Kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9.2019
Onko teillä joka asiaan ”Ei!” huutava taapero kotona? Entä sellainen tapaus, joka ei halua lainata lelujaan kavereille? Tai se tyyppi, joka ei millään malta odottaa mitään? Meillä on. Ja hän on 2,5-vuotias.
Tässäpä kirjavinkkejä meidän lukutoukkataaperolta. Omaan kirjahyllyyn tai vaikkapa lahjaksi!
1. Pikku pöllön suuri päivä – Debi Gliori, Alison Brown
Tämä kirja niin sanotusti ”putosi” ja kovaa. Pelkän kirjankannen perusteella en olisi uskonut, mitä kultaa kirja saattaakaan sisältää. Kirja kertoo siis pikkupöllön ensimmäisestä koulupäivästä.
Pikkupöllö ei halua lähteä kouluun, mutta ei auta. Sinne on mentävä. Koko koulupäivän ajan pikkupöllö miettii niitä seikkailuja, joita äiti ja pöllövauva ehkä tekevät hänen ollessaan koulussa. Tarina päättyy kuitenkin pikkupöllölle suotuisasti.
Taaperomme on joutunut viimeisten kuukausien aikana koville, kun pikkusisko vie puolet hänelle aiemmin kuuluneesta huomiosta. Tässä kirjassa käsitellään niin mustasukkaisuutta kun uhmaa, ainakin meidän pienimmälle mieluisalla tavalla.
Olen ottanut videon, kun pienokaisemme lukee kirjan ulkoa iltasatuna vauvallemme. Aika kova juttu! Tekstiä kirjassa on nimittäin aika paljon.
Melkein päivittäin taaperomme huutaa jossain vaiheessa. ”Ei, ei, ei, ei. Minä en pidä suurista päivistä. Haluan, että tänään on pieni päivä! Haluan jäädä kotiin äidin ja pöllövauvan kanssa!” Taaperoamme kutsutaankin nykyään pikkupöllöksi, ja vauvaa pöllövauvaksi, eli pöllikseksi. Heh.
2. Minun, sanoi orava – Rachel Bright, Jim Field
Tämä on kirja, jota meillä on rallateltu niin moneen otteeseen, että koko porukka osaa kirjan jo ulkoa. Kirja on ihanasti käännetty ja riimitelty (kiitos, Katariina Kallio) ja kuvitus miellyttää omaakin silmää.
Kirja kertoo kahdesta oravasta, jotka taistelevat siitä, kumpi nappaa metsän viimeisen männynkävyn. Kirjan opetus piilee jakamisessa ja yhteistyön voimassa.
Kirjasta taaperomme päivittäiseen kieleen ovat jääneet mm. ilmaisut: ”Olen rasavilli viilettäjä, huoleton ja hurmaava” ja ”Mitään se ei varastoinut, kaikki herkut heti napsi.” 😀 Myös: ”Minulla on nälkä, senkin ahmatti”, tulee äitille säännöllisin väliajoin, jos äiti sattuu nappaamaan vaivihkaa jotain suuhunsa. Eli huomaahan hän, lähes aina.
Samalta tekijältä on olemassa myös ”Kyllä, sanoi Koala” – kirja. Tämä pitänee myös metsästää kirjastosta lainaan.
3. Se on minun – Anuska Allepuz
Lyhyestä virsi kaunis. Tässä kirjassa ei ole paljoa luettavaa, mutta kuvitus ja opetus rokkaavat.
Kirja kertoo suurista elefanteista, jotka haluavat metsän uuden puun latvasta eksoottisen hedelmän. Kaikki kokeilevat saada sitä yksin itselleen, mutta pienen pienet muurahaiset ymmärtävät tehdä yhteistyötä ja nappaavat ensimmäisenä eksoottisen hedelmän.
Voitte kuvitella, että meillä on jonkin verran huudeltu myös tuota ”se on minun!”-lausetta.. Huvitti myös, kun taapero alkoi käyttää adjektiivia ”eksoottinen” hedelmien yhteydessä.
4. Herra panda leipoo – Steve Antony
Tätä kirjaa ei ole ehkä ihan niin paljon luettu, mutta hämmentävää on se, miten nuo fraasit tuolta tarttuvatkaan lapsen kieleen. Ehdin miettiä moneen otteeseen, miksi hän sanoo ”ei, en odota, näkemiin!”, minun pyytäessäni odottamaan jotain. Mutta tuolta kirjastahan se tuli.
Kirjassa panda leipoo kakkua ja pyytää monia muita eläimiä odottamaan leipomuksen valmistumista. Mutta kukaan ei malta odottaa. Paitsi tietenkin se yksi, jota onni sitten lopussa kohtaa huikean herkun muodossa.
Kirjan opetus on siis, että kannattaa odottaa.
5. Oma rakas supernapa – Ninka Reittu
Äidin sydän on sykkyrällä tätä kirjaa lukiessa <3 ah. Olisipa maailma lapselleni tällainen. Erilaisuutta ihannoiva!
Kirja on niin kaunis ja kuvitus on omalaatuista. Tekstit jotenkin niin raikkaita ja suloisia.
En tiedä onko kirjasta lähtöisin, kun taaperomme aloitti ehkä kuukausi takaperin sanomaan: ”Minä haluan, että äiti nukuttaa/on kotona/tulee tms, kun äiti on niin pehmeä.” Ja ”Äiti, minä rakastan sinua, kun sinä olet niin pehmeä!” Aika ihania sanoja!
Sitten vielä yksi äidin bonuskirja:
+ Hyvää yötä maailma – Debi Gliori, suom. Terhi Leskinen
Taaperomme sai kirjan lahjaksi kummeiltaan keväällä. Siinä on upea unenomainen kuvitus, paljon ihania kuvia nukkuvista eläimistä. Mikä on suloisempaa kuin nukkuvat vauvat ja eläimet? Ei mikään.
Kirja kertoo runon muodossa, miten koko maailma käy nukkumaan. Mikä muu unettaisikaan enemmän kuin nukkumisen ajatteleminen?
// M-E
Kirjoitan perhe-elämästä kahden pienen lapsen kanssa. Ota meidät seurantaan Instagramissa, Facebookissa tai Blogit.fi-sivustolla, niin pysyt ajan tasalla uusista postauksista.
Kirjat ovat kyllä loistava tapa käsitellä elämän herättämiä tunteita. Hyvät lastenkirjat tarjoavat yleensä mielenkiintoista luettavaa myös vanhemmille, esimerkkinä vaikkapa muumi-kirjat. Sinikka ja Tiina Nopolan Rauhallista Erkkiä on meillä luettu nyt monta kertaa ja siinä on kyllä koukkua myös vanhemmille.