Isänpäivänä: Erään miehen tarina

Markus:

Oli kerran poika, joka joutui jo pienenä ottamaan ison taakan harteilleen. Elämä näytti heti alussa kovan puolensa. Mitään ei ollut valmiina eikä tullut ilmaiseksi. Työtä oli tehtävä kovasti heti pienestä pitäen.

Hänestä varttui täsmällinen, huolellinen ja vastuuntuntoinen nuori. Työ oli hänelle mieluista, kun näki kättensä jäljen ja kovan ahertamisen tulokset. Itse ansaitulla palkalla sai hankittua itselle mieluisia välineitä harrastamiseen. Tekniikka kiinnosti kovasti jo tätä nuorta aikuista.

Kun ei ollut paljoa, kekseliäisyydellä pärjäsi pitkälle. Jos jotain ei ollut, se piti tehdä itse. Luovuudella asiat muuttuivat hänen käsissään lähes miksi tahansa. Hänellä oli pienestä pitäen poikkeuksellinen ongelmanratkaisukyky.

Elämä vei hänet myöhemmin kauas kotoa. Hän perusti perheen ja elätti sitä edelleen kovalla työnteolla. Perheensä eteen hän oli valmis lähes mihin tahansa. Mutta yksi periaate oli aina ylitse muiden: rehellisyys. Pienintäkään etua hän ei suostunut ottamaan epärehellisin keinoin.

Kun lapset olivat pieniä, hän halusi tarjota heille kaikkea hyvää. Vaikka rahaa ei aina ollut, lasten elämässä se ei näkynyt puutteena. Kotona oli turvallista olla. Juhlapäivistä tehtiin erityisiä.

Varsinkin lahjat olivat hänelle tärkeitä, ja hän näki niiden eteen vaivaa. Hänelle parasta oli se, kun hän sai tehdä toisen toiveesta totta.

Tämä mies sai nähdä lastensa kasvavan ja muuttavan pois kotoa. Lisääntyneen vapaa-ajan hän halusi käyttää edistääkseen muiden hyvinvointia. Jos jossain oli asiat pielessä, ne oli korjattava. Kun jossain tarvittiin apua, hän halusi toimia. Hänen omat tarpeensa jäivät aina toissijaiseksi.

Nyt tämä mies on kohta eläkkeellä. Kun vihdoin puristus alkaa helpottaa, ja olisi aikaa itselleen, niin mitä hän tekee?

Läheistensä takia hän on valmis luopumaan jostain itselle tärkeästä ja rakkaasta. Hän on valmis tekemään ison elämänmuutoksen, jotta saisi olla lähellä lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Tämä mies on minun isäni.

Kiitos.