”Minulla ei ole varaa pitää isyysvapaita” – En usko!

Joillain perheillä ei ole mielestään varaa siihen, että isä pitäisi yhtään perhevapaita. Olen eri mieltä.

(Lue koko juttu ennen kuin vedät hernettä nenään.)

On tuttu juttu, että äidin kotiin jäämistä perustellaan sillä, että miehellä on paremmat tulot.

Leanlife-blogin pariskunta on jo muutama vuosi sitten tehnyt ansiokkaasti laskurin, jolla voidaan todentaa kotiin jäävän osapuolen vaikutus kokonaistuloihin vanhempainrahakaudella. Laskuri kertoo karua faktaa siitä miten nettotulojen muutokset ovat varsin maltillisia, jäipä kotiin sitten vanhemmista kumpi tahansa.

Jo ennen tämän laskurin tuottamaa dataa minä ja M-E olemme olleet sitä mieltä, että tavallisten palkansaajien keskuudessa perhevapaiden jakaminen ei ole viime kädessä taloudellinen kysymys, vaan kyse on arvo- ja mieltymysvalinnoista.

Mielestäni taloudellinen näkökulma on harhaa, ja sitä käytetään liian heppoisin perustein parempien selitysten puutteessa. Seuraavassa perusteluja mielipiteelleni.

1. Henkilökohtainen kokemus – Ensimmäinen lapsi

Saadessamme ensimmäisen lapsen, vain minä olin töissä. M-E oli vastavalmistunut ja juuri silloin ilman työpaikkaa. Hän aloitti täydentävät opinnot jo ennen lapsen syntymää, ja jatkoi niitä lapsen syntymän jälkeen. Palkkani oli hieman alle suomalaisten palkansaajien keskiarvo, eli vähän yli 3000 euroa kuukaudessa.

Perheessämme oli siis vain yhdet palkkatulot. Pidin kaikki isyysvapaat sekä vanhempainvapaasta noin neljä kuukautta. Pärjäsimme taloudellisesti täysin normaalisti, vaikka tuolle ajanjaksolle sattui kaiken lisäksi yllättäviä isoja kulueriä.

Kulutuksemme oli normaalilla, ellei jopa vähän korkealla tasolla. Omistimme esimerkiksi auton, ja teimme useita ulkomaanmatkoja. Meillä ei ollut suurta puskurirahaa säästössä. Se mitä olimme saaneet kerrytettyä, meni samaan aikaan ensiasunnon ostamiseen. Saimme vanhemmiltamme jonkin verran avustuksia esimerkiksi lapsen tavaroiden hankintoihin.

Muutimme vanhempainrahakauden aikana uuteen asuntoomme, ja teimme sinne joitain hankintoja. Niihin pitikin sitten käyttää osamaksuja ja luottoa.

Kokemukseni mukaan siis tavallinen pariskunta, jossa vain mies on keskituloisissa töissä, isän on mahdollista pitää kaikki mahdolliset perhevapaat niin halutessaan. Edes elämäntyylistä ei tarvinnut meidän kohdalla tinkiä. Olisi toki voinut jos olisi ollut pakko.

2. Henkilökohtainen kokemus – Toinen lapsi

Toisen lapsen syntymän aikana tilanteemme oli edelleen sama. Minä olin töissä ja M-E oli kotona. Hänellä ei ollut edelleenkään työpaikkaa, mihin voisi palata perhevapaiden jälkeen. Hän oli hoitanut lasta kotona, sekä myös opiskellut siinä sivussa.

Tässä kohtaa moni sanoisi, että isän kannattaa jatkaa töissä ja äidin olla edelleen kotona, koska äidillähän ei ole työpaikkaa, jonne palata.

     ”Meillä ei ole varaa siihen, että isä jää kotiin äidin ollessa työtön.”

M-E halusi pitkän kotonaolon jälkeen päästä välillä myös töihin, joten ainoa mahdollisuus siihen tulisi sitten kun minä jäisin kotiin tai molemmat lapset laitettaisiin hoitoon. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon, eli minä ilmoitin heti töihin että jään kotiin vauvan ollessa 4 kuukauden ikäinen, ja palaan aikaisintaan puolen vuoden kuluttua siitä.

