyödyntämään maksamansa palvelut. Ihan kiva ele näiltä yrityksiltä. On varmaan ihan hyvä taata asiakaskunnan palaaminen palveluiden pariin tämän sulkukauden jälkeenkin.

Mutta mielestäni myös kuluttajat voisivat ottaa vastuulleen osan tästä kriisistä.

Kun kaikki yrittäjät ja koko talous joutuu yhtä aikaa vaikeuksiin, on mielestäni hölmöä, jos kuluttaja pitää edelleen kynsin hampain kiinni oikeuksistaan. Tällainen kuluttaja vain takaa sen, että se hänen aiemmin käyttämänsä palveluntarjoaja menee konkurssiin. Sitten sitä palvelua ei enää ole saatavilla ollenkaan.

Olisi siis parempi, että kuluttajat luopuisivat hetkeksi kuninkaan asemastaan ja kärsisivät osan tappioista. Jos tällä saataisi palvelut pysymään, niin eikös se olisi myös kuluttajan edun mukaista?

Lopultahan kuluttaja maksaa kuitenkin kaiken. Joko nousseina hintoina, suurempina veroina tai palvelutason putoamisena.

Mitä ajatuksia sinä olet pyöritellyt päässäsi koronakriisiin liittyen?

// Markus

*** Mainos: Ruokaboksi ***
Ruokatarvikkeet resepteineen suoraan kotiovelle.
20 euron alennus ensitilauksesta koodilla 246Z
Kokeile Ruokaboksia
*****

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *