Suurempituloinen isä jää kotiin vauvan kanssa
Olen jo useassa postauksessa nostanut esiin isyys- ja vanhempainvapaiden pitämisen vaikutusta perheen tuloihin.
Tässä jutussa kerron, miten meidän taloudelle kävi toisen lapsen syntymän jälkeen, kun minä suurempituloisena isänä jäin kotiin vauvan kanssa, ja äidillä ei ollut edes työpaikkaa.
Ensimmäinen lapsi – Tulot pienenivät
Pidin ensimmäisen lapsemme vauvavuoden aikana noin 4 kuukautta vanhempainvapaata.
Silloin suunnitelmamme asian suhteen eivät olleet kovin tarkasti harkittuja, vaan tilanne syöksyi päälle yhtäkkiä ja yllättäen ikävän sattuman vuoksi. Silloin vaimoni M-E joutui jäämään sairauspäivärahalle toipumaan, ja minä hoidin lastamme.
Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin, ja tästä ajasta jäi päällimmäisenä muistiin tunne, että se meni juuri niin kuin pitikin.
Tuolta ajalta minä sain vanhempainrahaa ja M-E sairauspäivärahaa. Rahaa ei tullut kovin paljoa, eikä säästöjäkään ollut, mutta tulomme riittivät ihan hyvin meidän normaaliin elämiseen. Hieman taisi myös mennä piikin puolelle.
Tulotaso tuon 4 kuukauden aikana oli selkeästi pienempi kuin normaalioloissa, mutta jakso oli sen verran lyhyt, että se ei sen isommin meihin vaikuttanut. Kuopasta noustuamme rahaa oli taas käytettävissä elämän lisämukavuuksiin.
Tuolloin palkkani oli hieman alle suomalaisten keskiansion, joka on laskutavasta riippuen jotain kolmen ja neljän tuhannen euron väliltä kuukaudessa.
Toinen lapsi – Tulot nousivat!
Toisen lapsen kohdalla olimme suunnitelleet asian tarkemmin ja sopineet keskenämme jo etukäteen, että pidän mahdollisimman pitkän vanhempainvapaan. Käytännössä siis noin puoli vuotta.
Meidän taloudellinen tilanteemme oli silloin omasta näkökulmastamme ihan ok, mutta yleisen mittapuun mukaan edelleen melko vaatimaton. Oma palkkani oli perheemme ainoa palkkatulo, koska vain minä olin töissä ja M-E oli äitiyslomalla ja hoiti lapsia kotona. Hänellä ei myöskään ollut työpaikkaa, johon hän olisi voinut palata.
Palkkatasoni oli edelleen suomalaisen keskiansion tietämillä.
Vaimon työpaikan puutteesta huolimatta pysyimme suunnitelmassamme, että jään vanhempainvapaalle.
Kyse oli aika pitkälti periaatepäätöksestä, sekä laskelmistamme, joiden mukaan pärjäisimme tuon puolen vuoden yli kyllä jotenkin.
Kotiin jääminen oli myös minulle mieluinen vaihtoehto. Ensimmäisen lapsen kanssa koetun vanhempainvapaan jälkeen halusin edelleen kokea saman uudelleen.
Aloitin vanhempainvapaani keskellä kesää, joka mahdollisti aluksi mukavan yhteisen kesänvieton koko perheen kesken. Vaimo aloitti samalla työnhaun.
Kovin kauaa emme yhteisestä kesälomasta ehtineet nauttia, kun jo napsahti. Vaimo sai työpaikan, ja aloitti elokuussa työt!
Siinä samassa hetkessä perheemme talous koki mittavan kohennuksen:
Rahaa jäi käteen enemmän, kuin ennen vanhempainvapaatani!
”Ei ole työpaikkaa, eikä myöskään tule, ellet anna siihen mahdollisuutta!”
Olimme ottaneet tietoisesti pienen taloudellisen riskin jäädessäni vanhempainvapaalle. Olimme varautuneita elämään puoli vuotta todella vähällä tai sitten velaksi.
Vaikka vaimoni saama työpaikka ei ollut mikään järin suuripalkkainen, lopputulemana taloutemme kuitenkin koheni!
Minä sain nauttia lasten kanssa kotona olemisesta, vaimo pääsi työelämään, ja meille jäi enemmän rahaa elämiseen!
Tässä siis tiivistettynä, miksi perheemme tulot nousivat:
- Sain hyvän suuruisen ansiosidonnaisenvanhempainrahan aiempien palkkatulojeni perusteella
- Veroprosenttini pieneni koska vuoden yhteenlasketut tulot pienenivät
- Vaimon veroprosentti oli todella pieni, koska hän oli sinä kalenterivuonna vain alle puoli vuotta töissä
Oman kokemuksen myötä kannustaisin siis vastaavassa tilanteessa olevia ottamaan mahdollisuuksien mukaan vähän riskiä!
Haluaisin ihmisten tiedostavan, että on olemassa vaihtoehto, että isä jää kaikesta huolimatta kotiin, ja antaa äidille mahdollisuuden!
// Markus
Kirjoittaja on ex-vanhempainvapaavähemmistöisä joka suosittelee vanhempainvapaata kaikille isille. Seuraa meitä Instagramissa, niin saat tietää, jäänkö vielä joskus vanhempainvapaalle!