Tässä vaiheessa M-E:llä ei siis ollut työpaikkaa. Olimme laskeneet, että vaikka hän ei saisi koko puolen vuoden aikana töitä, tulisimme pärjäämään Kelan vanhempainrahalla sekä työttömyystuella. Teoriassa minimikulutuksella meidän olisi pitänyt pärjätä erittäinkin helposti. Käytännössä tosin huomasin, että kaikkea kulutusta on vaikea ennakoida ja kulutustottumuksia on vaikea muuttaa. Olimme saman tien perinteisessä tilanteessa missä kaikki raha mitä tuli, myös meni.

Kun jäin kotiin, teimme rohkean valinnan ja otimme tietoisen riskin. Mutta tuo riski oli otettava, jotta saimme edes yrittää elää sitä elämää mitä halusimme. Eli M-E halusi kotiäitiyden sijaan tehdä töitä, ja minä halusin mahdollisuuden olla yksin vastuussa lasten hoitamisesta kotona. Todettakoon, että myös työn hakeminen käy kokopäivätyöstä, kuten moni on varmasti jossain elämänsä vaiheessa saanut kokea!

Ehdin olla vanhempainvapaalla 2 viikkoa, kun M-E sai töitä ja aloitti työt saman tien! Kyseessä oli aluksi pätkätyö, mutta ennen pitkää se muuttuikin pidempiaikaiseksi työksi. Lopulta olimme niin onnekkaita, että työ jatkuu aina sinne asti kun minä palaan töihin vuodenvaihteen jälkeen.

Rahallisesti tämä on meille loistava tilanne. Saamme nyt enemmän tuloja käteen kuin silloin kun minä olin töissä ja M-E kotona. Eli pieni riskisijoitus voi jopa muuttua voitolliseksi!

Tämän kokemuksen myötä en siis helpolla osta argumenttia ”En voi jäädä perhevapaalle, koska vaimolla ei ole työpaikkaa minne palata.” Ei varmasti ole työpaikkaa, eikä sitä myöskään tule, jos mies ei anna siihen mahdollisuutta.

3. Lapsen tuloon pitäisi osata varautua taloudellisesti

Suomalaiset eivät ilmeisesti osaa ollenkaan varautua lasten tekemiseen taloudellisesti. Kuulun itse tähän samaan joukkoon.

Mielestäni yhteiskunnassamme on jotain pielessä, koska meitä ei opeteta säästämään puskurirahastoa perheen perustamista varten. Elämmekö Suomessa jossain kuplassa, jossa meille uskotellaan että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hoitaa haluamallaan tavalla pieniä lapsia kotona? Kun saamme lapsia, kupla puhkeaa ja toteamme, että ainoa taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto on se, että äiti hoitaa lapsia kotona ja isä käy töissä.

Jos kerran näin on, niin silloin perheiden tulisi itse järjestää rahoitus tälle ajalle. Tätä meille ei missään kerrota eikä opeteta. Naureskellaan ja kauhistellaan vaan jenkkimeininkiä, jossa omat säästöt on kaiken A ja O perheen talouden turvaamisessa.

Jos meille olisi itsestään selvää säästää rahaa pikkulapsiaikaa varten, ei kenenkään tarvitsisi kertoa kuinka heidän perheessään isä ei voi nyt jäädä kahdeksi kuukaudeksi kotiin kun sitten ei tule mistään leipää pöytään.

4. Oletko valmis ottamaan velkaa lastesi takia?

Iso joukko ihmisiä ostaa asunnon, ja on aivan tavallista hoitaa rahoitus isolla lainalla. Kaikki eivät asuntolainaa halua tai saa, mutta heistäkin osa hankkii luottokaupalla esimerkiksi auton, huonekaluja tai telkkarin. Jotkut käyttävät luottoa vaikka matkailuun tai ihan vaan oman itsensä hyvinvointiin ja mukavuuteen.

Kun kerran edellä mainittu kohta säästämisestä ei toteudu, niin vaihtoehtona on myös elää pikkulapsiaikana velaksi, ja maksaa sitä pois sitten jälkikäteen kun ollaan taas työelämässä.

