Korkeasaari oli täyteen buukattu

Legendaarinen Korkeasaari

Koronakesän kohteista legendaarinen Korkeasaaren eläinpuisto oli ollut listallamme jo pitkään.

Eräänä aurinkoisena päivänä pakkasimme autoon kimpsut ja kampsut muutamaksi päiväksi (eli auto täyteen) ja hurautimme Helsinkiin.

”Tulipas hieno päivä, olipa hyvä valinta lähteä juuri tänään Korkeasaareen!”

Emme kuitenkaan olleet ainoita, jotka toteuttivat kanssamme täsmälleen samaa suunnitelmaa…

Korkeasaari oli täyteen buukattu

Korkeasaari oli niin täynnä, että parkkipaikasta 5 kilometrin säteellä Mustikkamaasta sai vain haaveilla. Ajelimme sitten lähistöllä hieman rundia ja päädyimme katselemaan ihmeellisten maiden suurlähetystöjä.

Onneksemme olimme viettäneet menomatkan varrella kahvila- ynnä muiden elämysten parissa niin pitkään, että ensimmäinen aalto alkoi jo valua pikkuhiljaa eläinpuistosta takaisin päin.

Pienen kytistelyn jälkeen pääsimme viimein paraatipaikalle parkkiin, ja siitä ”nopea” kävely itse saareen.

Matkaa parkkikselta eläinpuistoon on vielä ihan hyvä pätkä, joka pienten lasten kanssa ottaa aikansa.

Lue myös: Ähtäri pienten lasten kanssa – Pandat jäivät ikuisesti mieleen!

Korkeasaaren paras lippu lähiseutulaisille

Korkeasaaren sisäänpääsy maksaa aikuisilta 16 ja lapsilta 10 euroa.

Vuosikortin saa lapselle vaivaisella 20 eurolla, ja aikuinen saa pulittaa siitä 50 euroa.

Lähellä asuville eläinten ystäville vuosikortti on aika hyvä diili. Ei tarvitse vetää kerralla itseään piippuun, ja eri kausina vieraillessa eläimiä bongaa varmasti enemmän kuin kertavisiitillä. Tämän kuulimme paikalliselta ystävältämme, joka oli liittynyt saaren ”kanta-asiakkaaksi”.

Lumileopardin häntä ja tiikerin tassu

Koska päivä oli yksi kesän kuumimmista, niin perinteiseen tyyliin isot pedot koisailivat mieluummin ”jossain muualla” kuin koko kansan framilla.

Näin sentään lumileopardin hännän pään sekä haukottelevan leijonan järkkärin zoomilla.

Tiikeristäkin taidettiin nähdä hieman tassua.

Ihmismassaa tarkkailemalla on helppo tulkita, minkä aitauksen äärellä on tehty joku merkittävä eläinhavainto. Sitten vaan sinne samaan suuntaan pälyilemään niin voi itsekin saada vilkaistua siivun.

Muita kuin petoja oli vähän enemmän esillä.

Ruokapaikalla ranujamme vaanivat lokit sekä röyhkeästi kerjäävä riikinkukko. Joku tummempi raakku myös roiskautti päällemme jäätelöhetken aikana.

Eläinpuistossa saa siis tuntumaa eläinkuntaan ihan konkreettisesti.

Pitkä päivä, mäkinen saari

Korkeasaaren maasto on todella mäkistä, joten vaunuilla ja lastenrattailla liikkuvat saavat puskea toden teolla hikeä pintaan. Hyvin pääsee kuitenkin joka paikkaan liikkumaan myös pyörien päällä.

Aikaa saaressa saa kulumaan helposti paljon.

Jo pelkästään perille pääsy ja ruokailu vei meiltä useamman tunnin. ”Vieläkö tässä pitäisi jotain eläimiä jaksaa katsoa kaiken tämän jälkeen?”

Olen vieraillut tällä legendaarisella saarella viimeksi ala-asteen luokkaretkellä. On se aivan huikea kohde, jossa pitää varmaan käydä vielä moneen otteeseen uudestaan, ainakin niin kauan kun lapset suostuu lähtemään sinne.

Kaikkea ei millään pysty näkemään yhdessä päivässä.

Vaikka nyt sisätilat olivat vielä kiinni koronan takia, niin emme kerenneet kaikkia ulkoreittejäkään koluamaan läpi.

Lue myös: Hyvinkää lasten kanssa – Täydellinen päiväohjelma!

Korkeasaari vs Ähtäri

Nyt kun olemme käyneet samana kesänä sekä Korkeasaaressa että Ähtärissä, pitänee seuraavaksi kirjoitella niistä hieman vertailua, kumpi niistä on parempi kohde lapsiperheelle?

Siitä ehkä hieman lisää toisessa postauksessa!

// Markus