Isyyslomalaisen mietteitä – Mikä muuttui toisen lapsen myötä?

Nostelin pienen pieniä vaatteita äitiyspakkauksesta laatikoihin. Ei näille oikein ole vielä paikkaa, ajattelin. Jotain tarvitsisi keksiä.

Hoitopöydän taso avattiin pitkästä aikaa, ja järjestelin siihen vanupuikot, harsot ja vaipat. Vanulappujakin piti juosta hätäisesti hakemaan kaupasta.

Lapsemme syntyi viikonloppuna, ja sain jäädä isyyslomalle heti. Maanantaina ei tarvinnut enää kiirehtiä töihin. Kylläpä tuntui hyvältä jäädä kotiin!

Edessä on lähes kuukausi kotona olemista. Mitä kaikkea sinä aikana kerkeääkään tehdä? Ehtiiköhän vauva kasvaa kuukauden aikana jo paljon?

Isyysloma – Suomen lahja kaikille isille

Vaikka minulle tämä on jo itsestään selvää, maailman mittakaavassa on tietyllä tavalla uskomatonta että voin omalla ilmoituksella jäädä pois töistä heti kun lapseni syntyy. Koen olevani etuoikeutettu.

Tämä etuoikeus on kaikilla Suomen isillä, ja ihmettelen jos joku ei sitä hyödynnä. Jos talous on tähän syynä, niin isät ja perheet pitäisi vaikka jollain tavalla pakottaa säästämään tätä hetkeä varten, jotta isyysvapaat voisi sitten joka tapauksessa pitää.

Lue myös: ”Minulla ei ole varaa pitää isyysvapaita” – En usko!

Neuvolapäivä on juhlapäivä

Ekalla viikolla oli jo vauvan ensimmäinen neuvolakäynti. Osallistuimme koko perheen voimin tähän juhlalliseen hetkeen!

Kun neuvolan hoitaja on jo odotusajalta tuttu, on mukava saada jakaa nämä onnelliset kuulumiset. Isän kannattaa ehdottomasti käydä neuvolassa jo odotusaikana, niin käynnit sujuvat sitten vauvankin kanssa helpommin.

Neuvolan tärkein anti oli punnitustulos, joka kertoi meille iloista vahvistusta hyvin alkaneeseen imetykseen! Paino on nousussa, eli hän saa tarpeeksi maitoa. Mahtavaa!

Mitä ihmettä? Kuulinko oikein, imetys siis sujuu?

Kyllä vain. Oppinut lukija muistaa varmasti kipuilumme ensimmäisen lapsen imetyksestä. M-E kirjoitti siitä vuodatuksensa jutussa Kun imetys ei onnistu.

Ratasongelma

Meillä on probleema. Rattaat.

Viime jenkkireissulle hankitut matkarattaat ovat olleet ainoat käytössä olevat vankkurit jo vähän aikaa. Nyt tarttis päästä kahden kanssa liikkeelle.

Vanhempi lapsemme jo kävelee ja potkupyöräilee lyhyitä matkoja, mutta hänen jaksaminen ei tietenkään vielä riitä pelkästään jalan liikkumiseen.

Saimme jo jokin aika sitten varalle rinnakkaiset tuplakärryt, mutta ne eivät oikein ihan vielä palvele meitä vauvan kanssa. Olemme miettineet asiaa jonkin verran, ja toiveissamme olisi hankkia Baby Joggerin City Select tuplat.

Tavoite olisi päästä lähes kaikista näistä edellisistä rattaista eroon, ja pärjätä yhdellä.

Meillä kun on näiden rinnakkasituplien lisäksi parvekerattaat seisomalautamahdollisuudella, vanhat Britaxin B-Motionit, jotka pitäisi antaa pois varaosiksi, sekä käytössä olevat matkarattaat. Siinä on aika monet liikaa!

Työnjako kotona

Tällä kertaa meidän työnjako kotona on vähän erilainen kuin pari vuotta sitten.

Nyt kun imetys onnistuu, niin M-E on aika paljon kiinni siinä hommassa. Ekat pari viikkoa pitäisi vissiin koittaa mennä ilman tuttipulloa, että imetys lähtee varmasti kunnolla toimimaan. Ennen sitä minun on vähän hankalaa osallistua ruokintaan.

Onnistuu se ruokinta ilman pulloakin. Sormiruokintaa kokeilin jo pari kertaa, sitähän me tehtiin viimeksi monta viikkoa. M-E pääsi käymään asioilla, kun minä imetin sormen ja ruiskun avulla.

Kokeiltiin jo yhtenä yönäkin että minä olisin syöttänyt, ja M-E olisi saanut edes yhden vähän pidemmän unijakson. Muuten ihan ok yritys, mutta sillä aikaa kun ehdin hakea jääkaapista maitoa ja lämmittämään sen, vauva ehti jo sen verran huutelemaan, että M-E:kin heräsi.. Siitä ei sitten suurta hyötyä ollut.

Pari syöttöä ja kitinän hyssyttelyä sinnittelin. Uni mitä sai nukuttua oli katkonaista. Havahduin taas kerran neljän aikoihin kitinään ja siihen, että M-E tulee huoneeseen ja tarjoutuu antamaan maagista tissinukutusta. Ehkä se on vaan vielä se helpoin tapa saada kämppä hiljaiseksi.

Sairaalasta kotiin palattuamme kyselin M-E:ltä, miten voisin parhaiten osallistua vauvan hoitoon, nyt kun hän on enimmäkseen tississä kiinni. Ehdotukseni oli, että hän imettää ja mä teen kaiken muun.

Eka viikko koitettiin mennä tässä hengessä. Tein ruuat, hoidin kotitöitä, taaperon tarpeita, sekä vauvan vaipat ja pesut. Homma sujui hyvin.

Loppuviikosta saimme Mamman kylään, joka helpotti suuresti koko paletin pyörittämistä. On kyllä mukavaa tehdä välillä ihan vaan kotitöitä. Ja niitähän riittää.

Erilaista toisen kanssa

Toisen lapsen tulo perheeseen on ollut todella erilaista kuin ensimmäisen.

Siinä missä ensimmäinen lapsi muuttaa elämästä lähes kaiken, toinen ei niinkään enää tee suuren suurta muutosta arkeen. Uusi vauva solahtaa vaan mukaan arkirutiineihin.

Nyt näen vauvan tosi eri tavalla. Toivoisin hänen olevan vain tuollainen pieni mytty nyt edes jonkin aikaa, että kerkeäisin nauttia siitä ihanuudesta mahdollisimman pitkään!

Hän nukkuu vielä paljon, en edes muistanut että ekat viikot on näinkin uneliaita. Mutta kyllä se siitä taitaa muuttua melko pian.

Jännä miten ensimmäinen vauva oli molemmille se jatkuva tarkkailun kohde, mutta nyt taaperon vetäessä rankalla kädellä huomiota itseensä, tuntuu että vauva jää välillä liiankin vähälle huomiolle.

On tämä vielä helppoa…

Kun me molemmat vanhemmat olemme kotona tämän kuukauden ja apujakin saadaan, niin on tämä kyllä helppoa. Mitä se onkaan yksinhuoltajilla monen lapsen kanssa? Paras apu siinä tilanteessa olisi varmaan jos joku auttaisi isompien lasten hoidossa tai kotitöissä!

Tunnen olevani kaikin tavoin etuoikeutettu. Siihen tämän isyysloman alun kokemukset kiteytyy.

Edellinen vauvakirjoitukseni:
Synnytyskertomus miehen näkökulmasta