”Eläminen velaksi” särähtää heti korvaan ja kuulostaa pahalta. Se on monien mielestä paha synti eikä mitenkään suotavaa. Mutta minä ihan oikeasti väitän että se on yksi vaihtoehto, jos sillä voidaan mahdollistaa se isän jääminen kotiin.

Jos kerran tulotaso tippuu isän jäädessä kotiin niin radikaalisti, että eläminen ei enää onnistu, niin miksei sitten voisi elää vähän aikaa luoton varassa? Työssäkäyvä ihminen saa nykyään luottokortin helposti, ja kulutusluottojakin taidetaan myöntää nykyään aika kevyesti.

Alussa mainittu vanhempainrahalaskuri osoittaa että keskimäärin tulojen muutos toisen vanhemman jäädessä kotiin on kuukaudessa korkeintaan joitain satasia. Jos lasketaan vaikka puolen vuoden ajalle tällainen muutaman satasen tulojen muutos, niin yhteensä puhutaan enintään muutamista tuhansista euroista.

Tällaisen muutaman tuhannen euron luoton ei mielestäni pitäisi olla juuri mitään. Nyt puhun siis tavallisista perheistä, joissa vanhemmat ovat työkykyisiä ja hoitavat talouttaan normaalisti.

Voisiko osan tästä luotosta saada kuitattua nipistämällä hiukan kulutuksesta? Vai onko vuosi ilman Netflixiä, lehtitilauksia, tupakkaa, alkoholia, uusia merkkivaatteita, jne. liian paha rasti?

Tämän tekstin otsikossa puhutaan ainoastaan isyysvapaista, eli niistä muutamasta kuukaudesta jotka on allokoitu isälle. Jos joku työssäkäyvä väittää, että hänellä ei ole varaa pitää edes näitä vapaita, on sitä erittäin vaikea uskoa.

Lisäksi jos laajennetaan asia koskemaan noin puolen vuoden vanhempainvapaata, faktojen valossa kysymys on edelleen enimmäkseen jostain muusta kuin rahasta.

Disclaimerit loppuun

Tähän loppuun tarvitaan vielä kattavat disclaimerit, koska joku varmasti kokee heti asiakseen todeta, ettei perusteluni kata kaikkia tapauksia.

Ei katakaan. Siksi lisäsin jo alkukappaleisiin lisämääritteen ”palkansaajien keskuudessa”. Kaikista yrittäjistä en osaa sanoa miten asia heillä hoituu, vai hoituuko ollenkaan. Asia saattaa olla paljon vaikeammin järjestettävissä. Tai vapaalle jääminen on varmaan useimmiten tehtävissä, mutta vapaan päättyessä liiketoiminnan ylös ajaminen saattaisi kestää niin kauan, että sen taloudelliset vaikutukset olisivat moninkertaiset verrattuna tavalliseen palkansaajaan.

Voin vain todeta, että jotkut naisyrittäjätkin tietääkseni saavat lapsia ja ovat sen takia poissa töistä. Mutta miten tämä onnistuu? Painottuuko yrittäjien keskuudessa muita enemmän tuo oma taloudellinen varautuminen ja/tai velaksi eläminen? Kertokaa joku jolla on kokemusta!

Perusteluni eivät välttämättä päde myöskään perheisiin, joissa sairaudet tai muut erityistarpeet rasittavat taloutta ylen määrin. Ei myöskään perheisiin, joissa on pahoja taloudellisia vaikeuksia jo ennestään. Syvenevä velkakierre ja luottotietojen puute voi olla tilanne, jossa kaikki argumenttini eivät päde millään lailla.

Ymmärrän täysin, että joillain on niin ikävä tilanne, että mies ei pysty pitämään yhtään perhevapaita. Mutta suuressa osassa tavanomaisia tapauksia väitän, että syy ei ole taloudellinen, vaan asenteellinen.

Olenko tässä täysin väärässä?
Kerro kommenttikentässä!

// Markus

Kirjoitan koti-isyydestä käsin kokemuksiani ja ajatuksiani perhevapaista. Ota meidät seurantaan Instagramissa, Facebookissa tai Blogit.fi-sivustolla, niin pysyt kärryillä milloin lapsilisät tulee tilille.